Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten olette saanut aloitettua elämän pienellä paikkakunnalla?
11.12.2023 |
Olen rakastunut mieheen. Hän asuu pienellä alle 3000 hengen paikkakunnalla. Isompaan kaupunkiin 100 km, missä tulisin käymään töissä yliopistosairaalassa. Minulle on maalla asuminen tuttua, mutta tältä kyseiseltä paikkakunnalta tuntisin tasan mieheni ja tiedän muutaman hänen kaverinsa.
Miten olette päässeet pienelle paikkakunnalle ns. piireihin mukaan? Minua pelottaa, että minua katsottaisiin siellä kuin muukalaista, kukaan ei ottaisi kaveripiiriinsä mukaan, alettaisiin juoruilemaan jne. Ollaanko pienillä paikkakunnilla ennemmin hyvällä tavalla utelian avoimia uusia ihmisiä kohtaan, vai onko ihmisiin vaikea tutustua? Rakastan miestä ja yhteinen tulevaisuus näyttäisi todella hyvältä, mutta pelottaa ihan oikeasti hyppy tuntemattomaan ja muutto vieraalle paikkakunnalle. Jos saisimme haaveemme toteutettua ja lapsia, olisiko minulla yhtään äitiä kenen kanssa viettää aikaa, kun kaverit jäisi tänne paikkakunnalle... Miehellä on paikkakunnalla yritys ja muita projekteja, joten hänen ei ole mahdollista muuttaa.
Olisin kiitollinen kokemuksista ja ajatuksista.
Kommentit (18)
Ei siellä ole mitään piirejä, juopottelet kuten muutkin siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muutin paikkakunnalle jossa on (vain) viidesosa siitä väkimäärästä kuin vanhassa kotona. Suoraan sanottuna on paljon helpompaa elää pienissä piireissä ja lintukodossa. Tosin asiaan vaikuttanee myös se, että en ole enää eteläpäässä vaan pohjoisessa Savossa.
Hyvin, hengittelee vain manuaalisesti. Ei vaadi mitään muuta.
Olen oikein menestyksekkäästi asunut kohta 8 vuotta pienellä paikkakunnalla tutustumatta mihinkään piireihin. Töitäkin teen tulevaisuudessa viereisiin kuntiin, vaikka tuossa olisi ollut muutama työpaikka ihan 100m säteellä. Pienellä paikkakunnalla ihmisiin tutustuminen on kuin omaan sänkyynsä kusisi, joten paras jättää tekemättä jos aikoo siinä sängyssä vielä nukkua.
Oikein hyvin, kaikki on kiinni itsestäsi, tarkoitan että jos olet ystävällinen ja helposti lähestyttävä niin kaikki sujuu kyllä ihan hyvin. Mä olen onnistunut pääsemään mukaan yhteisöön paikkakunnalla, joka on ihan kuuluisa siitä ettei muualta muuttaneita hyvällä katsota. Niitä vaikeita tyyppejä on joka kylällä, ne kyllä oppii kun rauhassa tarkkailee alkuun. Liittoutumia pikku paikoissa on, kannattaa olla mahdollisimman neutraali ja puolueeton ainakin alkuun. Hyvin se menee🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En millään muista, kun olin tänne kotikylääni tupsahtaessa nolla sekunnin ikäinen. Olettaisin kuitenkin, että ensimmäiset kuukaudet meni pääasiassa äitin tissiä imeskellessä ja vaippoja täytellessä.
Niin no jos mietin maalla asuvan isäni naapureita niin yhdenkään kanssa vapaaehtoisesti tekemisissä olisi. Se on jotenkin paradoksaalista maalla, että huudellaan miten on oma vapaus ja voi tehdä mitä haluaa ja ihmiset ovat aivan saatanan kyyliä. Jos tietävät että lähdet lomamatkalle niin voit valvontakamerasta katsoa kun naapurin isäntä kiertelee pihallasi paikkoja katsellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan silleen pienenä siittiönä aloittelin ja kehityin pikkuhiljaa alkioksi .. siitä se sitten jotenkin vaan lähti. Olihan siinä tietysti pientä totuttelua elämään, mutta oikeastaan ei vituta melkein yhtään.
Näin se vaan menee..pikkuhiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan silleen pienenä siittiönä aloittelin ja kehityin pikkuhiljaa alkioksi .. siitä se sitten jotenkin vaan lähti. Olihan siinä tietysti pientä totuttelua elämään, mutta oikeastaan ei vituta melkein yhtään.
Näin se vaan menee..pikkuhiljaa.
Olit kylläkin munasolu kauan aikaa ennen kuin olit siittiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työmatka 100km??
Toivottavasti töihin ja takaisin, ei sitten ole edes paha isoa tietä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän moni on saanut lopetettua elämän isoilla paikkakunnilla ja muuttaneet sitten vankilaan asumaan johonkin syrjemmälle.
Jotenkin kivempi aloittaa itse elämä pienellä alle 100 000 ihmisen paikkakunnalla kuin odottaa, että joku lopettaa sen jossakin suuremmassa.
Izmar Swarts, Urologistiikan maisteri ja moniosaaja.
Vierailija kirjoitti:
Työmatka 100km??
Maalla tuo matka menee noin tunnissa suuntaansa, talvella kelien mukaan ehkä 1,5h.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän riippuu miten aktiivista sosiaalista elämää haluat. Itse teen ihmisten kanssa töitä 8-10 h päivässä ja siihen matkat päälle. Vapaa-ajan vietän mieluiten omissa oloissa, ei ole tarvetta eikä halua seurustella kyläläisten kanssa. Kaikki tervehtii toisiaan kylän raitilla ja ovat kyllä ystävällisiä. Meidänkin kylässä on yllättävän paljon erilaisia tapahtumia jos niihin haluaa osallistua. Kyläläiset myös auttavat toisiaan varmasti helpommin kuin kaupungissa. On rauhallista ja turvallisempi olo kuin kaupungissa. Rohkeasti vaan pieneen kylään asumaan. Työmatkat on pitkiä, mutta jossain on kompromissi tehtävä.
Jätä se mies. Ei mitään järkeä ajaa 100km töihin ja riskeerata omaa mielenterveyttään sisäsiittoisten keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan silleen pienenä siittiönä aloittelin ja kehityin pikkuhiljaa alkioksi .. siitä se sitten jotenkin vaan lähti. Olihan siinä tietysti pientä totuttelua elämään, mutta oikeastaan ei vituta melkein yhtään.
Näin se vaan menee..pikkuhiljaa.
Olit kylläkin munasolu kauan aikaa ennen kuin olit siittiö.
Äläpä äkäpussi eukko ala yhtään keräilemään pisteitä siinä.
Juuri tuo että kun sopivasti tutustuu, niin on sitten hädän hetkellä ja muutenkin apua saatavilla.
Alue: Aihe vapaa
Hyvin se menee. Paljon riippuu itsestäsi! Ole myöskin avoin, uusi ystävä voi olla sinua 20 vuotta nuorempi tai vanhempikin, ei tarvii olla samanikäinen samanlaista elämää elävä nainen.
Eniten tuossa hirvittää tuon 100km työmatka. Ihan hullun hommaa.