Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni koira vihaa minua (?)
15.12.2023 |
TERVE KOIRAIHMISET!!!
Nyt tarvitsisin näkemyksiä ja apuja, ennenkuin turvaudun ammattilaisiin.
Olemme asuneet avopuolisoni kanssa saman katon alla kuukautta vajaa kaksi vuotta ja puolisoni koira ei tykkää minusta vieläkään. Puolisoni koira kohteli minua aluksi samalla tavalla, kuin muitakin ihmisiä, mutta erittäin pian koiran käytös muuttui ja se jatkoi muuttumista pitkäänkin. Seuraavaksi kuvaan koiran käytöstä, jota pidän koiraperheessä itse kasvaneena outona. Kuvailen koiran oireilua kun olen yksin sen kanssa ja kun olemme yhdessä kaikki.
Oireilua yksin minun kanssa: Välttelee minua kun seison, istun tai makaan, makaa itse erittäin pitkiä aikoja pedissään, tuijottaa minua herkeämättä, ajoittain tärisee, voi istua oudoissakin paikoissa (esim kuivaustelineen alla tai verhojen lomassa), tulee erittäin hitaasti luokse ulos mennessä, ei hauku ulkopuolisia, hakeutuu muiden kylässä käyvien syleihin ja tuijottaa sieltä minua, ei syö eikä juo.
Oireilua kun puolisoni on kotona: Sijoittuu niin että puolisoni on koiran ja minun välissä ja liikkuu sitä mukaan, seuraa pakonomaisesti puolisoani, puolison ei tarvitse kuin liihkataa puolikin metriä ja koira seuraa, koira kiertää mieluummin asunnon päästäkseen maminsa luokse mieluummin kuin kävelee ohitseni, haukkuu kaikelle mikä liikkuu ulkona vuorokauden ajankohdasta riippumatta, tulee syliini vapaaehtoisesti häntää heiluttaen kun istun tai makaan mutta ei pysty asettumaan, tuijottaa puolisoni sylistä minua.
Minulla on itsellä uroskoira ja puolisoni narttu ei käyttäydy koiraa kohtaan edellämainituin tavoin. Onko kyseessä siis joku laumahierarkia vai onko kyseessä mustasukkaisuus tai joku muu?
Koira on 4-5v leikkaamaton chihu-narttu ja puolisoni on elänyt sen kanssa 2-3 vuotta yksin ennen minua.
Kommentit (49)
Ei se vihaa vaan arkoo. Tuo on pelästyneen koiran käytöstä.
Jos koiran omistaja on hellä ja lässyttävä, ja hymyilee koiralle paljon, niin koiraa voi oudoksuttaa esimerkiksi sinun vakavuutesi.
Jos se koira on hyvätapainen, niin sen tuijotellessa sille voi siristää silmiään (hymyillä silmillään) ja sanoa pehmeällä äänellä "no moi" tai jotain vastaavaa.
Ei tuo ainakaan kunnioituksen puutetta ole, koska koira tulee kutsusta luoksesi. Luoksetulossa hidastelu kuulostaa eniten alistuvalta ja lepyttelevältä käytökseltä. Ootkohan potkaissut koiraa joskus vahingossa tai onko se päässyt pelästymään pahasti muuten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma koira on siis kotona myös, mutta puolisoni koira ei piittaa omasta koirastani juurikaan. Varastaa oman koiran luut ja lelut ja häätää omaa koiraani luilta ja leluilta.
En sanonut että olisin vakava! Olen leikkisä ja lässytän myös. Ja tunnen koiran "siristävän" hymyilevän katseen ja sitä se ei ole. Ja en ole potkaissut koiraa 😅 käytös alkoi yllättäen. Itse olen epäillyt sitä, että olen perheestä, jossa on ollut isoja koiria ja koirille on täytynyt asettaa tiettyjä rajoja, niin olen siis pitänyt samanlaisia rajoja puolisoni koiralle ja se on varmaan myös loukkaantunut siitä. Koira on siis ns. vapaasti kasvatettu ja siltä ei ole vaadittu mitään ikinä, eikä sille ole asetettu rajoja.
Vierailija kirjoitti:
En sanonut että olisin vakava! Olen leikkisä ja lässytän myös. Ja tunnen koiran "siristävän" hymyilevän katseen ja sitä se ei ole. Ja en ole potkaissut koiraa 😅 käytös alkoi yllättäen. Itse olen epäillyt sitä, että olen perheestä, jossa on ollut isoja koiria ja koirille on täytynyt asettaa tiettyjä rajoja, niin olen siis pitänyt samanlaisia rajoja puolisoni koiralle ja se on varmaan myös loukkaantunut siitä. Koira on siis ns. vapaasti kasvatettu ja siltä ei ole vaadittu mitään ikinä, eikä sille ole asetettu rajoja.'
