Aloin inhota koiraamme lapsen synnyttyä. Muutenkin kotieläinten pito

perse vaan leviää ja koira ei pääse koskaan lenkille!

Hesen kasseja kannetaan joka päivä roskiin

Vierailija:

Kaikki rakkauden tunteen siirtyivät vauvaan. Koira muuttui ärsyttäväksi taakaksi ja marttyyriksi. Haisee ja karvoja joka paikassa.

ja tosiaan rakastin koiraa ennen vauvan tuloa. Nykyään osaa vaan ärsyttää, tahtomattani..

Vauva syntyi vuosi sitten ja sen jälkeen koira ei ole kiinnostanut tippaakaan. Onneksi muut perheenjäsenemme vielä jaksavat hoivata koiraakin

Kissa kuoli ennen lasten tuloa ja kun esikoinen oli syntynyt otettiin uusi kissa. En rehellisesti sanoen tunne mitään sitä otusta kohtaan. Kyllä sen ruokin ja hoidan mutta jos se jäisi auton alle tai kuolisi niin en varmaan edes osaisi surra. Ja tälle asialle en voi itse mitään.

Meillä oli kaksi koiraa lapsen syntyessä, nyt enää yksi (toinen lopetettiin vanhuuden ja sairauden vuoksi). Ekan vuoden olin ihan hajalla koiriin. Olivat vaan riesana ja lisätyönä. Ennen lasta (ihan vielä samana päviänä kun synnyttämään menin) koirat oli mulle kaikki kaikessa ja kävelin usean tunnin lenkkejä niiden kanssa. Lapsen jälkeen ei ollut aikaa ja mahdollisuutta :(.



Veikkaan, että koiraa inhotaan myös sen takia, että se on siinä muistuttamassa niistä " vanhoista hyvistä ajoista" . Nyt kun lapsi 1,5-vuotta on jo ihan kivaa ja helppoa kävellä vaunujen ja koiran kanssa pitkäkin lenkki. Mies hoitaa koiran ulkoilutuksen aamulla ja illalla. Aiemmin minä hoisin koko homman.



Eli koitan vaan sanoa, että miettikää työnjakoa uudelleen :). Ja pohtikaa myös mikä siinä koirassa ihan oikeasti raivostuttaa...

Toivottavasti ette enää ikinä te inhoajat ota eläintä. Ei teistä ole niiden huoltajoiksi.