Palaisinko töihin vai jatkaisinko vielä hoitovapaata? Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Lapsia on 3, joista Esikoinen on 3v täyttää keväällä 4v, toinen 2v ja pienin on nyt 6kk.
Äitiyslomilla ja hoitovapailla olen ollut jo esikoisen syntymästä asti, eli Kauan. Mietin että palaisinko töihin vuoden päästä kun nuorimmainen on 1.5v.
Nimittäin, kotonaolo tappaa mut tylsyyteen. Lasten kanssa touhuan paljon kotitöiden ohessa, mutta esikoinen kapinoi ja uhmaa aivan järjettömästi. Tarvitsisi mun kaiken ajan ja on tyytyväinen ainoastaan kun saa olla koko ajan menossa jossain. Ja se ei onnistu kun nuorin on 6kk melko itkuisa ja vaativa vauva.
Tämä hänen uhmansa vie multa melkein järjen, viimeiset 3vkoa on olleet aivan hirveitä. Olen väsynyt ja mietin että menen perheneuvolaan juttelemaan mitä pitäisi tehdä, millä saisi tilanteen rauhoittumaan. Tavallinen kotiarki ei riitä hänellä yksinkertaisesti.
Pitäisikö laittaa esikoinen päivähoitoon, jos viihtyisi siellä paremmin? Palata itse töihin nauttimaan työkavereiden seurasta ja töistä.
Tuntuu siltä, että kahdelle nuoremmalle ei jää kuin minimaalisen vähän aikaa kun haastava esikoinen vaatii mun kaiken huomion. Ei ole oppinut jakamaan, vaikk olen yrittänyt opettaa. Tämä yksin puurtaminen on hyvin väsyttävää.
selviytymisvinkkejä vastaanotetaan.
Kommentit (5)
Meidän nelivuotias kävi kerhoa 2x 3h, lisäksi oli muskari ja perhekerho. Hän tykkäsi kun joka päivä oli jotain tekemistä tai menemistä, vaikka sitten kirjastoon, jollei muuta. Ja noina kerhopäivinä hän viihtyi kerhon jälkeen tunnin pari yksin omissa leikeissään. Tietysti oli ainaista viemistä ja hakemista, johon 2-vuotias ei aina ollut tyytyväinen. Neljän ja puolen vuoden iän lähestyessä toiminnan tarvekin näytti kasvavan ja ajattelin, että viiden tunnin päivä muutamn kerran viikossa vaikkapa päiväkodissa olisi ollut hänelle hyvä. En sitä sitten kuitenkaan hakemut, koska lapset olivat syksyllä menossa yksityiseen päiväkotiin, jossa tällaisia osa-aikahoitoja ei ole tarjolla.
Jos itse muuten haluat vielä olla pienempien kanssa kotona, kysy mahdollisuutta osa-aikahoitoon. Meillä päin on myös kunnalla kerhoja 3x3h viikossa. Riippuu tietysti lapsen luenteesta ja temepramentista, miten paljon aktiviteetteja tarvitsee.
Eli joulukuussa 4v täyttänyt erittäin vilkas tyttö jo 9kk kitisevä poika. Meillä syksy oli aivan kauhea. Vaikka tyttö on aina ollut erittäin temperamenttinen, oli syksy aivan omaa luokkaansa. Tuntui, että kaikki päivät menivät taistellessa. Omat keinot olivat jo lopussa ja suunnittelin jo varaavani aikaa perheneuvojalta tms. Sitten 3v10kk tyttö muuttui täysin. Eli hänellä oli ilmeisesti ollut vain poikkeuksellisen voimakas uhmakausi. Nykyään elämä on huomattavasti leppoisampaa.
