Nyt menee vanhempieni touhu yli ymmärryksen!

t edellinen.

Vanhempasi eivät ole sinulle vastuullisia ja jos he haluavat toimia noin, siinähän toimivat. Se on totta, että veljellesi annetaan näin mahdollisuus olla ottamatta taloudellista vastuuta ja mukavuudenhaluinen ihminen käyttää sen tietysti hyväkseen. Mutta se on hänen ongelmasi, sinä olet asiasta sanonut ja pallo on vanhemmillasi.



Tietysti kurjaa, että sinua ei ole autettu vastaavasti, mutta niin se joskus on. Minulla oli muuten vähän sama tilanne aikanaan, mm. ajokortin maksoin itse kesätöillä ja autoa ei ollut ikinä varaa ostaa. Veli sai kortin ja ostivatpa autonkin hänen käyttöönsä. Ja myyntirahat meni veljen seuraavaan autoon... Mutta mitäpä noista, ei se ole minulta pois ja perintöä toivottavasti ei tarvitse ajatella vielä pitkään aikaan.

Et muka halua etkä muka tarvitse rahaa vaan olet ihan vaan pyyteettömästi kiinnostunut siitä, että veljesi oppisi tulemaan toimeen omillaan? En usko.



Veljelläsi menee ihan hyvin. Sinä vaan olet kateellinen kun et itse tajunnut pyytää vanhemmiltasi raha.



Mutta ihan tosi, vanhemmillasi on OIKEUS antaa rahansa ihan kenelle haluavat, oli se sitten veljesi tai vaikka kissojen katastrofiyhdistys

Vanhemmillani on oikeus antaa rahansa vaikka sitten kissoille. Totuus on kai se, että kateus on nyt nostanut päätään täällä. Veljeni on nyt 26-vuotias ja tätä elatusta on siis jatkunut aina. Aikaisemmin asia ei ole minua suuremmin häirinnyt, no ärsyttänyt toki on, mutta en ole jaksanut siitä kierroksia nostaa.



Nyt ehkä tämä kateus iski kun meillä on rahasta tiukkaa. Valtavat velat niskassa ja rahat tiukilla alkavan hoitovapaan vuoksi. Ja kai sekin, että vanhempien lahjoittaman auton kaikki ylläpitokustannukset hoitivat vanhempani ja vielä myyntirahatkin saa pitää. Nyt kun saavat veljeni avovaimon vanhemmilta sen uuden auton, niin isäni pohti että kai ne nyt sitten alkavat maksaa vakuutusmaksut ja bensat ja muut (siis ne avovaimon vanhemmat). Kukaan ei koskaan oleta, että nämä kolmeakymppiä lähestyvät aikuiset maksaisivat itse kulunsa.



Mun ei kai kannata tästä asiasta enää veljelle tai vanhemmilleni puhua, koska se ei johda mihinkään. Päinvastoin, rahaa virtaa aina vain enemmän. Mun pitää ajatella, että olen aikuinen nainen, joka edelleenkin tulee toimeen omillaan. Vanhemmilla ei ole minua kohtaan mitään velvollisuuksia. Ja kuten joku kommentoikin, toivottavasti perintöasiat eivät ole ajankohtaisia vielä kymmeniin vuosiin.



Mutta kyllä tämä vain sisaruussuhdetta syö. Väistämättä. No, luultavimmin veljeni vaimoineen kuitenkin kortin lähettää seuraavalta etelänlomaltaan...



ap

pitämään kirjaa mitä ovat antaneet veljellesi ja kysy asianajalta neuvoa, käsittääkseni voitte tehdä sellaisen virallisen paperin, että veljesi on saanut x summan ennakkoperintöjä. Ja tiedotatte asiasta veljellesi ja hänen tyttöystävälleen. Voi olla, että heitäkin alkaa hävettää (syytä ainakin olisi).



Toinen vaihtoehto on, että vanhempasi alkava antaa myös sinulle ja perheellesi samat summat kuin veljellesi...se ainakin olisi kohtuullista ja tasa-arvoista molempia lapsia kohtaan.



Vanhempasi ruokkivat veljesi vastuutonta käytöstä omalla toiminnallaan, vaikka toki heidän oikeutensa on niin tehdä, jos haluavat. Mutta kohta huomaat, että he tekevät veljesi hyväksi testamentin jne.



Minusta on ihan eri asia, jos antavat pikku summia silloin tällöin, kuin se että maksavat auton ja vuokria!

Ja toki AP:n myös siihen pisteeseen asti, että sanoo vanhemmilleen mitä tuosta ajattelee. Vanhemmat varmasti ymmärtävät kyllä, että tämä taloudellisen tuen epätasapaino vaikuttaa sekä sisarussuhteisiin että AP:n ja vanhempien välisiin suhteisiin.



Olisiko AP:n vanhemmilla huono omatunto jostain veljeen liittyvästä? Ja he kokevat velvolliisuudekseen auttaa veljeä loputtomiin. He tavallaan maksavat syyllisyydestä?



