Lue keskustelun säännöt.
Mikä psykologinen ilmiö tämä on?
25.12.2023 |
Meillä on pysynyt kasassa lapsuudesta harrastuksen parissa syntynyt kaveriporukka. Yhtä kaveria en vaan ole koskaan oppinut ymmärtämään. Hän väittää vastaan keskusteltaviin asioihin ihan siitä ilosta, että saa toimia tulppana mukavalle yhdessäololle. Jotenkin opittu tapa saada huomiota vaikkei se ole mitään positiivista huomiota.
Yhteiskunnallisissa aiheissa koen, että hän toivoo sellaista maailmaa missä meillä kaikilla menee yhtä huonosti. Tuntuu siltä kuin kaikki muutokset ja asetukset millä voidaan tehdä ihmisten elämästä epämukavampaa ja ikävämpää ovat hänestä jokin positiivinen kehitys.
Sitten kun ollaan käyty joissain reissuissa, niin häntä kotoa haettaessa odotuttaa toista 15 min ihan tahallaan vallankäytön osoituksena. Viimeksi kokoonnuimme yhden meistä kotiin ja hypätessäni autoni rattiin lähteäkseni kotiin, hän blokkasi väylän poistua pihasta. Näki että käynnistin auton ja tahallaan viivytti siirtymistä vähän sivummalle, että pääsen lähtemään.
Ymmärtäisin helpommin jos hän olisi jossain pohjalla, mutta on yliopistotutkinnon suorittanut työssäkäyvä ihminen, jolla pitkä avioliitto menestyneen, perhekeskeisen ja rakastavan puolison kanssa ja heillä omakotitalo ja useampi lapsi ja rakkaat koirat ja lämpimät välit vanhempiensa kanssa.
Kommentit (29)
Ihan klassinen narsisti. Kannattaa katkaista yhteys häneen. Menestyneistä ihmisistä oikeasti löytyy suurin osa narskuista. Ovat pinnan alla todella julmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kiinnostaisi enemmän mikä psykologinen ilmiö saa ihmisen pitämään moisen "kaverin" elämässään?
Meilläkin on kaveriporukassa yksi, jolle ei ikinä käy se mikä muille kävisi, aina pitää säätää jotain hänen takiaan.
Olette aikuisia ihmisiä joten miksi, MIKSI, roikotatte mukana tuollaista pahanilmanlintua?? Pelkkä kuvailusi lukeminen tekee pahaa, en ikimaailmassa pystyisi olla hänen kanssaan tekemisissä kaveripohjalta. Tai ylipäätään yhtään mitenkään. Jollakin tapaa pahasti häiriintynyt ihminen.
Keksitty satu. Kukaan ei olisi tuollaisen tyypin kanssa ellette itse ole juuri samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkkejä on niin vähän, että Ei minulla tuosta narsisti tule mieleen, mutta selvästihän tuo on vallankäyttöä. Halu kontrolloida tilanteita ja saada asiat menemään oman mielensä mukaan. Toki narskukin on sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä nyt heti ensimmäisenä sanoisi narsistiksi. Kyllä niitä klassisia vastarannan kiiskiä on muitakin. Ei kaikki hankalat luonteet ole heti persoonallisuushäiriöisiä. Niin monella tavallisella ja ihan mukavallakin ihmisillä on kaikenlaisia oikkuja ja solmuja luonteessa, että tuolla määritelmällä joka toinen vastaantulija olisi narsisti.
Varsinkin jos se vastahankailu ja myrtsiys kuitenkin pysyy tuollaisena pienimuotoisena. Kyllä narsisti olisi vuosikymmenien aikana jo tehnyt jotain vakavampaakin vahinkoa kaveripiirissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolet suomalaisista aikuisista on suorittanut yliopistotutkinnon, joten siinä ei ole mitään erityistä. Ulkoiset puitteet eivät kerro mitään ihmisten onnellisuudesta, mutta se tiedetään että narsistille virheetön julkisivu on hyvin tärkeä.
