Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunne että on epäonnistunut äitinä ja kasvattajana
16.12.2023 |
Tämä taitaa olla tabu mutta miten saatte takaisin vanhemmuuden ylpeyden, siis sen että voi huolettomasti näyttää rakkauden omaa lastaan kohtaan. Minulla on ollut ongelmia sen kanssa jo pitkään lapseni kanssa ja tämä hirveästi ahdistaa ja stressaa minua :(. Lapsi on esimurrosikäinen ja haluan kuulla muiden kamppailua itsetietoisen ja omanarvontuntoisen murkkuikäisen kanssa joka ei hirveästi kunnioita toisen rajoja siitä mitä on soveliasta sanoa ääneen. Ainakaan äidin kanssa.
Olen joutunut kuulemaan kaikenlaista lapseni suusta ja se miten olen käsitellyt kaikkea sitä ei ole aina onnistunut ja olen kantanut kaunaa lastani kohtaan tämän takia. Minulla on vain se ongelma etten ikinä unohda sitä mitä kuulen ja olen tästä lapsellenikin sanonut, että jokainen on vastuussa omista sanomisistaan. Hän ei osaa olla kovin hienotunteinen varsinkaan suuttuessaan, saattaa laukoa jotain hyvinkin loukkaavaa päin naamaa. Minun äitinä on tietenkin kestettävä vaikka kuitenkin tunteva ihminen minäkin olen, en ole mikään tunteeton robotti joka kestää äärettömästi aivan kaiken.
Joskus olen kysynyt suoraan lapseltani että puhutko samalla lailla ystävillesi niin vastauksena on että joo, puhun... mikä tuntuu oudolta koska periaatteessa enhän minä ole mikään hänen tasavertainen kaveri vaan vanhempi. Outoa on se ettei hän ole kutsunut minua äidiksi pitkään aikaan vaan lempinimellä. Ymmärrän ihan täysin että murrosiässä lapsi on vielä kesken kehityksessään ja hänellä on vielä paljon opittavaa. Silti minulla on jatkuvasti tunne siitä ettei hän ota minua tosissaan ja että olen kuin joku kivi joka kestää kaikki kolhut vastoinkäymisissä. Hän saa laukoa mitä vain minulle mutta sitten jos minulla kamelin selkä katkeaa, minulla ei ole siihen oikeutta... aina pitää olla se äiti joka kestää ja venyy vaikka mihin suuntaan vaikka sen 200 metriä.
Kommentit (13)
Pitääkin kysyä puhuuko samalla tavalla kavereille. Pitää sanoa kun joku asia loukkaa. Äiti on myös ihminen ihan yhtälailla kuin kaikki muutkin. Äitiä pitää oppia kunnioittamaan. Tuossa iässä juuri niitä rajoja haetaan. Ei tietenkään pidä ajatella että lapsi todella tarkoittaa mitä sanoo. Mutta hänelle pitää sanoa suoraan silloin kun hän toimii väärin. Muuten sä kuuntelet samaa haukkumista vielä aikuiselta lapseltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huuteleeko hän isälleen samalla lailla?
Minä taas olen hyvä äiti ja osaan ja jaksan kasvattaa hyvin. V#tuttaa, miksi juuri minun on mahdotonta saada toista lasta. Joillain ei ole mitään hajua kasvatuksesta ja jotkut eivät jaksa olla lasten kanssa. Minulla olisi ollut myös taloudelliset resurssit toiselle lapselle ja tilaa. Iso talo, kesämökit. Mutta juuri minun on mahdotonta saada toista. Sen sijaan lapsia tipahtelee itsestään läjäpäin joillekin päihdehirviöille, jotka asuvat jossain luukussa.
Perehdy persoonallisuus tyyppeihin. Vaikka mtbi. Mieti millainen itse olet ja mikä kuvaa lastasi
Vaikutat tunnetyypille.