Itselläni on hieman samanlainen tilanne, mutta ei noin kärjistynyt sentään. Veljeni on ollut aina sellainen, että kaikki raha menee mikä tulee. Hän sai vanhemmiltani paljon taloudellista tukea siinäkin vaiheessa, kun tienasi enemmän kuin isäni... Siis oli hyväpalkkaisessa työssä. En vieläkään ymmärrä mihin veljeni rahat hupenivat. Hän osti asunnon ja vanhempani ovat lainan takaajina. Tästä johtuen minun perheelleni ei voida taata lainaa - tosin emme edes halua ja nyt ei ole tarvettakaan. Meille on tärkeää pärjätä omillamme. Vanhempani kyllä auttavat lasten hoidossa ja taloudellisestikin rahalahjojen (synttärit, joulu jne..) muodossa.



Ajattelen lähinnä asiasta niin, että veljeni tilanne säälittää. Harmittaa, että hänen elämänsä ei ole tasapainossa. Myöskin aavistan, että vanhemmillani on huono omatunto ja siksikin auttavat rahallisesti veljeäni. Hän on perheen esikoinen ja häneltä on vaadittu usein liikaa ja minä olen päässyt vanavedessä paljon helpommalla. Vanhempani pitävät omana syynään sitä, että veljeni ei oikein pärjää.



Mutta AP:n tilanne on erilainen. Veljen selvästikin pitäisi ymmärtää oma itsenäisyytensä. Hän on jäänyt jotenkin keskenkasvuiseksi tuossa elatuksen vaatimisessaan. Ehkä siperia häntä vielä opettaa... Toivottavasti.

Poika ei opi ikinä huolehtimaan omista asioistaan ja ottamaan vastuuta. Oma isäni oli tuollainen. Isomman laskun tullessa pyysi rahaa omalta äidiltään, siis oli kuolemaansa asti tuollainen. Ja äiti ei todellakaan ollut rikas.

Äitini on sanonut, että ovat pitäneet kirjaa lahjoittamistaan summista. Mutta tuskin niihin on kirjattu maksettuja vakuutusmaksuja, autoa, isän luottokortilla tehtyjä tankkauksia jne. Eli suuri osa jää kirjaamatta.



Mutta miten tuon asian saisi juridisesti päteväksi, siis tuon ennakkoperinnön? Pitääkö se olla jotenkin ulkopuolisen tahon vahvistama, vai riittääkö perheen sisäinen paperi? Pitää selvittää.



Ja tosiaan, kun tämä on näin toispuolista tämä suosiminen, niin kuka tietää, onko veljelleni tosiaan tehty jokin oma testamentti, jossa hän saakin kaiken? Tämä vainoharhaisuuteni alkaa mennä jo aika hurjaksi......



Helpoimmalla kai pääsen kun unohdan koko asian. Äsken jo melkein unohdinkin kun tuo pieni vauvamme hymyili minulle niin aurinkoisesti :) Elämässä on onneksi niin paljon tärkeämpiä asioita kuin raha. Mutta silti se kaivertaa... harmittaa että tunnen näin.



ap

Vanhempasi ovat kasvattaneet veljesi väärällä asenteella. Varmasti jo pienestä pitäen häntä on tavalla tai toisella passattu. Seurauksia vanhempiesi voi olla vaikeaa muuttaa nyt yhtäkkiä, kun hän on jo aikuinen.



Vanhempasi ovat varmasti huomanneet, että sinä pärjäät paremmin omillasi. Eivät he tarkoita pahaa, kun haluavat suojella pikkuveljeäsi: he eivät vain ole tajunneet, että liiallinen auttaminen onkin ollut vahingollista. Tavallaan on itsekästä opettaa lapsi olemaan niin riippuvainen vanhemmistaan, koska siitä ei seuraa niin itsenäistä ja vastuullista luonnetta. Mutta sitä ei tehdä harkiten: joku on vaan mennyt pieleen asennekasvatuksessa, ja myöhemmin tulosta yritetään paikata siten kun osataan. Se on vain taitamattomuutta. Tietysti ihmiset ovat syntyessään erilaisia eikä sisaruksia voi siksi kasvattaa samalla tavalla, luonne-erot tulisi ottaa huomioon.



Veljesi kypsyy ehkä suhteellisen myöhään, mutta pääasia että kypsyy. Te voisitte auttaa häntä siinä, esim. kannustamalla ja välittämällä hänestä; rahan saaminen vanhemmilta ei auta häntä pidemmän päälle. Voi olla että veljesi joutuu jossain vaiheessa tekemään itse sen työ, joka olisi kuulunut saada jo kasvatuksessa. Sitten hänestä voisi tulla suoraselkäisempi tyyppi.



Mielestäni voisit jutella vanhempiesi kanssa siitä, miten he edelleenkin kasvattavat/ylläpitävät poikansa luonnetta. Varmasti hekin olisivat onnelisempia, jos poika pärjäisi paremmin. Älä vaadi heiltä mitään, heillä on oikeus antaa rahansa kenelle haluavat, mutta kaikkien edun vuoksi kerro mielipiteesi. En näe mitään paheksuttavaa siinä, että vanhemmat avustavat rahallisesti aikuisia lapsiaan - mutta sen varaan ei ole hyvä turvautua niin että laiskistuu.