Onko se siis rikkonut niitä rajoja?
Meillä on vähän samanlainen tilanne, mutta koira ei nyt suorastaan vihaa minua.
Koira on yhdessä hankittu ja yhteinen, taloudessa on myös vanhempi koira. Tämä uusi koira on valinnut mieheni isännäkseen, palvoo häntä ja ei päästä metriä kauemmas. Minusta ei välitä yhtään, ei leiki kanssani eikä halua edes lähteä ulos. Epäilen että tämä johtuu siitä että mieheni ei pidä koiralle kuria, leikkii aina kun koira pyytää ja "lässyttää" sille. Minä taas koulutan, vaadin hyvää käytöstä ja teen kaikki tylsät hoitotoimenpiteet (kynsien leikkuu ym.) Vanhempi koira on molempien koira eikä sillä ole suosikki-ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En sanonut että olisin vakava! Olen leikkisä ja lässytän myös. Ja tunnen koiran "siristävän" hymyilevän katseen ja sitä se ei ole. Ja en ole potkaissut koiraa 😅 käytös alkoi yllättäen. Itse olen epäillyt sitä, että olen perheestä, jossa on ollut isoja koiria ja koirille on täytynyt asettaa tiettyjä rajoja, niin olen siis pitänyt samanlaisia rajoja puolisoni koiralle ja se on varmaan myös loukkaantunut siitä. Koira on siis ns. vapaasti kasvatettu ja siltä ei ole vaadittu mitään ikinä, eikä sille ole asetettu rajoja.
Tuollainen toisaalta salliva ja ei-salliva kasvatus sekoittaa koiran pään.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sanonut että olisin vakava! Olen leikkisä ja lässytän myös. Ja tunnen koiran "siristävän" hymyilevän katseen ja sitä se ei ole. Ja en ole potkaissut koiraa 😅 käytös alkoi yllättäen. Itse olen epäillyt sitä, että olen perheestä, jossa on ollut isoja koiria ja koirille on täytynyt asettaa tiettyjä rajoja, niin olen siis pitänyt samanlaisia rajoja puolisoni koiralle ja se on varmaan myös loukkaantunut siitä. Koira on siis ns. vapaasti kasvatettu ja siltä ei ole vaadittu mitään ikinä, eikä sille ole asetettu rajoja.'
Onko se siis rikkonut niitä rajoja?
Ap:n rajat ja koiran omistajan rajat ovat eri paikoissa.
Sama ilmiö kun uusperheessä uusi puoliso aloittaa rajojen asettelun ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se koira vihaa sinua vaan selvästi pelkää sinua. Miten puhut koiralle? Miten puhut muille ihmisille? Onko käytöksesi jotenkin arvaamatonta?
Rajat minulla ovat mm: minun ollessa keittiössä sinne ei tulla pyörimään kasvojani ei nuolla eikä yöllä tarvi räksyttää. Kiitos vastauksista kaikille! Eli kyseessä on mahdollisesti pelko, joka on muodostunut "arvaamattomuudesta", eli siitä että puolisolla ja minulla on eri rajat. Korjatkaa jos ymmärsin väärin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vähän samanlainen tilanne, mutta koira ei nyt suorastaan vihaa minua.
Koira on yhdessä hankittu ja yhteinen, taloudessa on myös vanhempi koira. Tämä uusi koira on valinnut mieheni isännäkseen, palvoo häntä ja ei päästä metriä kauemmas. Minusta ei välitä yhtään, ei leiki kanssani eikä halua edes lähteä ulos. Epäilen että tämä johtuu siitä että mieheni ei pidä koiralle kuria, leikkii aina kun koira pyytää ja "lässyttää" sille. Minä taas koulutan, vaadin hyvää käytöstä ja teen kaikki tylsät hoitotoimenpiteet (kynsien leikkuu ym.) Vanhempi koira on molempien koira eikä sillä ole suosikki-ihmistä.
Sitten koulutat sitä koiraa jotenkin todella väärin, jos koira ei ole sitoutunut suhun. Koulutus nimenomaan hitsaa koiraa ja kouluttajaa yhteen ja koira sitoutuu kouluttajaansa (=omistajaansa).
Tutustu positiiviseen vahvistamiseen, koska nyt teet jotain todella väärin.
