" Nykyisen avo- tai aviopuolison tekeman fyysisen tai seksuaalisen vakivallan tai vakivallalla uhkailun kohteeksi on joutunut 22 % parisuhteessa olevista naisista."
Missä te olette? Tuntuu, että olen ainoa nainen maailmassa, joka pelkää miestään. Meillä ei onneksi vielä fyysistä väkivaltaa, mutta uhkailua, nimittelyä ja huutoa pelottavassa määrin.
Miksei näistä asioista puhuta enemmän? Itsekin vaikenen lähipiirilleni. Yritän kerätä voimia netistä nimettömänä, mutta tuntuu, ettei kukaan muu ole samassa tilanteessa.
Onko ketään?
Kommentit (11)
että AP:n ja muidenkin kannattaa kertoa läheisilleen ja ystävilleen.
miksi muka pitäisi? tosi kiva lapsille jos iskän maine menee.. kuitenkin pieni kaupunki kyseessä.
sitten jos huhut lähtee liikkeelle, menee helposti mieheltä työpaikka ja millä me sitten eletään?
täällä kun työpaikat jaetaan suhteiden perusteella.
järki hoi, älä jätä! meillä mies muuten täydellinen, mutta joskus aina skitsahtaa. lapsille ei ole ikinä tehnyt mitään onneksi.
eikä mullekaan mitään sen pahempaa.
puolustele vaan miestäsi.
miksi tänne ruikutat kun et hyväksy jos joku yrittää auttaa?
Kerta teillä on kaikki niin hyvin ja lässyn lässyn nii mene sit sinne ihanan ukkos kainaloon täältä.
Hullu olet, jos sellaista kestät.
Nimim. äitinsä hakkaamista vuosia seurannut/kuunnellut
ko. aihe on Suomessa tabu eikä sitä vielä kyetä käsittelemään.
viennyt lapseni ulos, moi moi!
2
Vierailija:
miksi muka pitäisi? tosi kiva lapsille jos iskän maine menee.. kuitenkin pieni kaupunki kyseessä.
sitten jos huhut lähtee liikkeelle, menee helposti mieheltä työpaikka ja millä me sitten eletään?
täällä kun työpaikat jaetaan suhteiden perusteella.järki hoi, älä jätä! meillä mies muuten täydellinen, mutta joskus aina skitsahtaa. lapsille ei ole ikinä tehnyt mitään onneksi.
eikä mullekaan mitään sen pahempaa.
...hän purkaa agressioita äitiin, lapset, vaikka eivät näkisi, muistavat, tietävät, myös näkevät, älä siitä ole tietämätön, sinä yksinkertainen lastenkasvattaja. Ja tulokset tosiaan ovat kauheita, sitten kun niitä hedelmiä pitäisi kerätä, lasten suhde omiin ihmissuhteisiin tulee monimutkaiseksi. Mies voi lyömisellään, ja nainen vaikenemisellaan aiheuttaa enemmän vaurioita nimenomaan pitkällä aikavälillä lapsilleen, jota on hyvin vaikea edes arvioida. Lapset eivät kykene normaaliin parisuhteisiin, toinen toistaan kunnioittaviin ihmissuhteisiin.
ja kysyn vaan kun noita lapsia mukaan vedätte, niin luuleeko hakattu äiti todella että lapsilla kivaa on isin kanssa joka äitiä hakkaa? siis ihan todella?! lapsi vaan odottaa että millon hän on seuraava; saa kieroituneen mallin ihmissuhteista ja syyttää itseään (kiukuttelin ja nyt isin hermoille kävin- nyt vetää äiutiä lättyyn)
ole hakattu äiti hyvä äiti ja lähde. jos et itsesi vuoksi niin edes lapsen!
Oli se rankkaa aikaa, ja eroa jahkailin viitisen vuotta. Sen jälkeen en ole koskaan päätöstäni katunut.
Vierailija:
miksi muka pitäisi? tosi kiva lapsille jos iskän maine menee.. kuitenkin pieni kaupunki kyseessä.
sitten jos huhut lähtee liikkeelle, menee helposti mieheltä työpaikka ja millä me sitten eletään?
täällä kun työpaikat jaetaan suhteiden perusteella.järki hoi, älä jätä! meillä mies muuten täydellinen, mutta joskus aina skitsahtaa. lapsille ei ole ikinä tehnyt mitään onneksi.
eikä mullekaan mitään sen pahempaa.
Kotoa saadun mallin mukaan opitaan että äiti on olento jota saa hakata joten näin kasvatetaan tulevia hakkamiseen alistuvia naisia ja niitä hakkaavia miehiä. Onneksi olkoon vaan...
Kahden lapsen kanssa..En halunnut jäädä katsomaan miten minun käy kun miehellä " sen viimeisen kerran oikein kunnolla napsahtaa" , vaikkei siihen mennessä ollutkaan vielä nyrkillä lyönyt, " vain" avokämmelellä mustelmille....Henkinen väkivalta romutti minääni salaa ja vaivihkaa, vasta uutta parisuhdetta yrittäessäni, minusta itsestäni kumpusi asioita ja piirteitä esiin, jotka yllättivät itsenikin ja vasta tajusin, että ehken sittenkään selvinnyt " ihan ehjin nahoin" ....
ei jatkuvaa,vaan rajun riidan seurauksena väkivaltaa miehen puolelta.
Hän ei hauku minua,huutaa ja käy käsiksi vaan.
Muuten rakastava ja ihana...ei vaan pysty hillitä itseään kun menee liian pitkälle tietty homma...