Lue keskustelun säännöt.
Erotilanne, mies hylkäsi lapsen
18.12.2023 |
Meillä on ollut jo pidempään haastavaa avomieheni kanssa ja olen todellakin myös itse toiminut väärin, eli tästä ei ole kysymys ettäkö väittäisin olevani jokin pulmunen. Emme ole kuitenkaan päässeet tilannetta ratkaisemaan yrityksistä huolimatta. Olen ehdottanut että asuisimme erillään edes tovin kun en ole muuta keksinyt. Mies kostanut tämän lapseMeillälle 7v ja sanonut että et näe isääs enää koskaan ja se on äitisi vika. Seuraavana päivänä kysynyt muina miehinä mennäänkö yhdessä pelaamaan.
Tällaisia tilanteita kun on ollut useita ja pa**a kaadettu lapsen niskaan ulos heittämisen muodossa en nähnyt muuta vaihtoa kuin vuokrata itselleni ja lapselle oman asunnon.
Onko tällainen kovinkin yleistä? Yritän parhaan jaksuni mukaan nyt järkätä pojalle joulua...
Kommentit (33)
Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi joka on psyykkisesti saatavilla. Kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhden vanhemmankin perheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaa jos vanhempi ei tee siitä numeroa.
Ei ole oikein käyttää lasta aseena puolisoa vastaan. Menkää käymään jollain perheterapeutilla. Tarvitsette ulkopuolisen ohjausta.
80%:n todennäköisyydellä väitän, että nainen tässä on perheen hajottanut, ja syy on ollut 'kun ei huvittanut enää'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kasvattanut kaksi lasta aikuisuuteen ja itsenäisyyteen, yksin. Yksinhuoltaja ei ole Suomessa mikään harvinaisuus vaan se on ollut kasvava trendi jo sotavuosista lähtien.
Se olisi yksinkertaisempaa kaikille kun se isä vaan häipyisi. Jos hän jäisi kuvioihin teidän parisuhde tavallaan jatkuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
O-ou. Haistan seuraavan isä-lapsi murhan/itsemurhan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaa jos vanhempi ei tee siitä numeroa.
Täyttä valetta!
Oma vanhempani, nyt 95v, itkee edelleen, kun ei tuntenut isäänsä. Hän ei edes tiedä kuka isä oli, äiti ei kertonut. Kukaan "ei tehnyt numeroa puuttuvasta isästä", silti kaipaus oli ja on edelleen!
Samoin työssäni lasten parissa näin sen raastavan ikävän, jota poissaoleva vanhempi tuotti. Lapsi säästää toista vanhempaansa, eikä kerro surustaan ja ikävästään. Alitajuisesti hän pelkää, että tämäkin hylkää hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein käyttää lasta aseena puolisoa vastaan. Menkää käymään jollain perheterapeutilla. Tarvitsette ulkopuolisen ohjausta.
Ihan turha tuollaiseen mieheen on ripustautua. Mitä nopeammin sen saa ulos lapsen elämästä sitä nopeammin ap ja lapsi pääsee keskittymään siihen arkeen iloineen ja suruineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaa jos vanhempi ei tee siitä numeroa.
Täyttä valetta!
Oma vanhempani, nyt 95v, itkee edelleen, kun ei tuntenut isäänsä. Hän ei edes tiedä kuka isä oli, äiti ei kertonut. Kukaan "ei tehnyt numeroa puuttuvasta isästä", silti kaipaus oli ja on edelleen!
Samoin työssäni lasten parissa näin sen raastavan ikävän, jota poissaoleva vanhempi tuotti. Lapsi säästää toista vanhempaansa, eikä kerro surustaan ja ikävästään. Alitajuisesti hän pelkää, että tämäkin hylkää hänet.
Se on omaa typeryyttä jäädä vellomaan asioihin joihin ei voi vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan ole muuta vaihtoehtoa kuin erota tuollaisesta. Toiset taantuu aivan kakaramaiselle tasolle erotilanteessa ja kostaa tuolla lailla lapsen kautta, mikä on tietenkin hirvittävän julmaa ja väärin. Ei siinä auta kuin yrittää olla itse mahdollisimman hyvä vanhempi ja toivoa parasta sen isän suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaa jos vanhempi ei tee siitä numeroa.
Täyttä valetta!
Oma vanhempani, nyt 95v, itkee edelleen, kun ei tuntenut isäänsä. Hän ei edes tiedä kuka isä oli, äiti ei kertonut. Kukaan "ei tehnyt numeroa puuttuvasta isästä", silti kaipaus oli ja on edelleen!
