15 v nuori ei mene kouluun ja on ahdistunut

Se on semmonen homma, että 18v. asti on oppivelvollisuus joka on suoritettava tavalla tai toisella. 

Sitten kotiopetusta ja koululle tekemään kokeet. Seuraavaks on sitte sijoitus edessä.

Vierailija kirjoitti:

Se on semmonen homma, että 18v. asti on oppivelvollisuus joka on suoritettava tavalla tai toisella. 

Sitten kotiopetusta ja koululle tekemään kokeet. Seuraavaks on sitte sijoitus edessä.

En oo ap, mut veikkaanpa, ettei tää nyt kauheesti auta...

Kirjoitit ettei nuori puhu tuntemattomille ja on ujo.

Nämä mielestäni kertoo että kokee varmasti painetta ympäröivässä maailmassa.

Tämä maailma on rakentunut puhuville ja ei ole valmis kohtaamaan puhumatonta, suurinosa ihmisistä eivät ymmärrä ja käsitä että on olemassa mutisteja ja useat omalla käytöksellään luovat jopa kauhua mutistille.

Pakko on sana jonka pitäisi poistua elämästä.

Jos joku ei pysty vieraiden ihmisten kanssa puhumaan niin saattaa saada vaikkapa ylimielisisen leiman.

Etsi jokin taho jossa on tietotaitoa ja sitä kautta eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Se on semmonen homma, että 18v. asti on oppivelvollisuus joka on suoritettava tavalla tai toisella. 

Sitten kotiopetusta ja koululle tekemään kokeet. Seuraavaks on sitte sijoitus edessä.

Se on semmonen homma että nämä nuoret eivät tarvitse yhdenkään ulkopuolisen uhoa.

Jokaisen kohdalla asiat lutviutuu.

Erilaisia opinpolkuja on.

Hanakasti on monensuunnan ammattilaiset tuomassa asiantuntijuuttaan mutta joskus mennään metsään että pölisee.Toinen toistansa tärkeämpää sepittäjää voi ilmaista itseään mut täysin hyödytöntä.

Saatetaan syyttää perhettä ja suljetaan silmät vaukkapa koulun osalta miten siellä on tuettu, hyvin usein ei yhtikäs mitenkään.On vaan vaadittu että näin pitää tehdä.

Useimmat asiat ovat yllättävän yksinkertaisia. 

Kyseessä voi olla joku tapahtuma mikä hävettää ja ahdistaa. Nykyisin kaikenlaista pahaa voi tapahtua. 

Oppivelvollisuus on voimassa vain silloin kun turvallisuus voidaan taata. 

Tuon ikäisen lapsen kanssa voi keskustella oppivelvollisuudesta ja kertoa mitkä syyt poissaololle hyväksytään.

Lisäksi tulee selvästi osoittaa, että vanhempi on aina lapsen puolella. Valmiina auttamaan kaikessa eikä ole mitään sellaista häpeää tai uhkailua mistä ei voisi kotona puhua. Voi ottaa esille myös koulun vaihdon. 

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin 15v ysiluokan kesken kun koulussa ahdisti. Sen jälkeen kävin 10 luokan jossa ei ahdistanu enää, tosin kävin ensin koulukuraattorille, sit koulupsykologilla ja sen jälkeen nuorisopsykologilla pari vuotta. Jätin lukion ja 2 ammattikoulua kesken, tein lapset ja luin vasta sen jälkeen itteni lähihoitajaks aikuisena. Olin muutaman vuoden töissä kunnes töiden ohella luin itteni sairaanhoitajaksi. 

Tekemättä mitään olin vaan sen ysiluokan loppuun, muuten olin sitte töissä tai koulussa tai molemmissa. Sain sillon 15vuotiaana ekaa kertaa diagnoosin masennuksesta, aikuisiällä diagnoosi muuttu kakssuuntaseks mielialahäiriöks.

