Lue keskustelun säännöt.
Kuinka nykypäivän opiskelijat kehtaavat valittaa soluasumisesta, kun aikoinaan opiskelijat asuivat jopa lapsiperheissä alivuokralaisina?
10.12.2023 |
https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000010027393.html
"60-luvulla opiskelijoita asui silti pääkaupunkiseudulla paljon vieraiden ihmisten kodeissa alivuokralaisina.
Opiskelijoiden alivuokralaisuus herätti paljon kritiikkiä opiskelijoiden keskuudessa. Vuonna 1965 Ylioppilaslehti kirjoitti, kuinka opiskelijoille tarjottiin alivuokralaistiloiksi "hämäriä koppeja", läpikulkutiloja ja keittiön nurkkaan sijoitettuja sänkyjä.
Keittiöön ei välttämättä saanut mennä, ja hygieniasta pääsi huolehtimaan viikoittaisen kylpyvuoron lisäksi lavuaarin ääressä. Alivuokralaisten saatettiin myös olettaa esimerkiksi hoitavan perheen lapsia ja jopa toimittavan kotiapulaisen virkaa."
Tuollaista oli siis menneinä vuosikymmeninä opiskelijoiden asuminen ja nykyopiskelijat kehtaavat valittaa soluasumisesta! Uskomatonta!
Kommentit (35)
Opiskelin 95-2000, eikä kukaan asunut tuolloin solussa. Soluja oli muutettu yksiöiksi jo tuolloin. Vähän vaikea nykyopiskelijankaan mennä soluasuntoon kun niitä ei oikein enää ole missään tal ne on varattu vaihtareille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketä kiinnostaa "aikoinaan", kun se ei ole mitenkään verrannollinen nykypäivään
Niin, maailmaa muuttuu! Asutaan Helsingissä. 200 m2 ja neljä makuuhuonetta. Nyt asutaan miehen kanssa kahdestaan, kun heti lukion jälkeen lapset muutti pois, vaikka opiskelevat ihan Helsingissä tai Aallossa Espoossa. Jotkut lasten kaverit muuttivat jo lukioikäisenä vuokralle asumaan kaksioon.
Arvaa, että yritinkö selittää lapsille, ettei teidän kannata muuttaa mihinkään yksityiselle vuokralle, kun kotona voisitte asua ainakin ensimmäisen tai toisen vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Ei tiedetty paremmasta mutta nyt tiedetään. Myös itsekeskeisyys on lisääntynyt ja yhteisöllisyys vähentynyt.
Ennen autettiin ihmisiä koska niitä katsottiin nenän vartta pitkin ja köyhyyttä pidettiin synnin palkkana. Ei siinä nostettu kuin omaa statusta ja kiillotettiin omaa ulkokuorta. Nykyään kun ihmiset auttaa, ne auttaa ilman että miettisi lohkeaako tästä se taivaspaikka Jeesuksen silmissä
Ei tässä ole mitään ongelmaa. Yhteiskunta maksaa soluun tarvittavan summan ja opiskelija itse jos tarvii lisää. Opiskelijoiden suosiossa oleva Yksiö on kaikkein kallein asumismuoto. Tärkeintä on nyt että jokaiselle taataan katto pään päälle, eikä niin että toiset saa luksusta ja toiset elää kadulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, maailmaa muuttuu! Asutaan Helsingissä. 200 m2 ja neljä makuuhuonetta. Nyt asutaan miehen kanssa kahdestaan, kun heti lukion jälkeen lapset muutti pois, vaikka opiskelevat ihan Helsingissä tai Aallossa Espoossa. Jotkut lasten kaverit muuttivat jo lukioikäisenä vuokralle asumaan kaksioon.
Arvaa, että yritinkö selittää lapsille, ettei teidän kannata muuttaa mihinkään yksityiselle vuokralle, kun kotona voisitte asua ainakin ensimmäisen tai toisen vuoden.
No se on kiva että jollain on niin varakkaat vanhemmat että pystyy kustantamaan kaksion lukiolaiselle. Tuilla tuollaista ei todellakaan maksella.
Soluasuminen on kuitenkin eri asia kuin asuminen jonkun kodissa alivuokralaisena.
Jos opiskelijasolusta puhutaan, niin kaikki ovat opiskelijoita. Yleensä ongelmana näissä soluasunnoissa on se, että yks haluaa juhlia, tuo poikakavereitaan (juu, n-ssitaan niin provosoivalla tavalla, siis häirintänä, seinän takana, että juu), keittiön kaappien säilytystilojen jakaminen (jos ei haluta perustaa ihan oikeata jakamistaloutta, että syödään ihan sovitusti ruokia yhteisinä), kylppäri... Siivoaminen. Levottomuus.
Suurin ongelma on juuri se, että yks haluaa rauhaa, toinen taas haluaa remuta...
Eri asia jos ollaan kavereita alun alkaen, hankitaan se jaettu kämppä yhdessä....
Ennen oli ennen. Silloin ei ollut varta vasten opiskelijoiden asumista varten rakennettuja taloja, joten.
Ja kyllä niitä alivuokralaishuoneita nykyäänkin on. Jostakin kerrostalokolmiosta tarjotaan vuokralle yhtä huonetta... Tai omakotialon yläkerran huone, tai ulkorakennuksesta saunatupa.
Että semmosta.
