Puhutko miehesi kanssa ikinä henkeviä?

osallistuu myös kotitöihin. Järjestää muutaman kerran vuodessa isompia ja pienempiä ylläreitä ja arjesta karkuun menemisiä, eli osaa romanttinenkin olla. Seksissä kyllä kaipaisin useammin enemmän hellyyttä..

terv. 6

Täytyy sanoa, että tarvitsen tuota henkiemme liimaa. Kun olimme kolme kuukautta erossa, luulin kaipaavani läheisyyttä ja seksiä mutta kaipasinkin keskustelujamme! Tietysti lapsiperheen arki vie parhaan keskusteluyhteyden. Silti kyky on vaikka tilaisuuksia ei aina ole.

Suurin osa keskusteluista koskee tietty konkreettisia asioita, mutta kyllä aika usein puhutaan myös syvällisiä. Joskus pitempään ja joskus lyhyemmällä kaavalla.

Kesällä yhteisiä vuosia tulee 11v josta naimisissa kesällä 7v ja kesällä saamme neljännen lapsen.

Kesällä yhteisiä vuosia tulee 11v josta naimisissa kesällä 7v ja kesällä saamme neljännen lapsen.

Meillä on vissiin (harvinainen) hyvä suhde!!! Ja ihana mies!! :)

Tänä iltana viimeksi, ihana " omistaa" mies ketä taitaa tämänkin taidon.

Joku muu liima täytyy näköjään olla *huokaa*



7+ vuotta yhteistä taivalta, kohta 3 lasta

terv. 6

Keskustelen miehelle, ja hän useimmiten nukahtaa :(



Muuten hän kyllä on hyvä tyyppi. Olisiko pitänyt ruveta seurustelemaan naisen kanssa ;)

Olen tavannut ihmisiä, joiden mielestä esim. maailmanpolitiikan, fysiikan tai historian ilmiöiden pohtiminen on " henkevää" eli jotenkin ylevää. Minulle " henkevä" tarkoittaa uskonnollisia asioita tai moraalikysymyksiä.

olishan se välillä mukava henkeviäkin jutella. samoin romanttisuutta on aika turha odottaa. :) muuten on kyllä hyvä mies, rehellinen, luotettava, tukena vaikeina aikoina, osallistuu kotitöihin jne. mites teillä tuon romanttisuuden kanssa? t.5

Oisin voinut kysyä vaik " puhutteko syvällisiä?"

Minulle henkevien puhuminen tarkoittaa sitä, ettei heitetä toisillemme mitään small talkinia, vaan keskustellaan niistä asioista mitkä ovat tärkeitä meille ja kuinka voimme kehittää itseämme yksilöinä sekä parisuhteessa, että muussa yhteisössä ja kuinka voimme ratkaista milloin minkäkin ongelman.

Meillä on aika rankka menneisyys, joten se on opettanut meitä puhumaan ja ratkomaan asioita yhdessä.

Puhutaan rahasta, taloudesta niin oman kuin maailman kannalta, kirjoista, historiasta, puutarhasta, kaikenmoisesta.



Uskonnosta, filosofiasta ja muusta henkevästä keskustellaan aika vähän. Se tosin taitaa johtua enemmän minusta kuin miehestä. En ole samanlainen pohdiskelija kuin mieheni, kyllästyn vatkaamaan asioita päässäni, olen henkisesti laiska. Koska uskonnolla tai muulla aatteella ei ole kovinkaan suurta sijaa arjessani, en vain viitsi niitä miettiä.



Toki joskus jutellaan moraalista ja syistä miksi jotain on tapahtunut ja mihin ne johtavat mm. terrorismi, sodat, politiikka, lama.



Tykätään jutella ja opiskella uusia asioita. Hommaa helpottaa se, että asumme kaksin.

Romanttinen keskustelu tunteista ym?

Ei puhuta



Maailmanparantamista ja ns älyllistä keskustelua?

Joskus



Uskonnollisia aiheita?

Ei koskaan

Kertokaa please.