menee hermo omaan isään!!!

isäni on hyväpalkkainen ja asuu yksikseen eli raha riittää varmaan ihan hyvin eikä hän voi tajuta että kaikilla ei ole sama tilanne, muutenkin on niin jumalattoman itsekäs luonne, taas hyvä esimerkki:

isä oli ollut autokaupoilla ja nähnyt tila-auton joka olisi hyvä meidän perheelle ja ihan edullinenkin (reilu 10000e), soitti sitten minulle ja alkaa suorastaan painostaa että " tämä auto teidän on nyt ostettava, kun ei ole kalliskaan" jne..

ostimme vajaa vuosi sitten tila-auton joka on meille ihan hyvä, emme ole edes ajatelleet auton vaihtoa ainakaan seuraavaan pariin vuoteen (niin kauan kun nykyisestä on lainaa)

sanoin tämän isälleni ja jänkytys aiheesta vain jatkui! kerroin myös että jään pian hoitovapaalle ja tuloni on huima kotihoidontuki alle 300e kuussa, tähänpä isäni sanoi että mene töihin!

hänen mielestään minun pitäisi siis kiikuttaa muutaman kuukauden ikäinen vauva hoitoon ja mennä johonkin hanttihommiin (minulla ei ole vakituista työpaikkaa) että voisimme ostaa auton jota emme halua, vain hänen mielikseen!



samainen isä katsoo asiakseen arvostella minun elämänvalintojani, mm. kasvissyöntiä ( hänen mukaansa pelkkää erikoisuudentavoittelua ja lapsellisuutta), lasten hankintaa nuorena (teen kuulemma lapsia saadakseni rahaa... luoja mikä väite!)

kuvittelee voivansa sisustaa minun asuntoni mielensä mukaan ja muutenkin määrätä elämääni, helvetti kun ottaa päähän. arvatkaa tekiskö mieli katkaista välälli välit kokonaan?



anteeksi sekava kirjoitus ja pikkukirjaimet lauseiden alussa, vauva sylissä naputtelen...