Mitä sinä valitat! Olisit nyt muistuttanut sitäkin historiaa, kun isot monilapsiset perheet asuivat keittökamarissa... Siihen vaan illalla siskonpeti lattialle... ja juoksevaa vettä ei ollut, ulkohuussit ja niin edespäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä ole mitään ongelmaa. Yhteiskunta maksaa soluun tarvittavan summan ja opiskelija itse jos tarvii lisää. Opiskelijoiden suosiossa oleva Yksiö on kaikkein kallein asumismuoto. Tärkeintä on nyt että jokaiselle taataan katto pään päälle, eikä niin että toiset saa luksusta ja toiset elää kadulla.
Voi luoja tätä järjen köyhyyttä palstalla. Vähän vaikea mennä nykypäivänä soluun kun yliopistojen asuntosäätiöt ym. on jo ajat sitten rempanneet suurimman osan soluista yksiöiksi. Pieniä ne yksiöt toki monet on, saattaa olla yhteiskeittiöt jne.
Miksi tänä päivänä rokotetaan ihmisiä tauteja vastaan, kyllä ennen oli paremmin kun ihmisiä kuoli täysin turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, maailmaa muuttuu! Asutaan Helsingissä. 200 m2 ja neljä makuuhuonetta. Nyt asutaan miehen kanssa kahdestaan, kun heti lukion jälkeen lapset muutti pois, vaikka opiskelevat ihan Helsingissä tai Aallossa Espoossa. Jotkut lasten kaverit muuttivat jo lukioikäisenä vuokralle asumaan kaksioon.
Arvaa, että yritinkö selittää lapsille, ettei teidän kannata muuttaa mihinkään yksityiselle vuokralle, kun kotona voisitte asua ainakin ensimmäisen tai toisen vuoden.
No se on kiva että jollain on niin varakkaat vanhemmat että pystyy kustantamaan kaksion lukiolaiselle. Tuilla tuollaista ei todellakaan maksella.
No ne kaverit lukioiässä olivat siis sellaisia, että joku muutti poikaystävän kanssa yhteen ja toinen maksoi mummollensa edullista vuokraa, koska mummo omisti vuokra-asunnon. Kävivät jo lukioiässä töissä. Eli ei tässä mistään rikkaat vanhemmat maksaa kaiken ole kyse. Mutta nuorilla on siis kova halu itsenäistyä ja siitähän tässä on kyse. Ilmainen asuminen ja ruoka kotona ei paina, kun haluavat omilleen.
Ennen kaikki opiskelijat olivat nuoria ja lapsettomia, nykyään voi opiskella vaikka nelikymppinen yksinhuoltaja. Pitääkö hänenkin muuttaa soluun lapsineen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kahden alle kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja. Tuskin olisin solussa kovin haluttu asuinkumppani.
No olihan ne soluasunnot varmaan ihan kivoja joskus 30 vuotta sitten kun ne oli vastarakennettuja! Kuka nyt ei haluaisi asua ihan upouudessa kämpässä? Sitä te vanhemmat sukupolvet ette vaan tajua, että monet opiskelija-asunnot on tolkuttoman huonossa kunnossa. Muistan kerran, kun kävin kylässä yhden tyypin luona, ja siellä kasvoi joku paksu olento kylppärin katossa. Siis ei ollut mitään yksittäisiä homepisteitä edes, vaan joku valtava sinivihreä kasvustolöntti joka peitti lähes koko pienen kylppärin katon pinta-alan. Että ihan sen takia. Kuka haluaa asua noin? Teillä vanhoilla sukupolvilla on ne romanttiset muistot opiskelun kulta-ajoilta, kun oli korkeat tuet verrattuna vaikka ruoan hintaan, asunnot oli uusia ja yliopistoilla oli rahoitusta. Nykyään on asiat vähän muuttuneet... Minkäköhän sukupolven poliitikkojen päätösten seurauksena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, maailmaa muuttuu! Asutaan Helsingissä. 200 m2 ja neljä makuuhuonetta. Nyt asutaan miehen kanssa kahdestaan, kun heti lukion jälkeen lapset muutti pois, vaikka opiskelevat ihan Helsingissä tai Aallossa Espoossa. Jotkut lasten kaverit muuttivat jo lukioikäisenä vuokralle asumaan kaksioon.
Arvaa, että yritinkö selittää lapsille, ettei teidän kannata muuttaa mihinkään yksityiselle vuokralle, kun kotona voisitte asua ainakin ensimmäisen tai toisen vuoden.
No se on kiva että jollain on niin varakkaat vanhemmat että pystyy kustantamaan kaksion lukiolaiselle. Tuilla tuollaista ei todellakaan maksella.
No ne kaverit lukioiässä olivat siis sellaisia, että joku muutti poikaystävän kanssa yhteen ja toinen maksoi mummollensa edullista vuokraa, koska mummo omisti vuokra-asunnon. Kävivät jo lukio
Eikä kaikilla ole hyvä olla kotona. Itse muutin omilleni, koska äitini kävi riidan aikana kurkkuun kiinni. Henkinen ja fyysinen väkivalta oli jatkunut koko ikäni, ja tuo oli viimeinen niitti. Varmasti olisi rahallisesti ollut järkevämpää vaan jäädä kotiin, mutta olisinko enää edes elossa? Ei voi tietää. HOAS-hakemuksen pistin saman tien vetämään, mutta sieltä soitettiin ja tarjottiin kämppää vasta kun olin jo muuttanut yksityiseen asuntoon. Eli asiat ei aina mene niin kuin paperilla näyttäisi fiksuimmalta. Joskus on vaan pakko päästä pois pahasta tilanteesta. Ojasta usein allikkoon, mutta minkäs teet. Joskus on vain huonoja vaihtoehtoja.
Jos eläisit vuonna 1 000 000 niin hokisit varmaan samaa.