Samoin työssäni lasten parissa näin sen raastavan ikävän, jota poissaoleva vanhempi tuotti. Lapsi säästää toista vanhempaansa, eikä kerro surustaan ja ikävästään. Alitajuisesti hän pelkää, että tämäkin hylkää hänet.
No, onko se itku tuonut sen isän hänen elämään?
(nämä olen työssä lasten parissa höpinät jätän ihan oman arvoonsa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen kerran vain naisen kanta asiaan.
Älkää edes kuvitelko ettei nainen ikinä mustamaalaisi isää lapselle. Isä ei pääse edes korjaamaan valheita jos asuu muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaa jos vanhempi ei tee siitä numeroa.
Täyttä valetta!
Oma vanhempani, nyt 95v, itkee edelleen, kun ei tuntenut isäänsä. Hän ei edes tiedä kuka isä oli, äiti ei kertonut. Kukaan "ei tehnyt numeroa puuttuvasta isästä", silti kaipaus oli ja on edelleen!
Samoin työssäni lasten parissa näin sen raastavan ikävän, jota poissaoleva vanhempi tuotti. Lapsi säästää toista vanhempaansa, eikä kerro surustaan ja ikävästään. Alitajuisesti hän pelkää, että tämäkin hylkää hänet.
Olen yksinhuoltajan lapsi jo kolmannessa sukupolvessa ja meillä kaikilla on ollut ihan hyvät elämät. Äitini ei koskaan suostunut uhriutumaan ja näytti esimerkkiä siitä miten jokainen on oman elämänsä seppä.
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran vain naisen kanta asiaan.
Älkää edes kuvitelko ettei nainen ikinä mustamaalaisi isää lapselle. Isä ei pääse edes korjaamaan valheita jos asuu muualla.
No ei kai tässä sellaista väitettykään, nyt vaan puhuttiin tällaisesta tilanteesta jossa isä käyttäytyy huonosti lasta kohtaan.
Tietysti täällä on enemmän naisnäkökulma-aloituksia kun on enemmän naiskirjoittajiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaa jos vanhempi ei tee siitä numeroa.
Täyttä valetta!
Oma vanhempani, nyt 95v, itkee edelleen, kun ei tuntenut isäänsä. Hän ei edes tiedä kuka isä oli, äiti ei kertonut. Kukaan "ei tehnyt numeroa puuttuvasta isästä", silti kaipaus oli ja on edelleen!
Samoin työssäni lasten parissa näin sen raastavan ikävän, jota poissaoleva vanhempi tuotti. Lapsi säästää toista vanhempaansa, eikä kerro surustaan ja ikävästään. Alitajuisesti hän pelkää, että tämäkin hylkää hänet.
Olen yksinhuoltajan lapsi jo kolmannessa sukupolvessa ja meillä kaikilla on ollut ihan hyvät elämät. Äitini ei koskaan suostunut uhriutumaan ja näytti esimerkkiä siitä miten jokainen on oman elämänsä seppä.
Haluan kunnioittaa äitiäni ja sitä kaikkea mitä hän teki meidän eteen sillä, että katkeruuuden kitkerän hötön sijaan keskityn siihen mihin voin vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaa jos vanhempi ei tee siitä numeroa.
Täyttä valetta!
Oma vanhempani, nyt 95v, itkee edelleen, kun ei tuntenut isäänsä. Hän ei edes tiedä kuka isä oli, äiti ei kertonut. Kukaan "ei tehnyt numeroa puuttuvasta isästä", silti kaipaus oli ja on edelleen!
Samoin työssäni lasten parissa näin sen raastavan ikävän, jota poissaoleva vanhempi tuotti. Lapsi säästää toista vanhempaansa, eikä kerro surustaan ja ikävästään. Alitajuisesti hän pelkää, että tämäkin hylkää hänet.
Olen yksinhuoltajan lapsi jo kolmannessa sukupolvessa ja meillä kaikilla on ollut ihan hyvät elämät. Äitini ei koskaan suostunut uhriutumaan ja näytti esimerkkiä siitä miten jokainen on oman elämänsä
Olen myös antanut anteeksi sen lapsuuteni.
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran vain naisen kanta asiaan.
Älkää edes kuvitelko ettei nainen ikinä mustamaalaisi isää lapselle. Isä ei pääse edes korjaamaan valheita jos asuu muualla.
Ihan yhtä törkeää se on, lasten kautta kostaminen ja mustamaalaus, ihan riippumatta sukupuolesta. Pahimmissa tapauksissa sitä harrastaa molemmat, voi lapsiparkoja...
Erotilanteet on kriisejä mielenterveydelle ja sellaisessa tilanteessa ei aina tule käyttäydyttyä aikuismaisesti. Voit jutella asiasta lapsesi kanssa.