Tosiaan vanhempien pitäisi joko kirjata kaikki antamansa isommat jutut ylös perinnönjakoa varten, tai antaa sinulle saman verran.



Omat vanhempani ovat antaneet kaikille yhtä paljon, miehen vanhemmat pitävät kirjaa raha-asoistaan, molemmissa tapauksissa toimitaan reilusti ja avoimesti.

että kaikki raha mitä veljellesi annetaan on ennakkoperintöä ja vähennettävä siten vanhempiesi kuoltua hänen osuudestaan sinun hyväksesi. Voisi vähän rajoittaa veljesi tuhlailua.

Tosi kurja tilanne kuitenkin, toivottavasti selviää!



-HcZ

Kerro vanhemmillesi, että teillä onkin nyt tiukka rahatilanne kun hoitovapaa on alkamassa. He voisivat tukea teidänkin perhettä, osittain siitä rahasta mikä menisi muuten veljellesi. Ehkä he eivät vain ole tulleet ajatelleeksi! Voi olla että he olisivat tyytyväisiä jos pystyisivät auttamaan isovanhempina teitäkin. Onko kyseessä heidän ensimmäinen lapsenlapsensa?

He ovat sinun vanhempiasi yhtälailla, ja sinulla on täysi oikeus kertoa mielipahasi. Ihan vain itsesi vuoksi, vaikka et pyrkisikään sillä muuttamaan heidän rahan käyttöään.

jos tilanne on jo tuollaiseksi mennyt, niin kai sitä voi vähän omia puoliaankin pitää, kun velipoika osaa omansa pitää.



Voisithan sanoa, että tarvitsette toisen auton, kun jäät hoitovapaalle, joten voisitko saada sen veljelle lahjoitettun auton käyttöösi hoitovapaan ajalle... ja sitten vähän aikaa käytettyäsi sitä ihan huomaamatta möisit sen?? :-)



Ja voisit myös ehdottaa, että nyt kun teilläkin on tiukkaa, niin sovitaanko niin että esim. hoitovapaasi ajan maksavat vanhemmat aina saman summan sinulle kun velikin saa :-) ei kannata ajaa vanhempia kurjuuteen, mutta ehkä heidän olisi helpompi sanoa veljelle, että he eivät voi maksaa hänelle, kun sitten on maksettava sama summa myös sinulle :-) ja mieluusti tietysti niin, että ekaksi sinulle, kun sinulla on lapsia...



Sitten voisit tietysti jutella velipojan kanssa ja kysyä häneltä neuvoa, että mitäs kaikkia laskuja oletkaan saanut 'tyhmillä' vanhemmillamme maksatettua, kun meillä on nyt tosi tiukkaa ja jostain olisi pakko repiä lisää rahaa... et kannattaisiko aloittaa vaikka vakuutusmaksuista vai mitä hyviä vinkkejä hänellä olisi antaa :-)

t. 8

kun minusta ei ole valittanaan eikä pyytämään rahaa... En edes tässä tilanteessa kehtaisi. Olen kertonut paljonko saan hoitovapaalla, mutta en ole sanonut sitä rahanpyyntötyylillä.



Eivät koskaan ole minulle rahaa antaneet (siis pl synttärilahjaksi esim. 50 e tmv.), joten ei rahallinen auttaminen tule varmaan heille mieleenkään. Tämä on nyt toinen hoitovapaa, siis toinen lapsemme. Muita sisaruksia meitä ei ole.



Ja kyllä me pärjäämme, mutta tiukkaa on. Laskut saadaan maksettua, ja ruuat ostetaan säästöillä joita työaikana keräsin.



En kehtaa pyytää. Pitäisi kai opetella... Isäni tulee tänne ihan kohta, saa nähdä puhuuko aiheesta...



ap

ap:

"Ja tosiaan, kun tämä on näin toispuolista tämä suosiminen, niin kuka tietää, onko veljelleni tosiaan tehty jokin oma testamentti, jossa hän saakin kaiken? Tämä vainoharhaisuuteni alkaa mennä jo aika hurjaksi......"



Jos noin olisikin, saat joka tapauksessa lakiosan eli puolet siitä, mitä tulisi ilman testamenttia. Teidän tapauksessa siis neljänneksen.



Tiedän tapauksia, joissa vanhemmat ovat auttaneet yhtä lasta selvästi muita enemmän ja tämä lapsi on jätetty sitten testamentilla ilman perintöä. En tiedä ovatko hakeneet lakiosaansa oikeusteitse, taisivat tyytyä vanhempiensa viimeiseen tahtoon.

Ainakin veljesi maksaa sitten lahjaveroja ja ne myös näkyvät virallisessa kirjanpidossa.

Meillä vaan tuo hyväksikäyttäjä on sisko. Ja meitä on 3 sisarusta. Tällä hetkellä ei olla oikein väleissä kun otettiin asia puheeksi. Hän kokee olevansa oikeutettu tuollaiseen käytökseen kun hänellä ei ole lapsia. Sairasta minusta, enkä hyväksy tuollaista ollenkaan.