Anoppi on hapan, kun leikkasimme 11-vuotiaalta pitkistä hiuksista 15 cm

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On koko ajan myös psyykannut lasta pitkiin hiuksiin. Harjannut ja kehunut, että katso miten kauniit hiukset sinulla nyt on". Ja sitten letille taas. Pahimmassa tapauksessa kahdelle! Eikä anoppi ole mikään uskonnollinen edes. 

En voi mitään sille, että tuo on minusta outoa. Ap

Hän elää lapsenlapsensa kautta. Vaikuttaa sellaiselta tapaukselta, että rajojen kanssa tulee ongelmia, jollette ota tilannetta haltuun. :/

Kuten on vanhempia jotka elävät lasten kautta. Lapsi ei saa sellaista tukkaa kun haluaa eikä niitä vaatteita joita haluaisi pitää. Kun äiti määrää kuosit ja kampaukset. Elämää suurempi juttu kun lapsi löytää sakset tai ihastuu vaatteeseen joka äidin haluihin ei sovi alkuunkaan. Meidän pojalla on ollut tukkaa monenlaista ja aina kuunneltu hänen mielipiteitään  heti kun alkoi ilmaista sitä. Ei se ole minun tukkani ja jos pyytää mummua ajelemaan niin miksi suuttua? Miksi minun pitäisi luvata tai kieltää?  Minua on aikoinaan kuultu yksilönä ja minuna, saman haluan lapselle. Toki ihan mitä tahansa kuten värjäystä en salli . 

Lapsi on jo sen ikäinen, ettei edes vanhemmilla ole sananvaltaa hiusten pituuteen.

Lahjoititko edes hiukset  syöpälasten perukeja tekevälle yhdistys? Löydät netistä yhteystiedot. Jos lahjoitit ok. En ole hapan siloin.Terv. yksi monista kauhu anopeista,mitä tällä kirjoitetaan ja anina syylistetään.Hyviä/ hyvät  minjät vävyt on edes täydelisiä haukkujien mielestä josta huooja,omat ukot ,akat, anopit,vävyt mutstit kummin kaimat.

Kuulostaa äidiltäni. Hän olisi tuollainen isovanhempi, jos minulla olisi lapsia. Hän ei ole ikinä irrottautunut meistä lapsistaan eikä pysty kunnioittamaan toisten rajoja pienissäkään asioissa. Äitini kuvittelee, että hänellä on edelleen oikeus sanoa mielipiteitään ulkonäöstämme (vaatteista, hiuksista ja painosta), harrastuksistamme ja niin edelleen. Hän haluaa tietää kaiken, mitä meille tapahtuu ja mitä teemme, pieniä yksityiskohtia myöten. Hän antoi meidän itse päättää, mitä opiskelemme, mutta on muuten sekaantunut aina tilaisuuden tullen opiskelu- ja työasioihimme. Hän haluaa tavata usein välittämättä siitä, haluammeko me. Hän ei myöskään kunnioita toisten ruumiillista koskemattomuutta: äiti esimerkiksi halaa väkisin ja loukkaantuu, jos toinen ei halua tulla halatuksi. Yksi hänen raivostuttavimpia keinojaan yrittää pitää meidän väkisin lapsina on tapa, jolla hän puhuu: hän puhuu lässyttävällä äänellä meille aikuisille lapsilleen ja käyttää sanoja, joita olemme puhumaan opetellessa käyttäneet.

Hän verhoaa tomintansa välittämiseen ja äidinrakkauteen, mutta se on kyvyttömyyttä erottaa itsensä muista ja hänen tarpeidensa tyydyttämisestä muiden toiveista ja tarpeista välittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa äidiltäni. Hän olisi tuollainen isovanhempi, jos minulla olisi lapsia. Hän ei ole ikinä irrottautunut meistä lapsistaan eikä pysty kunnioittamaan toisten rajoja pienissäkään asioissa. Äitini kuvittelee, että hänellä on edelleen oikeus sanoa mielipiteitään ulkonäöstämme (vaatteista, hiuksista ja painosta), harrastuksistamme ja niin edelleen. Hän haluaa tietää kaiken, mitä meille tapahtuu ja mitä teemme, pieniä yksityiskohtia myöten. Hän antoi meidän itse päättää, mitä opiskelemme, mutta on muuten sekaantunut aina tilaisuuden tullen opiskelu- ja työasioihimme. Hän haluaa tavata usein välittämättä siitä, haluammeko me. Hän ei myöskään kunnioita toisten ruumiillista koskemattomuutta: äiti esimerkiksi halaa väkisin ja loukkaantuu, jos toinen ei halua tulla halatuksi. Yksi hänen raivostuttavimpia keinojaan yrittää pitää meidän väkisin lapsina on tapa, jolla hän puhuu: hän puhuu lässyttävällä äänellä meille aikuisille

Tämä on hyvin kuvattu!

Tuo on tosi raskasta. Eikä edes huomaa kuinka pitää teitä vieläkin lapsinaan. Ei halua uskoa, että olette erillisiä. Ei voi päästää irti itsensä ulkopuolisten asioiden kontrolloinnista saamastaan hallinnantunteesta, koska pelottaa ne omat kipukohdat, joita ei uskalla kohdata, sillä ei hallitse itseään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on jo sen ikäinen, ettei edes vanhemmilla ole sananvaltaa hiusten pituuteen.

Itse otin sen linjan, että lapsi on saanut aina päättää hiustensa pituuden. Toki hoitaminen oli pienempänä minun vastuulla, mutta pikkuhiljaa opetin lapsen pitämään huolta itse. Ainoa ehto pitkiin hiuksiin oli se, että niitä piti hoitaa ja harjata eikä siitä saanut kiukutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on jo sen ikäinen, ettei edes vanhemmilla ole sananvaltaa hiusten pituuteen.

Itse otin sen linjan, että lapsi on saanut aina päättää hiustensa pituuden. Toki hoitaminen oli pienempänä minun vastuulla, mutta pikkuhiljaa opetin lapsen pitämään huolta itse. Ainoa ehto pitkiin hiuksiin oli se, että niitä piti hoitaa ja harjata eikä siitä saanut kiukutella.

Meillä sama. Se ei toki ole anoppia saamasta ahdistuskohtausta (näytelty), kun on pojalla liian pitkä tukka. En jaksa käsittää, miten jonkun muun tukka voi noin kovaa aiheuttaa mielipahaa. Anopin oma tukka on mallia lampaan takapuoli, mutta mitä sitten? Itse on permanentin itselleen halunnut.