jos kuolleella on velkaa, niin kuka ne maksaa?

sukulaiset tai lepset ei niitä maksa mutta pesässä olevia varojakaan ei saa silloin jakaa

Jos ei ole. Niin velkojat jää nuolemaan näppejään. Sinulle ei velat periydy.

jos ei varjoa niin yritykset laittaa ne luottotappioiksi. perunkirja tarvitsee tehdä kuitenkin

eli mä en joutuisi niitä maksamaan?

Siis isäsi elinaikana jo teet paperin, jossa kieltäydyt perinnöstä kun isäsi kuolee. Silloin et joudu maksumieheksi. Itsellä sama tilanne...

mä olen jo sieluni silmin kuvitellut kuinka me myydään talo ja auto että saadaan maksetuksi kaikki ne laskut...

Oletko millaisissa väleissä isäsi kanssa? Onko hän siis kuolemansairas? Et joudu velkoja maksamaan, kunhan hoidat paperiasiat kuntoon. Mutta hautauskulut kyllä lankeavat jonkun maksettaviksi, eivätkä nekään ole mitättömiä..

kun siitä piti jonnekin ilmoitella? Ajattelin itse tehdä noin, jos se on mahdollista, sillä minullekin perimisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Todennäköisesti joutuisin myymään asuntoni, että saisin perintöverot maksettua.

Sossu maksaa jos isä ollut varaton kuollessaan.

terv. 13

isä on tälläinen " sosiaalitapaus" , ei käy töissä, juo eikä hänellä ole siis omaisuutta, vain velkaa. Olen puheväleissä, mutta en vieraile hänen luonaan, eikä hän minun luonani.

Voiko hautajaisiin saada jotain tukea jostain jos itsellä ei ole sellaisia summia käytettävissä?

Sieltä saat maksusitoumuksen tiettyyn hautaustoimistoon.

Kunta hankkii arkun ja hautapaikan. Aika noloa kuitenkin, jos lähisukulaiset eivät noita asioita hoida. Ei kai halvin arkkukaan nyt voi hirmukallis olla. Kukkienkaan ei tarvitse mitään hienoja kukkasysteemejä olla.

Ja hautajaisia sinun ei ole pakko maksaa, mutta se menee niin, että joko hautaat isäsi tai et, mitään " tukea" et voi siihen hommaan saada. Jos rahat on tiukalla, eikä ylimääräisiä saturaisia löydy, niin kannattaa ottaa yhteys isäsi sossuun (sitten sen kuoleman jälkeen).



Nimim. sama tilanne mullakin edessä.

Minä olin ainoa perillinen, vanhempani olivat eronneet vuonna 1973. Isä eli täysin sossun varassa enkä ollut häntä edes nähnyt vuoden 1974 jälkeen. Saatuani tiedon isäni kuolemasta (poliisilta) otin yhteyttä hänen sosiaalityöntekijäänsä ja selitin tilanteen. Hän antoi maksusitoumuksen hautaustoimistoon, sitoumuksella saa ns. halvimman arkun ja uurnan.



Perikunnan muodostin siis minä. Kävin kaikki isäni paperit läpi, laskuja ja velkaa oli ihan kiitettävästi. Pyysin isäni veljen uskotuksi mieheksi, netistä löysimme mallin perunkirjalle, kirjasimme siihen isäni kaikki tulot, kiinteän omaisuuden (hänen tapauksessaan ei mitään) ja kaikki velat joiden perusteella uskottu mies totesi pesän varattomaksi. Tämän perunkirjan sitten lähetimme kaikille velkojille ja asia oli sillä selvä.



Isälläni ei siis ollut mitään suuria velkoja (asuntolainaa tms.) vaan pieniä summia sinne tänne, eikä kukaan velkojista koskaan kysellyt asiasta enempää.



Summa summarum: kuolinpesää ei tarvitse välttämättä julistaa konkurssiin, eikä hommaan tarvitse välttämättä lakimiestä tms. sotkea. Ja mikä tärkeintä, et joudu itse maksamaan isäsi velkoja.

Vierailija:

Minä olin ainoa perillinen, vanhempani olivat eronneet vuonna 1973. Isä eli täysin sossun varassa enkä ollut häntä edes nähnyt vuoden 1974 jälkeen. Saatuani tiedon isäni kuolemasta (poliisilta) otin yhteyttä hänen sosiaalityöntekijäänsä ja selitin tilanteen. Hän antoi maksusitoumuksen hautaustoimistoon, sitoumuksella saa ns. halvimman arkun ja uurnan.

Perikunnan muodostin siis minä. Kävin kaikki isäni paperit läpi, laskuja ja velkaa oli ihan kiitettävästi. Pyysin isäni veljen uskotuksi mieheksi, netistä löysimme mallin perunkirjalle, kirjasimme siihen isäni kaikki tulot, kiinteän omaisuuden (hänen tapauksessaan ei mitään) ja kaikki velat joiden perusteella uskottu mies totesi pesän varattomaksi. Tämän perunkirjan sitten lähetimme kaikille velkojille ja asia oli sillä selvä.

Isälläni ei siis ollut mitään suuria velkoja (asuntolainaa tms.) vaan pieniä summia sinne tänne, eikä kukaan velkojista koskaan kysellyt asiasta enempää.

Summa summarum: kuolinpesää ei tarvitse välttämättä julistaa konkurssiin, eikä hommaan tarvitse välttämättä lakimiestä tms. sotkea. Ja mikä tärkeintä, et joudu itse maksamaan isäsi velkoja.