Muutama kysymys

Onko täällä lisää ihmisiä, jotka ovat onnistuneet edes jollain tavalla vieroituksessaan? 

Tälle ap:lle on useissa aiemmissa ketjuissa syksyn aikana vastattu asiallisesti ja annettu vertaistukea. Ap ei vaan taida uskoa että lääkityksestä palautuminen ( antipsykoottien lopetus) vie aikaa. Todella paljon aikaa, jopa vuosia ja ap:lla tilanne on ollut päällä pari kuukautta. Ap:lla on päällimmäisenä toivottomuus ja negatiivisuus. 

Ap, ota neuvosta vaari ja malta! Muuten sut bannataan taas! 

Minulle Ketipinorin käyttö aiheutti ilmeisesti jonkinasteisen aivovamman, tämä on muuten todettu virallisissa, lääkkeestä tehdyissä tutkimuksissa. Minulla on vaikeuksia tuottaa puhetta, se sammaloituu ajoittain. Ikäänkuin en kykenisi liikuttamaan niitä kasvojen lihaksia ollenkaan, jotka kontrolloivat puhetta. Tämä korostuu erityisen paljon jos olen väsynyt, ja sitähän olenkin ihan koko ajan vaikka nukkuisin hyvin. Päällä on sellainen aivosumu, olen kuin jossakin toisessa ulottuvuudessa pääni sisällä, olo on usvainen ja epätodellinen. Pää ja ajatukset kirkastuvat hieman iltaa kohti mentäessä. Persoonani on myös muuttunut latteammaksi, ja tunne-elämäni on selvästi kaventunut. En myöskään ole enää saanut luonnollisesti unta Ketipinorin käytön jälkeen, joudun käyttämään nukahtamiseen muita lääkkeitä. Ketiapiinin onkin todettu tuhoavan aivojen unireseptoreita. Se painonnousu tuota lääkettä käyttäessä on kammottava, lihoin ainakin 45kg ja olenkin tämän neuroleptisen lääkkeen käytön takia kamppaillut painoni kanssa siitä lähtien. Minulla ei ollut mitään ongelmia painoni suhteen ennen Ketipinorin käyttöä, olin hoikka vaikka en liikkunut laisinkaan ja söin vähän mitä sattuu. Nyt kun liikun ja syön terveellisesti, paino on alkanut laskemaan mutta ihan äärimmäisen hitaasti. Aineenvaihduntani on selvästi hitaampi kuin aiemmin. Tämä harmittaa ihan vietävästi. Libido on tiessään, minusta tuli käytännössä ottaen aseksuaali enkä kykene tuntemaan ihastumisen tai rakastumisen tunteita. Olo on suurimman osan ajasta hidas, jähmeä ja suoranaisen tyhmä. Muisti on kuin Alzheimeria sairastavalla potilaalla. Tällaisia troppeja ne lekurit määräävät mm. unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen; skitsofrenia -ja psykoosilääkkeitä. 

Voi. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle Ketipinorin käyttö aiheutti ilmeisesti jonkinasteisen aivovamman, tämä on muuten todettu virallisissa, lääkkeestä tehdyissä tutkimuksissa. Minulla on vaikeuksia tuottaa puhetta, se sammaloituu ajoittain. Ikäänkuin en kykenisi liikuttamaan niitä kasvojen lihaksia ollenkaan, jotka kontrolloivat puhetta. Tämä korostuu erityisen paljon jos olen väsynyt, ja sitähän olenkin ihan koko ajan vaikka nukkuisin hyvin. Päällä on sellainen aivosumu, olen kuin jossakin toisessa ulottuvuudessa pääni sisällä, olo on usvainen ja epätodellinen. Pää ja ajatukset kirkastuvat hieman iltaa kohti mentäessä. Persoonani on myös muuttunut latteammaksi, ja tunne-elämäni on selvästi kaventunut. En myöskään ole enää saanut luonnollisesti unta Ketipinorin käytön jälkeen, joudun käyttämään nukahtamiseen muita lääkkeitä. Ketiapiinin onkin todettu tuhoavan aivojen unireseptoreita. Se painonnousu tuota lääkettä käyttäessä on kammottava, lihoin ainakin 45kg

Kiitän pitkästä kommentista. Onkohan mullekin käymässä niin, etten enää saa luontaisesti unta. Olisi huono juttu, sillä elimistöni ei enää kestä lääkkeitä. Kellään ei tunnu olevan Olantsapiinista kokemuksia. 

Söin 6v unettomuuteen 25mg-300mg. Tehot meni vuosien varrella ja lopetuksesta tuli kauheat viekkarit. Loput 3v söin lääkettä vain koska en onnistunut lopettamaan

Lääke aiheuttaa unikeskuksen vaurioitumisen ja nukkuminen ei enään onnistu kun lopetat lääkeen. Minulle se aiheutti myös puheen tuottamisen vaikeutta, keskittymiskyvyn puutetta ja muita neurologisia oireita.

Sain tuo lopetettua tammikuussa kovan työn jälkeen. Ja kärsin lopun elämääni noista yllä olevista. Kiitos vaan lääkärille joka määräsi.