Uusi ihminen tuli kuvioihin. Viet kaiken huomion. Onko sinussa jotakin pahaa energiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira oppii toimimaan eri ihmisten kanssa eri tavalla. Ei se mene niin, että jos yksi kieltää ja toinen sallii, että koiralla menisi automaattisesti pää sekaisin. Meillä on niin, että minä vaadin ulos mennessä malttia, pitää istahtaa oven edessä rauhallisesti ja riehumatta, jolloin ovi avataan. Puolisoni ei edellytä mitään käytöstapoja siltä osin, joten hänen vahtivuorollaan ulosmeno on aika kaoottista. Koirat ovat myös taitavia lukemaan eleitä ja ilmeitä. En usko, että koira varsinaisesti pelkää sinua, tai ole mustasukkainen. Hyvin epävarma se kyllä on.
Jos se tulee vapaaehtoisesti syliisi, niin alkaisin vahvistaa sitä käytöstä. Istu lattialle, ja varaa jotain pikku syötävää, kuten juustoa tms. ja tarjoa sitä. Silittele rauhallisesti ja kehu. Muissa yhteyksissä älä kiinnitä huomiota siihen, tai tuijota. Jos se ottaa kädestä ruokaa, tarjoa sitä vaivihkaa katsomatta päinkään. Näin aloittaisin.
Siis ensin on "vapaasti kasvatettu"/ei ole kasvatettu, ja sitten tulee joku joka asettaa rajoja kuin isoille koirille. Ei ihme, että koira on ulalla/pelkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko viestiäsi, mutta ihmettelen miten puoliso on sinun kanssa muuttanut yhteen, jos koira ei tykkää sinusta.
Luotan täysin koiran arvostelukykyyn...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vähän samanlainen tilanne, mutta koira ei nyt suorastaan vihaa minua.
Koira on yhdessä hankittu ja yhteinen, taloudessa on myös vanhempi koira. Tämä uusi koira on valinnut mieheni isännäkseen, palvoo häntä ja ei päästä metriä kauemmas. Minusta ei välitä yhtään, ei leiki kanssani eikä halua edes lähteä ulos. Epäilen että tämä johtuu siitä että mieheni ei pidä koiralle kuria, leikkii aina kun koira pyytää ja "lässyttää" sille. Minä taas koulutan, vaadin hyvää käytöstä ja teen kaikki tylsät hoitotoimenpiteet (kynsien leikkuu ym.) Vanhempi koira on molempien koira eikä sillä ole suosikki-ihmistä.
Sitten koulutat sitä koiraa jotenkin todella väärin, jos koira ei ole sitoutunut suhun. Koulutus nimenomaan hitsaa koiraa ja kouluttajaa yhteen ja koira sitoutuu kouluttajaansa (=omistajaansa).
Tutustu positiiviseen vahv
Kiitos huolenpidosta. Käytän koulutusmetodina operanttia ehdollistumista. Vanhemman koiran kanssa on saavutettu PEKO-T koulutustunnus ja sama on tavoitteena tämän nuorenkin kanssa. BH on jo suoritettu eli koulutustaitoni on varmaankin ihan on. Ongelma ei ole hallilla vaan kotona silloin kun mieskin on kotona.
Chihuahua _jota ei ole koulutettu mitenkään. Vau, mikä voisi mennä pieleen.
Vierailija kirjoitti:
En sanonut että olisin vakava! Olen leikkisä ja lässytän myös. Ja tunnen koiran "siristävän" hymyilevän katseen ja sitä se ei ole. Ja en ole potkaissut koiraa 😅 käytös alkoi yllättäen. Itse olen epäillyt sitä, että olen perheestä, jossa on ollut isoja koiria ja koirille on täytynyt asettaa tiettyjä rajoja, niin olen siis pitänyt samanlaisia rajoja puolisoni koiralle ja se on varmaan myös loukkaantunut siitä. Koira on siis ns. vapaasti kasvatettu ja siltä ei ole vaadittu mitään ikinä, eikä sille ole asetettu rajoja.
Koira näkee lävitsesi. Et ole leikkisä lässyttäjä, jota yrität esittää, vaan sisimmässäsi oletkin ankara alistaja ja kyykyttäjä. Koira on tottunut lempeään ja rakastavaan emäntään aikaisemmin.
Minä käsitin, että koiran alkuperäinen omistaja, tämä "puoliso", on nainen, tästä ap:n viestin kohdasta:
Koira kiertää mieluummin asunnon päästäkseen maminsa luokse mieluummin kuin kävelee ohitseni.
Nyt kuitenkin kävi ilmi, että koiran alkuperäinen omistaja on mies:
Ap: Ongelma ei ole hallilla vaan kotona silloin kun mieskin on kotona.
Onko siis kyseessä miespari, joista toinen käyttää koiralleen itsestään nimitystä "mami"?
Missä se sinun koirasi on?