Eihän tuolle voi tehdä muuta kuin hymyillä leveästi, kääntää selkä ja jättää pysyvästi ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Olette aikuisia ihmisiä joten miksi, MIKSI, roikotatte mukana tuollaista pahanilmanlintua?? Pelkkä kuvailusi lukeminen tekee pahaa, en ikimaailmassa pystyisi olla hänen kanssaan tekemisissä kaveripohjalta. Tai ylipäätään yhtään mitenkään. Jollakin tapaa pahasti häiriintynyt ihminen.
Olette narsistin vallankäytön kohteena. Valinta on teidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulosta normi persulle.
Muuten kyllä, paitsi "yliopistotutkinnon suorittanut työssäkäyvä ihminen, jolla pitkä avioliitto menestyneen, perhekeskeisen ja rakastavan puolison kanssa ja heillä omakotitalo ja useampi lapsi ja rakkaat koirat ja lämpimät välit vanhempiensa kanssa"
Kaikki narsistit on kusipäitä, mutta kaikki kusipäät ei ole narsisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi mitä kerroit hänen perheestä niin onko hän itse ne kertonut vai oletko nähnyt tätä perhettä ilman ystävän läsnä oloa?
Olen narsistin lapsi ja ulospäin kukaan ei arvannut millainen koti helvetti meillä oli. jokainen oli itsemurhanpartaalla.
Vierailija kirjoitti:
Puolet suomalaisista aikuisista on suorittanut yliopistotutkinnon, joten siinä ei ole mitään erityistä. Ulkoiset puitteet eivät kerro mitään ihmisten onnellisuudesta, mutta se tiedetään että narsistille virheetön julkisivu on hyvin tärkeä.
Eihän tuolle voi tehdä muuta kuin hymyillä leveästi, kääntää selkä ja jättää pysyvästi ulkopuolelle.
Jos se kaveriporukka on ollut lapsuudesta asti kasassa, eikä porukan Ihaata ole vieläkään heivattu ulos, niin tuskinpa kenelläkään on mitään aikomusta päästä hänestä eroon vaan hänen luonteeseensa on jo totuttu.
No heittäkää ulos porukasta. Miksi roikutte hänessä, eikö sytytä jo? Älä ole missään tekemisissä. Hän saa uusia tuttuja. Voi sanoa että negaa liikaa. Eri mieltä voi olla joistakin asioista tai monesta asiasta, mutta tuo on kroonista negaamista ja raskas riippakivi muille. Ehkä työ kuormittaa häntä tai joku, tai sitten on energiavampyyri?
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaisi enemmän mikä psykologinen ilmiö saa ihmisen pitämään moisen "kaverin" elämässään?
Olimme teineinä läheisiä ja vuosikaudet ollut sen jälkeen niin, että näen häntä ainoastaan tuon porukan yhteisissä kokoontumisissa. En ole koskaan miettinyt, että olisi syytä savustaa joku porukasta ulos. Minä voin siis lähinnä hyväksyä kaverin käytöksen tai itse häipyä ryhmästä. Kyllä te muutkin tiedätte, että yhteisöissä suvaitaan huomattavan paljon ikävämpääkin käytöstä ilman että kukaan siihen puuttuu.
Hänhän vain omalla lapsellisella tavallaan osoittaa mieltään olemalla tahallaan eri mieltä kaikesta. Mutta en tosiaan pääse käsiksi siihen psykologiaan, että miten se palkitsee häntä, tuo hänelle mielihyvää kun on jaksanut tehdä tuota niin monta vuosikymmentä. Tai jonkun vallantunteenhan siitä saa.
Oli jotenkin puistattavaa viimeksi tavatessa huomata kuinka syvällä hän on pikkusieluisuudessaan. Harrastuksemme parissa emme enää pelaa samassa joukkueessa. Hän on nyt liittynyt takaisin siihen porukkaan josta itse lähdin vuosia sitten muutettuani muualle. Jäin kuitenkin jäseneksi siihen whatsapp-ryhmään, koska porukka tuttua jo viime vuosituhannelta ja tapana ollut ennenkin entisillä jäsenillä piipahtaa moikkaamaan illanvietoissa ja pitää yhteyksiä yllä.
