Muutama kysymys

Kuinka kauan mun kannattaa vielä jäädä katselemaan ennen kuin teen lopullisen päätökseni. ):  Olen jo pari kuukautta katsellut. 

Up.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan mun kannattaa vielä jäädä katselemaan ennen kuin teen lopullisen päätökseni. ):  Olen jo pari kuukautta katsellut. 

Olen tehnyt kaikkeni unen eteen. ):

Up.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä uusia kasva. Mutta ne voi kyllä opettaa uudelleen toimimaan oikein. Vaatii pari vuotta äärimmäisen säännöllistä lääkkeetöntä elämää, jossa ruoka,  työ, liikunta ja lepo on optimaaliseeti sijoitettu jokaiseen päivään samalla lailla. Ei mitään päihteitä, edes kahvia tai tupakkaa.

Ai, kas kun ei laihduttamista, tai työttömältä sinne töihin menoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot korjaa itseään siihen hetkeen asti kunnes kuolet, joten kyllä se on mahdollista kuntouttamalla. Joudut vain rakentamaan uusiksi aivosi.

Olen edistynyt jo hieman, mutta en nuku kunnolla, nukun todella vähän ja nukkuminen on pinnallista. Luin jostain, että jollakulla 10kk ajan oli totaalista unettomuutta ja vasta parin vuoden kuluttua nukkuminen oli "normaalia". Toisaalta mun kohdalla kun lähtötilanne oli se, että nukuin 2-4 tuntia aamuisin, niin olisi hyvä, jos pääsisin edes takaisin siihen lähtötilanteeseen. 

Unettomuuden vauroiden korjaaminen aivoissa kestää vähintään 5-10 vuotta. Joten laita se maali vaikka sinne 7 vuoden kohdalle niin sitten näet miten olet onnistunut. Sinun siis täytyy nukkua häiriöttä  vähintää 5 vuotta jotta toivut. Nukkumishygieniaan kannattaa suhtautua kuin uskontoon ja välttää mitään aktivoivaa ilta seitsemän jälkeen. Ja jos sinulla on läheisiä niin valmistaudu voivotteluun, koska onnistuminen vaatii päivittäistä toistuvaa toimintaa ja oman kokemukseni mukaan se tuntuu ärsyttävän koko muuta maailmaa paljon enemmän kuin henkilö itseään.

Rutiinit on tärkeitä. Nukkumiseen valmistautuminen alkaa jo monta tuntia ennen varsinaista nukkumista ja aivoille pitää antaa vihjeitä, jotta ne tajuaa alkaa tuottaa nukkumiseen tarvittavia hormoneja. Vältä nopeita hiilihydraatteja iltaisin, koska aivot herättää sinut noin kolmen aikaan kun hiilihydraatti varastot on tyhjät. Syö niin illalla, että aivot saa tasaisesti energiaa koko yön ja, että pysyt unessa aamuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot korjaa itseään siihen hetkeen asti kunnes kuolet, joten kyllä se on mahdollista kuntouttamalla. Joudut vain rakentamaan uusiksi aivosi.

Olen edistynyt jo hieman, mutta en nuku kunnolla, nukun todella vähän ja nukkuminen on pinnallista. Luin jostain, että jollakulla 10kk ajan oli totaalista unettomuutta ja vasta parin vuoden kuluttua nukkuminen oli "normaalia". Toisaalta mun kohdalla kun lähtötilanne oli se, että nukuin 2-4 tuntia aamuisin, niin olisi hyvä, jos pääsisin edes takaisin siihen lähtötilanteeseen. 

Unettomuuden vauroiden korjaaminen aivoissa kestää vähintään 5-10 vuotta. Joten laita se maali vaikka sinne 7 vuoden kohdalle niin sitten näet miten olet onnistunut. Sinun siis täytyy nukkua häiriöttä  vähintää 5 vuotta jotta toivut. Nukkumishygieniaan kannattaa suhtautua kuin uskonto

Entä mun tapauksessa, kun ensin kärsin unettomuudesta ja sitten tuhosin lääkkeillä lopunkin kyvyn nukkua. Olisin tyytyväinen, jos pääsisin edes lähtötilanteeseen eli nukkuisin 2-4 tuntia per yö keskimäärin. 

Up.

ILMIANTAKAA TÄÄ AP UNIVAJE TROLLAAJA AINA

Vierailija kirjoitti:

ILMIANTAKAA TÄÄ AP UNIVAJE TROLLAAJA AINA

Miksi? Mikä aloituksessa on vialla?

Vierailija kirjoitti:

ILMIANTAKAA TÄÄ AP UNIVAJE TROLLAAJA AINA

Nukun alle 10h viikossa, joten kaipaisin tukea. ):

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ILMIANTAKAA TÄÄ AP UNIVAJE TROLLAAJA AINA

Nukun alle 10h viikossa, joten kaipaisin tukea. ):

Nukkuisinpa edes 14-21h viikossa. ):

Up.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ILMIANTAKAA TÄÄ AP UNIVAJE TROLLAAJA AINA

Nukun alle 10h viikossa, joten kaipaisin tukea. ):

Nukkuisinpa edes 14-21h viikossa. ):

Jos saisin nukuttua 2-4 tuntia per yö (ja silloin tällöin koko yön), olisin tyytyväinen. Tai edes 2-4 tuntia joka toinen yö, jos nukkuisin lähemmäs 4h. 