Meillä tyttö rupesi kaipaamaan viime kesänä uudenlaista aktiviteettia, koko ajan pitäisi lähteä kylään tai kutsua kavereita meille. eli enää ei äidin seura riitä. Nykyään hän käy kerhossa 3x3t, joka on meille pelastus, sillä itse en ehdi leikkiä juurikaan tytön kanssa. On myös kiva huomata, että tyttö tuo kerhosta leikkejä kotiin. eli niin hänelle kuin mullekin kerho on hyvä henkireikä. Lisäksi käymme lähes päivittäin naapuruston lasten kanssa ulkoilemassa ja kyläilemmekin jonkin verran. olisiko teillä mahdollisuutta laittaa esikoista johonkin kerhoon, jossa hän saisi mielekästä ja ikään sopivaa tekemistä?
toivotaan, että teilläkin tilanne rauhoittuu pian, sillä ei kolmen pienen lapsen hoitoonvieminenkään ihan helppoa ole.
Nyt mä unohdin alkuperäisen kysymyksen, kai tää jotenkin liiittyy aiheeseen.
Minun mielestä lapsista tulee " helpompia" kun vähän kasvavat. Eli jos nyt lähdet töihin muistat vain miten kauheaa se kotona olo oli. Kun esikoisesi täyttää 4 voi useimmilla paikkakunnilla aloittaa jonkun kerhon ja nämä muut lapsesi ovat vähän vanhempia. Itsellesi jää enemmän aikaa, sinun ei tarvitse koko ajan leikkiä lastesi kanssa kun 2 vanhinta varmaan alkaa jo vähän leikkii keskenään. Vauvakin kasvaa ja saa rytmiä elämään ja muutenkin varmaan tulee helpommaksi. Eli suosittelen että " nautit" aineskin vähän aikaa lapsistasi kun ovat vähän vanhempia. Heillä on aika pieni ikäero ja voi kuvitella että sinulla on rankkaa. Mutta tsemppiä!
eiköhän tuo esikko jo nauttisi tarhasta, tuon ikäinen leikkii mielellään muiden lasten kanssa, pitkiäkin aikoja. Niille sitten kehittyy omia juttuja, ei harvan aikuisen mielikuvitus enää lennä lasten tasolla, harmi jos lapsi sitten myös tylsistyy. Aloittaa tarhan porrastetusti, ensin vain aamun leikkituokio, sitten seuraavalla viikolla lounas ja sitten koko päivä, se toimi aivan hyvin meillä. Ekat 3 vkoa oli itkua (niinkuin muillakin lapsilla), nyttemin tarhaan juostaan aamulla koko matka, kun sinne on niin kiva mennä!
Voi vähän helpottaa yleistä oloa kun se " taistelu" esikon kanssa vähenee.
Kiinnitin huomiota kirjoituksessasi tuohon uhmaan. Meidän poika ollut uhmassa mielestäni täytettyään 2 vuotta..Mutta nyt loppuvuodesta, kun alkoi 4v lähestyä uhma paheni pahenemistaan. Joka päivä vedettiin väh. parit raivarit. Esim ulos lähteminen tiesi 100% kiukuttelua, raivoamista ja väkisin pukemista..Syöminen, hampaiden pesu, ym. sama juttu. Päivät yhtä huutoa ja tappelua. Poika täytti 4 vuotta viikko sitten ja en tiedä mitä on tapahtunut, mutta KERTAAKAAN sen jälkeen ei olla raivottu ulos menemisestä, hampaiden pesusta, ruokailussakin vain muutaman kerran! Tuntui, että se pahin uhma loppui kuin seinään. Mietin jo myös pojan laittamista päiväkotiin, mutta pidin kuitenkin pois. Seurakunnan kerhossa käy 2 kertaa viikossa, ja se on jo lepoa äiskälle. =) Ja poika nauttii todella paljon!
Muuta vinkkiä en oikein osaa antaa, kuin jos pojalle löytyisi jotain aktiviteettia, joku kerho vaikka. Pääsisi välillä ihan omiin juttuihinsa. =) Ja jospa tämä meidän kokemus yht´äkkisestä uhman helpottamisestavähän valaisi toivoa. Tiedän todellakin, miten uhma vie järjen ja hermot..Mutta onneksi se on ohimenevää! =) Ja jos tuntuu, että töihin on mentävä vuoden päästä, niin mene! Onhan kuopuksesi kuitenkin jo 1,5vuotias, monet aloittavat hoidon nuorempina. =)
Tsemppiä!!