Kuinka usein te keski-ikäiset tapaatte äitiänne tai olette yhteydessä?

Äitini on kuollut.

Whatsappilla silloin tällöin. Nähdään harvemmin. Äiti muutti kauemmas kun jäi leskeksi ja hän viettää paljon aikaa miehensä kanssa ( joka asuu vieläkin kauempana).

Ikää on vähän päälle 70 ja muutamat tulevat vuodet mennään näin. 

Näen joka viikko, puhun joka päivä.

Yhä harvemmin. Ei kiinnosta olla tekemisissä.

Koronasta alkaen aika harvoin. Soitellaan kerran viikossa, välillä useammin.

Pari, kolme kertaa viikossa soitellaan. Harvassa viikot, kun ei ollenkaan nähdä, yleisin 1-2krt viikko. Äiti pyörähtää meillä, käydään uimassa, kahvilla, kaupoissa. Välimatkaa 2km.

Juhlapäivinä. Kaikkien kannattaa muistaa, että jos lapsien ja vanhempien välit eivät ole lämpimät niin vanhempi on epäonnistunut luomaan kiintymyssuhteen lapseensa. Ei ole mikään velvollisuus nähdä tai ottaa yhteyttää oman vanhempaan. 

Kun molemmat vanhempani jäi eläkkeelle ja muuttivat samaan kaupunkiin, yhteydenpito on tihentynyt, ainakin kerran kuussa viestittelyä, soitto tai tapaaminen.

En jaksa kovin usein tavata, sen verran että saan rokotukset varattua yms. Ei tee sitä itse muuten.

Yli seitsemänkymppinen. Asuu kaukana. Nähdään todella harvoin, ehkä kerran vuodessa. Soitellaan n. kerran viikossa.

Onpa tylyjä ihmisiä.

Kerran pari kuussa nähdään tai soitellaan. Äiti asuu melko lähellä ja on hyvässä kunnossa, hänellä myös paljon sosiaalista elämää joten tykkää myös vastapainoksi rentoutua yksin kirjan parissa jne.

Ehkä kerran kuussa. Jos olisi yhtään tiheämmin tulisi heti riitoja. Olen lakannut rakastamasta vanhempiani jo kymmeniä vuosia sitten. Se mitä joku sanoi täällä kiintymyssuhteen luonnista pätee aivan täysin.