Mut pointtina on, että vaikka nuori ei nyt sinne kouluun vois mennä niin se ei tarkota, että nuori ois mikään loppuiän lusmu. Luulen, että hänellä on nyt ittensä kanssa hankalaa ja voihan se olla, että koulussakin on jotain. Todennäkösesti siellä on taustalla esim ahdistuneisuushäiriö tai masennus

Mulla melkein samanlainen tarina, mutta sinnittelin peruskoulun läpi ihan kohtalaisella todistuksella, poissaoloja vaan oli älyttömästi. Peruskoulun jälkeen aloitin useita opintoja, joissa alkuun revin huippuarvosanoja, mutta sitten taas väsyin kaikkeen. Vasta 30-vuotiaana sain ensimmäisen ammattikoulututkinnon tehtyä loppuun ja sen jälkeen suoritin vielä ammattikorkeakouluopinnot. Samoja jaksamisongelmia oli noissakin opinnoissa, mutta olin kai oppinut elämään niiden kanssa. Mitään tukitoimia en ole koskaan saanut, 90-luvulla ei poissaoloihinkaan puututtu millään tavalla.

ADD- ja autismipiirteitä löytyy, mutta mitään diagnoosia en ole koskaan saanut, kun en ole jaksanut lähteä siihen prosessiin.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat asiat ovat yllättävän yksinkertaisia. 

Kyseessä voi olla joku tapahtuma mikä hävettää ja ahdistaa. Nykyisin kaikenlaista pahaa voi tapahtua. 

Oppivelvollisuus on voimassa vain silloin kun turvallisuus voidaan taata. 

Tuon ikäisen lapsen kanssa voi keskustella oppivelvollisuudesta ja kertoa mitkä syyt poissaololle hyväksytään.

Lisäksi tulee selvästi osoittaa, että vanhempi on aina lapsen puolella. Valmiina auttamaan kaikessa eikä ole mitään sellaista häpeää tai uhkailua mistä ei voisi kotona puhua. Voi ottaa esille myös koulun vaihdon. 

Oppivelvollisuus todellakin on voimassa, ei ole mitään muttia. Jos lapsi ei käy koulua, se on lastensuojeluasia.

Etä- tai kotikoulu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat asiat ovat yllättävän yksinkertaisia. 

Kyseessä voi olla joku tapahtuma mikä hävettää ja ahdistaa. Nykyisin kaikenlaista pahaa voi tapahtua. 

Oppivelvollisuus on voimassa vain silloin kun turvallisuus voidaan taata. 

Tuon ikäisen lapsen kanssa voi keskustella oppivelvollisuudesta ja kertoa mitkä syyt poissaololle hyväksytään.

Lisäksi tulee selvästi osoittaa, että vanhempi on aina lapsen puolella. Valmiina auttamaan kaikessa eikä ole mitään sellaista häpeää tai uhkailua mistä ei voisi kotona puhua. Voi ottaa esille myös koulun vaihdon. 

Oppivelvollisuus todellakin on voimassa, ei ole mitään muttia. Jos lapsi ei käy koulua, se on lastensuojeluasia.

Lapsi itse on tarkein. Ei koulu. Ihmisarvo on mittaamaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat asiat ovat yllättävän yksinkertaisia. 

Kyseessä voi olla joku tapahtuma mikä hävettää ja ahdistaa. Nykyisin kaikenlaista pahaa voi tapahtua. 

Oppivelvollisuus on voimassa vain silloin kun turvallisuus voidaan taata. 

Tuon ikäisen lapsen kanssa voi keskustella oppivelvollisuudesta ja kertoa mitkä syyt poissaololle hyväksytään.

Lisäksi tulee selvästi osoittaa, että vanhempi on aina lapsen puolella. Valmiina auttamaan kaikessa eikä ole mitään sellaista häpeää tai uhkailua mistä ei voisi kotona puhua. Voi ottaa esille myös koulun vaihdon. 

