Matthew Perry "kuivilla"

Vierailija kirjoitti:

Hän oli vaikeasta masennuksesta hoidossa ja sai siihen ketamiini infuusioita hoitona. Tämä mainitaan hänen ruumiinavaustiedoissaan. Hänelle tuli jokin komplikaatio lääkityksen suhteen näköjään.

Kuten tuolla ylempänä on jo mainittu, hoidossa käytetty ketamiini oli kuolinhetkellä jo poistunut elimistöstä. Perry oli käyttänyt ketamiinia omin päin isommalla annoksella. Ainakin People-lehden jutussa tämä on kerrottu, kuolinsyyn tutkijan lausuntoa lainaten.

Vierailija kirjoitti:

Näitä valitettavasti riittää. Voi suhtautua aina varauksella, kun julkkikset "ovat kuivilla" ja elämä hymyilee. Toki hän kirjassaan kertonut, että rankkaa on ollut ja on/off repsahduksia. Mutta jos joku on liian hyvää ollakseen totta, niin sitä se myös on. Aineen vaihtamista toiseen useimmiten.

Mua häiritsee joidenkin suomalaistenkin julkkisten hehkutus raittiudestaan. Joo, joku vuosi raittiina on hyvä alku mutta antaisivat sitten asiantuntijalausuntojaan kun on joku minimissään 5 vuotta täysin päihteetöntä elämää takana

Yhdessä viimeisimmässä kuvissaan on altaalla kuulokkeet korvillaan. Olisi sitten nukahtanut rentoutuessaan ja hengittänyt vettä. 

Noiden aineiden kanssa on sekin ongelma, että unohtaa jo ottaneensa lääkärin määräämän annoksen ja menee ottamaan vahingossa toisen. Sisäelimet pskana jo valmiiksi, että olisikohan edes elänyt edes vuosia vaikka olis lopettanut kokonaan.

Ei ole köyhällä samanlaisia mahdollisuuksia.

Miltä teistä on tuntunut katsoa Frendien uusintoja viime aikoina? Pystyttekö siihen?

Otin syksyllä kuolinuutisen todella raskaasti. Olin sattunut saamaan kirjastosta varaamani Matthew Perryn kirjan luettavakseni alkusyksystä. Luin kirjan kolmesti, vaikka se oli alkukielinen, koska järkytyin kirjan sisällöstä ja koin tarvetta lukea ja työstää siinä kerrottua moneen kertaan.

Kun palautin kirjan kirjastoon, en tiennyt, ettei Perryllä olisi enää kuukauttakaan elinaikaa. Hän oli kirjan loppuluvussa kovin  toiveikas tulevaisuuden suhteen, mutta kirjaa lukiessa minulle tuli syvä huoli hänestä ja pelko siitä, ettei hän toipuisi riippuvuuksistaan eikä siksi eläisi enää kauan.

Kirjassa ei selitetty, miksi Perry ei mennyt NA-ryhmiin vaan kävi pelkästään AA-ryhmissä. Perry ei pelkästään juonut alkoholia vaan väärinkäytti reseptilääkkeitä ja ainakin kokeili myös joitakin huumeita, joten tuntuisi siltä, että NA olisi ollut parempi vaihtoehto kuin AA.

Perryllä oli aika onneton ja yksinäinen lapsuus, koska isä hylkäsi perheen jo varhain ja lähti Hollywoodiin tavoittelemaan unelmiaan.

Hän oli heidän ainoa lapsi ja tilanne ei varsinaisesti parantunut kun uraäiti meni uusiin naimisiin ja Perry tunsi itsensä ulkopuoliseksi jälleen, kun uudet sisarpuolet saivat kaiken huomion.

Näistä lähtökohdista voi päätellä, miksi Perry halusi olla koko maailman huomion keskipisteessä...

Jokaisen, jolla on riippuvuuksia, jokainen, jonka joku läheinen on päihdeongelmainen ja myös jokainen, jolla ei ole omakohtaista suhdetta riippuvuuksiin mutta joka haluaa ymmärtää paremmin niistä toipumisen vaikeutta, voi hyötyä Matthew Perryn omaelämäkerran lukemisesta.

Matty, kiitos kirjastasi. Lepää rauhassa.