Erotilanne, mies hylkäsi lapsen
Meillä on ollut jo pidempään haastavaa avomieheni kanssa ja olen todellakin myös itse toiminut väärin, eli tästä ei ole kysymys ettäkö väittäisin olevani jokin pulmunen. Emme ole kuitenkaan päässeet tilannetta ratkaisemaan yrityksistä huolimatta. Olen ehdottanut että asuisimme erillään edes tovin kun en ole muuta keksinyt. Mies kostanut tämän lapseMeillälle 7v ja sanonut että et näe isääs enää koskaan ja se on äitisi vika. Seuraavana päivänä kysynyt muina miehinä mennäänkö yhdessä pelaamaan.
Tällaisia tilanteita kun on ollut useita ja pa**a kaadettu lapsen niskaan ulos heittämisen muodossa en nähnyt muuta vaihtoa kuin vuokrata itselleni ja lapselle oman asunnon.
Onko tällainen kovinkin yleistä? Yritän parhaan jaksuni mukaan nyt järkätä pojalle joulua...
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaa jos vanhempi ei tee siitä numeroa.
Täyttä valetta!
Oma vanhempani, nyt 95v, itkee edelleen, kun ei tuntenut isäänsä. Hän ei edes tiedä kuka isä oli, äiti ei kertonut. Kukaan "ei tehnyt numeroa puuttuvasta isästä", silti kaipaus oli ja on edelleen!
Samoin työssäni lasten parissa näin sen raastavan ikävän, jota poissaoleva vanhempi tuotti. Lapsi säästää toista vanhempaansa, eikä kerro surustaan ja ikävästään. Alitajuisesti hän pelkää, että tämäkin hylkää hänet.
Se on omaa typeryyttä jäädä vellomaan asioihin joihin ei voi vaikuttaa.
Sano se lapselle! Ei hän ymmärrä, mitä pahaa hän on tehnyt, kun hänet on hylätty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaa jos vanhempi ei tee siitä numeroa.
Täyttä valetta!
Oma vanhempani, nyt 95v, itkee edelleen, kun ei tuntenut isäänsä. Hän ei edes tiedä kuka isä oli, äiti ei kertonut. Kukaan "ei tehnyt numeroa puuttuvasta isästä", silti kaipaus oli ja on edelleen!
Samoin työssäni lasten parissa näin sen raastavan ikävän, jota poissaoleva vanhempi tuotti. Lapsi säästää toista vanhempaansa, eikä kerro surustaan ja ikävästään. Alitajuisesti hän pelkää, että tämäkin hylkää hänet.
No, onko se itku tuonut sen isän hänen elämään?
(nämä olen työssä lasten parissa höpinät jätän ihan oman arvoonsa)
Ei ole tuonut, mutta on jättänyt huonommuuden ja osattomuuden tunteen, josta ei vieläkään pääse. Eikä hän osannut olla meille lapsilleenkaan hyvä vanhempi, kun ei ollut sellaista mallia itse kokenut. Eli sukupolvien ylitse menevä vaikutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein käyttää lasta aseena puolisoa vastaan. Menkää käymään jollain perheterapeutilla. Tarvitsette ulkopuolisen ohjausta.
Ihan turha tuollaiseen mieheen on ripustautua. Mitä nopeammin sen saa ulos lapsen elämästä sitä nopeammin ap ja lapsi pääsee keskittymään siihen arkeen iloineen ja suruineen.
Ei pidäkään ripustautua, mutta ehkä ammattilainen saisi isän ymmärtämään miten toimia oikein lastaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaa jos vanhempi ei tee siitä numeroa.
Täyttä roskaa. Voi olla, ettei isä kaipaa lasta, mutta lapselle tulee hylkäyskokemus ja hän etsii vikaa itsestään. Tulee arvottomuudentunne. Parisuhteeseen voi sitten päätyä huonosti kohtelevan puolison kanssa. Lasku on siis suuri.
lässyn lässyn
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaa jos vanhempi ei tee siitä numeroa.
Täyttä valetta!
Oma vanhempani, nyt 95v, itkee edelleen, kun ei tuntenut isäänsä. Hän ei edes tiedä kuka isä oli, äiti ei kertonut. Kukaan "ei tehnyt numeroa puuttuvasta isästä", silti kaipaus oli ja on edelleen!