Oppivelvollisuus todellakin on voimassa, ei ole mitään muttia. Jos lapsi ei käy koulua, se on lastensuojeluasia.

Lapsi itse on tarkein. Ei koulu. Ihmisarvo on mittaamaton.

Oppivelvollisuus on juuri siksi, että lapsi on tärkein.

Erityisen tärkeää se on syrjäytymisvaarassa oleville lapsille.

Onko nuorella mitään nepsy-oireita? Siis ADHD tai autismin kirjoa. 

Oppivelvollisuus ei tarkoita koulupakkoa. Oppivelvollisuuden voi suorittaa myös muuten kuin koulussa.

Masennus on synonyymi laiskalle. Paranee useimmiten vyöllä.

Olin samanlainen ja syynä oli kiusaaminen. Se hävetti niin paljon että kerroin vasta jossain vaiheessa huostaanoton jälkeen siitä isälleni.

Olin tuollainen nuori. Olisin kaivannut kovasti tukea vanhemmiltani ja nimenomaan hyväksyntää sen suhteen, että on ok, ettei kaikki ole kunnossa. Sen sijaan sain niin paljon vihaa ja uhkailua niskaani, että se teki minusta entistä enemmän sulkeutuneemman. Että olisi pitänyt vain "hymyillä" ja "puhua enemmän". Että ei ole ok olla hiljaa! Toisaalta vanhempani kasvattivat minut hiljaiseksi, koska heitä häiritsi, jos me lapset melusimme (eli leikimme ja vaikka nauroimme kovaäänisesti). Oli vaikeaa muutenkaan pyytää apua, koska tiesin, että se maksaa ja aiheuttaa hirveästi vaivaa vanhemmilleni. Vanhemmillani ei ollut ylimääräistä rahaa ja muutenkin he ajattelivat, ettei mt-ongelmia ole olemassa.

Menin vasta 21-vuotiaana terapiaan opintolainan turvin. Opiskelin koulussa, jota vihasin, mutta en voinut jättää kesken, koska tarvitsin terapiaa ja opintolainaa sain vain opintojen takia. Olin aivan loppu. Rimaa hipoen tein jotakin koulussa, meni tuplasti enemmän aikaa valmistua ja nyt teen jotain duunarihommia ja olen masentunut. En tule kenenkään kanssa toimeen, koska edelleen mykistyn tiettyjen ihmisten kanssa, enkä edes tiedä, miksi.

Sinun täytyy auttaa lastasi kaikin keinoin, se on velvollisuutesi. Kieltämisen sijaan hyväksy tilanne. Hyväksy se, että näin asiat nyt ovat ja jos rakastat lastasi, sinä autat häntä. Järjestät hänelle terapiaa, vaikka yksityiseltä. Otat lainaa sitä varten,että lapsesi ei tarvitse ottaa.

Tuohon tukihenkilö toimintaan kannattaisi kyllä tutustua ja kannustaa nuorta tutustumaan uuteen ihmiseen. Vieras ihminen voi tuoda uusia näkökulmia ja tuoda vähän uutta puhtia myös teidän perheeseen. Kunhan vaan henkilökemiat kohtaa. Tsemppiä. 

Vierailija kirjoitti:

Masennus on synonyymi laiskalle. Paranee useimmiten vyöllä.

Trolleihin taas ei tunnu millään löytyvän toimivaa lääkettä.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon tukihenkilö toimintaan kannattaisi kyllä tutustua ja kannustaa nuorta tutustumaan uuteen ihmiseen. Vieras ihminen voi tuoda uusia näkökulmia ja tuoda vähän uutta puhtia myös teidän perheeseen. Kunhan vaan henkilökemiat kohtaa. Tsemppiä. 

Tässäkin tulee perheeseen kohdistuva....tuoda vähän uutta puhtia teidän perheeseen.

Lässytykset on ärsyttäviä.

Nepsyperheet ovat hyvin usein niitä jotka todellakin välittävät.