Lapsi ei tarkoita mitä hän sanoo. Eikä hän oikeasti puhu kavereilleen samoin kuin sinulle, eihän hänellä silloin kovin paljoa kavereita olisi, mutta totta kai sanoo sinulle niin. Se ettei kutsu sinua tällä hetkellä äidiksi, on itsenäistymistä. Tietenkään se ei tunnu sinusta hyvältä, mutta itsenäistyminen on välttämätöntä ja kyllä hän taas alkaa kutsua sinua äidiksi, kun on hänelle oikea hetki ja kehitys on mennyt vähän eteenpäin. Nyt on se aika kun opetat lapsellesi asioita ja esimerkiksi toisten hyvin kohtelemista, kuten olet tehnytkin, etkä saa luovuttaa. Voit näyttää mikä satuttaa toista ihmistä, eli saat pahoittaa mielesi ja suuttuakin, mutta muistat että hän on lapsi eikä tasaveroinen käyttäytymisessään, ja että hän vasta opettelee. Sinä näytät nyt mallia miten järkevä aikuinen ja hyvä vanhempi käyttäytyy. Ole kuitenkin välillä itsellesi myös armollinen, sillä ei lapsen kasvattaminen ole helppoa, mutta sinun on se tehtävä. Myöhemmin kiität itseäsi, ja voit todella olla ylpeä itsestäsi ja lapsestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin tuntuu epäonnistuneelta ja mietin, että minun ei olisi pitänyt tehdä yhtäkään lasta. Empaattisia ja lämpimiä ovat tosin jokainen, joten kai sitäkin voi pitää jonkinlaisena saavutuksena. Eivät koskaan tekisi pahaa kenellekään ja auttavat niitä, jotka tarvitsevat apua. Silti mietin, että onko sekin sitten vaan liiallista kiltteyttä..
Marttyyri
Äitiys ei ole suoritus, josta selviää voittajana. Äitiys on lapsen saattaminen maailmaan, taluttaminen omaan elämäänsä. Eikä kiitosta tarvitse odottaa. Ei äitiys ole kiitoksella elämistä, kiitosta varten elämistä, vaikka äitienpäivätraditio sitä toitottaa.
Vaikka mitä teet, lapsi kasvaa ohi ja pois. Ja sinä jäät.
-Äiti, mummo ja isomummo 88
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Marttyyri
Äitiys ei ole suoritus, josta selviää voittajana. Äitiys on lapsen saattaminen maailmaan, taluttaminen omaan elämäänsä. Eikä kiitosta tarvitse odottaa. Ei äitiys ole kiitoksella elämistä, kiitosta varten elämistä, vaikka äitienpäivätraditio sitä toitottaa.
Vaikka mitä teet, lapsi kasvaa ohi ja pois. Ja sinä jäät.
-Äiti, mummo ja isomummo 88
Olipas hyvin sanottu! Kiitos!
Ei ap
Kasvatuksen ja opettamisen eteen pitää vanhempien nähdä vaivaa joka ikinen päivä vähintään tuntien ajan, vauvasta alkaen. Omatkaan vanhempani eivät tätä tehneet ja ihmettelivät, kun ongelmia tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Marttyyri
Äitiys ei ole suoritus, josta selviää voittajana. Äitiys on lapsen saattaminen maailmaan, taluttaminen omaan elämäänsä. Eikä kiitosta tarvitse odottaa. Ei äitiys ole kiitoksella elämistä, kiitosta varten elämistä, vaikka äitienpäivätraditio sitä toitottaa.
Vaikka mitä teet, lapsi kasvaa ohi ja pois. Ja sinä jäät.
-Äiti, mummo ja isomummo 88
Kyllä! Ja sama koskee isyyttä, eli vanhemmuutta ylipäätään.
Murrosikä on ohimenevä vaihe. Tarkastele asiaa uudelleen pari vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa että osotat lapseltasi samanlaista vastavuoroista suhdetta, mitä voisi ystävältä odottaa. Ei kannata. Ilkeästä käytöksestä kannattaa sanoa ettei hänellä kavereita jos jatkaa. En kylläkään oikeasti usko hänen olevan kavereilleen samanlainen mitä sinulle.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä sinäkin äitinä ja ihmisenä voit joskus suuttua sille murrosikäiselle lapsellesi. Ei se rakkaus ja välittäminen siihen lopu.