Voiko enää yli nelikymppisenä löytää ihmistä, jolle olisi maailman ihanin?
Jos ei ole sitä tähän mennessäkään löytänyt? Parisuhteissa ja avioliitossakin olen ollut, mutta en koskaan ole ollut kenenkään suuri rakkaus, lähinnä sellainen, johon on paremman puutteessa tyydytty (ja tästä on suhteen aikana kyllä muistutettu).
N43
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä sitä haihattelee vähemmän nuoruuden pilvilinnoja siitä onko joku maailman ihanin ja on tyytyväinen siihen että jonkun kanssa elämä on oikein mukavaa.
Mutta jos tapailet vain miehiä jotka koko ajan muistuttelee sinua paremmista niin jostain syystä sinulle valikoituu erikoisen heikkoa ainesta. Ota deittailumetodisi tarkempaan tarkkailuun ja korjaa niitä niin että tällaiset karsiutuu pois nopeasti.
M51
En ole kuuteen vuoteen tapaillut ketään.
Ap
Siihen on varmasti syynsä miksi et ole kelvannut kenellekään.
Tiedän sen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jokainen päivä on uusi mahdollisuus.
Ja jokainen mahdollisuus on uusi tsänssi.
No tämmöisiä miehiä ei taida löytyää enää. Rahaa, seksi huolenpitoo kiinnosta. He eivät välitä peronaalisuudesta. Tai jos, sitten että lähinnä tahallaan elämä jtai iloinen mieli rikkoa.
Vierailija kirjoitti:
No tämmöisiä miehiä ei taida löytyää enää. Rahaa, seksi huolenpitoo kiinnosta. He eivät välitä peronaalisuudesta. Tai jos, sitten että lähinnä tahallaan elämä jtai iloinen mieli rikkoa.
Älä yleistä, se on syy ihmiskunnan tuhoutumiseen.
Kenenkään ei tulisi olla toiselle elämää suurempi, mutta miksei sitä voisi olla siinä hetkessä kiinnipitämisen arvoinen. Rakastuuhan sitä toisiinsa ihmiset vanhoilla päivilläänkin. Jokainen päivä voi olla yllätys.
Ihastuin ja rakastuin kaikkein koviten 47 vuotiaana. Pari vuotta treffailtiin, ei tullut parisuhdetta, ei kai edes ystävyyttä, mutten kadu hetkeäkään.