Voi tietenkin, mutta kuinka todennäköistä se on, niin se on jo sitten ihan eri kertomus.

Eli mulla ei enää ole toivoa paremmasta. ):

Up. 

Vierailija kirjoitti:

Voi tietenkin, mutta kuinka todennäköistä se on, niin se on jo sitten ihan eri kertomus.

Mitä mun kannattaisi tehdä. ):

Vierailija kirjoitti:

Voi tietenkin, mutta kuinka todennäköistä se on, niin se on jo sitten ihan eri kertomus.

Mitä mun kannattaisi tehdä? ):

Up. Onko täällä kukaan onnistunut vieroituksessa. 

Ketipinor ja/tai Olanzapin. 

Up.

Löytyisikö vielä?

Eikö yhtään onnistumisia? ):

Up. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi. Aivoissa on silti välittäjäaineita. Ja jos joku on syönyt tiettyä lääkettä (olikohan diap.am tai ben.zo), on ehkä vajaus tai joku muu mekanismi. Lääkärit tietäisivät paremmin, sellainen joka tietää, ei huono. Osa lääkkeistä sisältää muita haittavaikutuksia ja alkoholi. Elimistön tasaaminen kestää muutaman viikon tai kuukausia.

Tuota minä juuri pelkään, että aivojen metabolia on muuttunut merkittävästi, eli välittäjäaineiden tuotanto ja niiden väliset suhteet ovat muuttuneet, tai aivojen reagointi välittäjäaineisiin reseptoritasolla on muuttunut jne. 

Ei se ihan noin yksioikoista ole. Uneen vaikuttavat hormonit, en nyt muista nimiä, montakin. Eikä millään määrällä lääkkeitä saa korjattua unettomuuden juurisyitä. Usein taustalla on traumatisoitumisesta johtuva krooninen stressi, pysyvä ylivireystila, joka pitäisi saada purettua. Se taas ei tapahdu yleensä nopeasti: ylivireys on eräänlainen suojarakenne joka on syntynyt turvattomuudesta. Ja yllättävän yleinen, koska turvattomia kasvuolosuhteita on paljon, lapset jäävät eritasoisesti liian yksin tunteineen ja kokemuksineen. 

Kuitenkin mahdollista alkaa luoda rauhoittumista ja luonnollista rentoutumista elämäänsä ja nimenomaan irrottautumista kemiallisista vireystilan manipuloijista joista yleisimmät kahvi ja alkoholi. Suosittelen rauhallisia kävelyjä niin, että niistä saa rasitusta. Ei kuitenkaan ihan ennen nukkumaanmenoa. En miettisi tuollaisi reseptorikeloja yhtään. Olen itse ollut pitkään jaksottaisesta unettomuudesta kärsinyt ja koen että tuo piina on nyt takanapäin, vaikka unen sikeys vaihteleekin. Koettaa elää suht järkevästi, liikkua päivittäin, syödä hyvin, löytää ilahduttvia juttuja päiviinsä. Nuo kaikki edistävät hyvää nukkumista. Ja vielä: luopuu huonoista ihmissuhteista, jos sellaisia on. Nuo voivat olla hyvinkin isossa osassa unettomuudessa (tiedostamaton syyllisyys tai muut tunteet, jotka estävät syvää rentoutumista).

Vierailija kirjoitti:

Eikö yhtään onnistumisia? ):

):

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi. Aivoissa on silti välittäjäaineita. Ja jos joku on syönyt tiettyä lääkettä (olikohan diap.am tai ben.zo), on ehkä vajaus tai joku muu mekanismi. Lääkärit tietäisivät paremmin, sellainen joka tietää, ei huono. Osa lääkkeistä sisältää muita haittavaikutuksia ja alkoholi. Elimistön tasaaminen kestää muutaman viikon tai kuukausia.

Tuota minä juuri pelkään, että aivojen metabolia on muuttunut merkittävästi, eli välittäjäaineiden tuotanto ja niiden väliset suhteet ovat muuttuneet, tai aivojen reagointi välittäjäaineisiin reseptoritasolla on muuttunut jne. 

Ei se ihan noin yksioikoista ole. Uneen vaikuttavat hormonit, en nyt muista nimiä, montakin. Eikä millään määrällä lääkkeitä saa korjattua unettomuuden juurisyitä. Usein taustalla on traumatisoitumisesta johtuva krooninen

Mun unettomuus johtui vatsaoireista, jotka aiheuttivat vähäunisuuden näin jälkeenpäin ajateltuna kehon ylivirittyneisyyden takia. Eli söin lääkkeitä liian pitkään ja liian suurilla annoksilla. ):  Kotiolot ovat mulla hyvät. Eli kaiken pitäisi olla hyvin, ei vaan enää tule uni. Joten olen kallistunut siihen, että lääkitys on lopulta aiheuttanut kyvyttömyyden nukkua. Jos saisin edes nukuttua 2-4 tuntia per yö (lähtötilanne ennen lääkityksiä).  

Up.