Samoin työssäni lasten parissa näin sen raastavan ikävän, jota poissaoleva vanhempi tuotti. Lapsi säästää toista vanhempaansa, eikä kerro surustaan ja ikävästään. Alitajuisesti hän pelkää, että tämäkin hylkää hänet.
Se on omaa typeryyttä jäädä vellomaan asioihin joihin ei voi vaikuttaa.
Sano se lapselle! Ei hän ymmärrä, mitä pahaa hän on tehnyt, kun hänet on hylätty.
No, maailma ei pyöri sen lapsen navan ympärillä. Ja kyllä senkin voi sanoa ääneen ettei kaikessa ole aina kyse hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaa jos vanhempi ei tee siitä numeroa.
Täyttä valetta!
Oma vanhempani, nyt 95v, itkee edelleen, kun ei tuntenut isäänsä. Hän ei edes tiedä kuka isä oli, äiti ei kertonut. Kukaan "ei tehnyt numeroa puuttuvasta isästä", silti kaipaus oli ja on edelleen!
Samoin työssäni lasten parissa näin sen raastavan ikävän, jota poissaoleva vanhempi tuotti. Lapsi säästää toista vanhempaansa, eikä kerro surustaan ja ikävästään. Alitajuisesti hän pelkää, että tämäkin hylkää hänet.
No, onko se itku tuonut sen isän hänen elämään?
(nämä olen työssä lasten parissa höpinät jätän ihan oman arvoonsa)
Ei ole tuonut, mutta on jättänyt huonommuuden ja osattomuuden tunteen, josta e
Ihmisellä on tapana hakea oman itsensä ulkopuolelta sitä syytä negatiivisille asioille ja muita on helppo syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein käyttää lasta aseena puolisoa vastaan. Menkää käymään jollain perheterapeutilla. Tarvitsette ulkopuolisen ohjausta.
Ihan turha tuollaiseen mieheen on ripustautua. Mitä nopeammin sen saa ulos lapsen elämästä sitä nopeammin ap ja lapsi pääsee keskittymään siihen arkeen iloineen ja suruineen.
Ei pidäkään ripustautua, mutta ehkä ammattilainen saisi isän ymmärtämään miten toimia oikein lastaan kohtaan.
Mitä lapsi tekee isällä joka ei osaa olla isä?
Miksi ette keskustele asioista kunnolla? Miksi "et ole ollut puhdas pulmunen" jne. Miksi vahingoitatte lasta omilla riidoillanne? Hän kärsii koko lopun elämäänsä teidän käytöksenne vuoksi. Nyt vastuullisuutta lapsen vuoksi! Syyllistän teitä tilanteesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaa jos vanhempi ei tee siitä numeroa.
Täyttä roskaa. Voi olla, ettei isä kaipaa lasta, mutta lapselle tulee hylkäyskokemus ja hän etsii vikaa itsestään. Tulee arvottomuudentunne. Parisuhteeseen voi sitten päätyä huonosti kohtelevan puolison kanssa. Lasku on siis suuri.
lässyn lässyn
Kypsää argumentointia. Ja käytöstä.
Isä vahingoittaa lasta tuolla tavalla jopa mahdollisesti peruuttamattomasti. Vaikka ei toteuttaisikaan uhkaustaan koskaan niin hän on aiheuttanut korjaamattoman särön itsensä ja lapsensa suhteeseen. Lapsi tulee pelkäämään isänsä jättävän hänet ja kiintymyssuhteesern tulee vaurio. Mies pitää saada terapeutin puheille ja lopettamaan tuollainen tuhoisa käytös.
Millainen ihminen kykenee tuollaiseen julmuuteen omaa lastaan kohtaan? Kuvottava isä.
Naiset usein tappaa lapsensa joten tuo on vielä aika pientä ja harmitonta
Täyttä roskaa. Voi olla, ettei isä kaipaa lasta, mutta lapselle tulee hylkäyskokemus ja hän etsii vikaa itsestään. Tulee arvottomuudentunne. Parisuhteeseen voi sitten päätyä huonosti kohtelevan puolison kanssa. Lasku on siis suuri.