On hyvin yleistä, että näihin whatsapp-ryhmiin jäädään äänettömiksi taustalle koska mitään valtionsalaisuuksia niissä ei jaeta ja se voi toimia kuten kotipaikkakunnan uutiset, josta seuraat vanhojen tuttujen kuulumisia. Nykyisen joukkueeni whatsapp-ryhmässä on lähemmäs 10 ihmistä jotka eivät sinne kuulu.
Vaan tämä kaveri nosti asian illanvietossamme puheeksi, että ap ei voi siellä ryhmässä olla. Tulee mieleen ihan hiekkalaatikkotason ajatusmaailma.
Minua jotenkin huvittaa, että noiden ap:n esimerkkien perusteella jo suurin osa leimaa aiheena olevan tyypin pahaksi, juonittelevaksi narsistiksi, josta täytyy äkkiä päästä eroon.
Henkilö siis keksii jotain valittamista yhteisissä suunnitelmissa (mutta kuitenkin ne suunnitelmat lopulta toteutuvat), on yhteiskunnallisissa asioissa pessimistinen, antaa odotuttaa itseään vartin eikä älyä tarpeeksi nopeasti siirtyä sivummalle pihatiellä jotta ap pääsisi heti lähtemään (eikä ap jostain syystä älyä huomauttaa asiasta).
Nämä ovat arkielämän pieniä ärsyttäviä luonteenpiirteitä, mutta jos tuossa on oikeasti pahin mitä kyseinen tyyppi tekee, ei se nyt hemmetti soikoon vielä mikään narsisti tai psykopaatti ole. Kaipa hänellä ne mukavatkin hetkensä on, kun häntä on kerran porukan mukana roikutettu lapsuudesta asti.
Vierailija kirjoitti:
Minua jotenkin huvittaa, että noiden ap:n esimerkkien perusteella jo suurin osa leimaa aiheena olevan tyypin pahaksi, juonittelevaksi narsistiksi, josta täytyy äkkiä päästä eroon.
Henkilö siis keksii jotain valittamista yhteisissä suunnitelmissa (mutta kuitenkin ne suunnitelmat lopulta toteutuvat), on yhteiskunnallisissa asioissa pessimistinen, antaa odotuttaa itseään vartin eikä älyä tarpeeksi nopeasti siirtyä sivummalle pihatiellä jotta ap pääsisi heti lähtemään (eikä ap jostain syystä älyä huomauttaa asiasta).
Nämä ovat arkielämän pieniä ärsyttäviä luonteenpiirteitä, mutta jos tuossa on oikeasti pahin mitä kyseinen tyyppi tekee, ei se nyt hemmetti soikoon vielä mikään narsisti tai psykopaatti ole. Kaipa hänellä ne mukavatkin hetkensä on, kun häntä on kerran porukan mukana roikutettu lapsuudesta asti.
Monesti on kyse vain kohteliaisuudesta ja vuosikausien tavasta että kukaan ei kehtaa nostaa kissaa pöydälle ja näyttää tälle ilkimykselle ovea. Itse havahduin vastaavaan tilanteeseen vasta 40+ vuotiaana enkä nyt enää voi olla näkemättä sitä kuinka sairas suhteemme on ollut vastaavan lapsuudenkaverin kanssa.
Tämän johdosta en vaan enää ikinä voi olla tekemisissä hänen kanssaan. Silmät avasi yksi pienen pieni tempaus joka ulkopuolisista varmasti kuulostaa suurentelulta mutta se viimein katkaisi kamelin selän. Paluuta menneeseen ei enää ole. Hän ylitti rajat vuosi toisensa jälkeen aina em. pienin teoin josta loppuviimein kasvoi iso puro.
Narsisti