Up.

Vertaistukea?

Up.

Söin seroquelia noin 4 vuotta, annos vaihteli 100 mg:sta 600 mg:aan. Määrättiin lähinnä unettomuuden hoitoon. Olantsapiinista ei ole kokemusta. 

Lääke auttoi kyllä unettomuuteen, ja paransi aluksi vointia siten, etten enää ehtinyt murehtia ikäviä asioita ennen nukahtamista kun sammuin kuin saunalyhty. Huono puoli oli, että olin jatkuvasti jumissa, en pystynyt artikuloimaan kunnolla, olin turvonnut ja pihalla. Lihoin noin 8 kg, pärjäsin kognitiivisissa testeissä huonommin, olin järkyttävän passiivinen, eikä mikään oikein tuntunut miltään.

Leikittelin aivokemiallani erittäin typerästi jättämällä lääkkeen silloin tällöin ottamatta ennen jotain tärkeää sosiaalista tapahtumaa, koska lääkkeettömänä päivänä olin innokas ja hyperaktiivinen ja puhuminen kävi helpommin. Käytin seroquelin rinnalla myös alkoholia, mikä varmasti lisäsi lääkkeen aiheuttamia tuhoja aivoissani.

21-vuotiaana kyllästyin jatkuvaan pöhnäisyyteen ja saamattomuuteen ja aloin lopettaa lääkettä salassa hitaasti. Sain ajettua annoksen nollaan muutamassa kuukaudessa, ja silloin ainoina vieroitusoireina koin 3-4 tuntiin jäävät yöunet. Olin helpottunut, mutta muutaman kuukauden päästä alkoi helvetti.

Alkoi tuskastuttava unettomuus, valvoin usean vuorokauden putkia, ja niinä öinä kun nukuin, jäi uni vain pariin tuntiin. En nähnyt unia, ja keho ei tuntunut missään vaiheessa menevän syvään rentoutuneeseen tilaan, vaan uni oli pinnallista, ja heräsin aina aikaisin sydämen hakkaamiseen. Iski myös syvä ahdistus, ajatukset alkoivat salakavalasti muokkautua itseäni syyllistäviksi ja kummallisiksi. Mielessä oli jatkuvasti jokin uusi ajatusketju joka johti siihen lopputulokseen, että mun pitäisi tappaa itseni. Harkitsin itsemurhaa syksyn aikana 4 kertaa, eristäydyin, ja koin ihmetystä siitä miten todellisuuden lainalaisuudet olivat yhtäkkiä muuttuneet. Aivoissa tuntui oudolta, kammottavat ajatuskehät kiersivät päässä hirveällä vaihdilla lakkaamatta, eikä ollut lainkaan tyyniä hetkiä. 0-3h yöunet kestivät noin 7 kuukautta, ja senkin jälkeen unettomia öitä esiintyy aina silloin tällöin. Unettomuus toi mukanaan aika monta ikävää sivuoireitta, kuten yliherkän ärtyneen ihon, yliaktiivisen rakon, huonosti palautuvat lihakset ja jatkuvat paniikkikohtaukset.

Vointini parani hitaasti, nyt kun lopetuksesta tulee 2 vuotta, alkaa olo olla jo melko normaali. Vieläkin unet jäävät hyvin usein muutamaan tuntiin, ja ajoittain valvon pari vuorokautta, mutta on ollut myös viikkoja jolloin nukun hyvin makeasti 7-8h. Ajatus kulkee miltei yhtä kirkkaasti kuin ennen lääkkeiden aloitusta, tunnen aitoa iloa ja innostusta, ja olen jälleen hoikassa kunnossa. Pelkään paljon että joudun uudestaan psykiatrien satimeen ja joudun pakkolääkitykseen, en usko että aivoni enää kestäisivät toista samanlaista rumbaa :(

Vierailija kirjoitti:

Söin seroquelia noin 4 vuotta, annos vaihteli 100 mg:sta 600 mg:aan. Määrättiin lähinnä unettomuuden hoitoon. Olantsapiinista ei ole kokemusta. 

Lääke auttoi kyllä unettomuuteen, ja paransi aluksi vointia siten, etten enää ehtinyt murehtia ikäviä asioita ennen nukahtamista kun sammuin kuin saunalyhty. Huono puoli oli, että olin jatkuvasti jumissa, en pystynyt artikuloimaan kunnolla, olin turvonnut ja pihalla. Lihoin noin 8 kg, pärjäsin kognitiivisissa testeissä huonommin, olin järkyttävän passiivinen, eikä mikään oikein tuntunut miltään.

Leikittelin aivokemiallani erittäin typerästi jättämällä lääkkeen silloin tällöin ottamatta ennen jotain tärkeää sosiaalista tapahtumaa, koska lääkkeettömänä päivänä olin innokas ja hyperaktiivinen ja puhuminen kävi helpommin. Käytin seroquelin rinnalla myös alkoholia, mikä varmasti lisäsi lääkkeen aiheuttamia tuhoja aivoissani.

21-vuotiaana kyllästyin jatkuvaan

Hienoa, että vointisi on parantunut. Mun ennuste taitaa olla huonompi. ): 

Up.