Ei esim.sosiaalityöntekijöitä kannata pitää minään erityisosaajina näissä tilanteissa, saattavat jopa pahentaa.

Me oltiin vastaavassa tilanteessa ala-asteen lopulla. Tehtiin se virhe, että noudatettiin koulun ohjeita ja raahattiin lapsi väkisellä kouluun. Se johta täydelliseen romahdukseen.

Aina koulussa hyvin pärjännyt, oppimishaluinen lapsi sulkeutui. Lukkiutui täysin. Yhtenä päivänä koulun jälkeen jäi vain lattialle makaamaan. Ei puhunut mitään eikä reagoinut mihinkään. Makasi vain siinä lattialla. Siitä alkoivat autismitutkimukset ja diagnoosi asetettiin joitakin kuukausia myöhemmin.

Nykyään tiedän että hänellä oli autistinen burnout, joka aiheutui koulun hälinästä. Syytän siitä itseäni, sillä minä hänet sinne väkipakolla raahasin kuormittumaan. 

Meni useampi kuukausi että saatiin lapsi jaloilleen ja puhumaan edes puolikkaita tavuja. Terapia alkoi siitä, että opeteltiin menemään ovesta ulos. Puoli vuotta meni ennenkuin pystyi ulos menemään. Hetkeksi.

Yläkoulun hän aloitti kotona ja siirtyi sitten sairaalakouluun kun oli sinne riittävän hyvässä kunnossa.

Kaikesta huolimatta hän sai kiitettävän päättötodistuksen.

Sitä ei vielä tiedä pystyykö menemään työelämään. Armeijaan ei tarvinnut mennä, eikä sivariinkaan. Sai vapautuksen ihan pyytämättä. Ei tarvinnut mennä edes kutsuntoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin 15v ysiluokan kesken kun koulussa ahdisti. Sen jälkeen kävin 10 luokan jossa ei ahdistanu enää, tosin kävin ensin koulukuraattorille, sit koulupsykologilla ja sen jälkeen nuorisopsykologilla pari vuotta. Jätin lukion ja 2 ammattikoulua kesken, tein lapset ja luin vasta sen jälkeen itteni lähihoitajaks aikuisena. Olin muutaman vuoden töissä kunnes töiden ohella luin itteni sairaanhoitajaksi. 

Tekemättä mitään olin vaan sen ysiluokan loppuun, muuten olin sitte töissä tai koulussa tai molemmissa. Sain sillon 15vuotiaana ekaa kertaa diagnoosin masennuksesta, aikuisiällä diagnoosi muuttu kakssuuntaseks mielialahäiriöks.

Mut pointtina on, että vaikka nuori ei nyt sinne kouluun vois mennä niin se ei tarkota, että nuori ois mikään loppuiän lusmu. Luulen, että hänellä on nyt ittensä kanssa hankalaa ja voihan se olla, että koulussakin on jotain. Todennäkösesti siellä on

Ei se mee niin, että sanotaan vaan, että "jää vaan kotiin". Pointtina on, että hoidetaan ensin mieli kuntoon ja keskitytään sen jälkeen opiskeluun. Vähän sama kun työssä käyvällä aikuisella. Jos tulee jossain kohtaa ahdistus ja tunne ettei voi vaan mennä enää töihin ei kenenkään ammattilaisen neuvo ole väkisin suorittaa työtä sillä hetkellä vaan neuvo on käsitellä asiat ja palata vasta sen jälkeen työelämään. Pahimmassa tapauksessa nuori jota kouluun meno ahdistaa on niin ahdistunut, ettei muista enää päivistä mitään koska kaiken täyttää se stressi siellä koulussa. Eikä se hyödytä myöskään sen nuoren koulunkäyntiä, koska tarpeeks paha olo kun on, niin ihan sama mitä ympärillä opetetaan niin mistään ei jää muistijälkeä. Päinvastoin tällänen tilanne voi vaan pitkittää sitä nuoren ongelman hoitoa.