Opet ei saa kännyköitä pois oppilailta

Kännykän poisottoon liittyy monia ongelmia, joiden takia opettajat varovat niiden väkisinottamista. Lähdetään esim. siitä, että eräs lakiasiantuntija on sanonut, ettei kännykän käyttöä voi lakien mukaan estää tunnilla, eikä sitä saa ottaa oppilaalta väkisin. Oppilaan täytyy luovuttaa vapaaehtoisesti itse kännykkänsä, jotta sen voi ottaa pois. No näinhän ei kännykkäriippuvainen teini tietenkään tee. Toisekseen, mitä jos kännykkä putoaakin siinä poisottaessa? Kuka korvaa? Opettajako? Ei varmasti kukaan halua joutua tällaiseen tilanteeseen. Kolmanneksi, kännykän poisottaminen ei mitenkään ratkaise tosiasiallista ongelmaa, eli nuorten keskittymiskyvyn puutetta. Mitä auttaa, jos vain koulussa tunneilla kännykät viedään pois, jos nuori ei silti malta keskittyä tunneilla? Ja kun nuori pääsee kotiin, hän hutasee läksyt sekunnissa ja jatkaa kännykän näpläämistä. Kodissa täytyy olla samat rajat ja säännöt kuin koulussa. Ei toimi se, että koulussa sanotaan yhtä ja kotona tehdään toista, kun johdonmukaisuus puuttuu. Koulumenestyminen edellyttää oppilaalta vaivannäköa oppimisen eteen myös kotona kertauksen ja läksyjen sekä kokeeseen lukemisen kautta. Harva imaisee tiedon saman tien pelkiltä oppitunneilta ja pärjää sillä sitten kurssit läpi tekemättä muuta tuntien ohella. Neljäs ongelma on noi lankoja pitkin tulevat vanhemmat, jotka eivät ymmärrä, että mikäli oppilas ei keskity tunnilla vaan on kännykällään,niin se on ongelma oppilaalle itselleen. Hän ei opi mitään. Raivotaan ja tuomitaan opettaja siitä, että kännykkä on viety vastentahtoisesti pois. Oppilaan paras ei ole, että hän saa tehdä mitä haluaa oppitunneilla. Myöskään teini ei aina tiedä ikäisenään sitä, mikä hänelle on parasta, mutta nämä vanhemmat myöntävät tämän päätäntävallan tälle keskenkasvuiselle nuorelle sabotoiden hänen tulevaisuuttansa. 

Jostainhan sitä keskittymiskykyä on lähdettävä parantamaan. Yksi askel siihen on kännykkäkielto oppitunneilla, tarpeen vaatiessa koko koulupäivän aikana. Toinen asia on se, että opettaja tai aikuinen on koulussa auktoriteetti. Jos nyt menet kysymään 7-15 vuoriaalta keskenkasvuiselta koulussa, että "mitä sä kulta haluaisit tänään tehdä", niin tuskin hän vastaa, että opetellaan polymeja.

Aikuisen kasvatustehtävä on sekä koulussa että kotona asettaa rajat ja luoda normi arjen elämisen pelisäännöt. Jos se aikuinen on itse hyvin rajaton, tarvitseva, holhottava ja autettava, hypomaanisesti asiasta toiseen poukkoileva aikuislapsi, joka haluaa vaan tehdä kivoja juttuja, ei siltä lapsestakaan voi kovin suuria odottaa.

Sitten tulee näitä, jotka näennäisen normaalista kehityskäyrästä huolimatta eivät oppivelvollisuuden päättyessä osaa sitoa kengännauhojaan ja syövät hernesopan sormiruokana.

Kyky sietää mitään, mikä sotii omaa mielihyväperiaatetta vastaan on olematon ja sitten riehutaan ja raivotaan. Ihmisen ja apinan tunnistettava eri pitäisi olla jotain muutakin kuin etusormen ja peukalon muodostama pinsettiote, mutta kun täyspäisen aikuisen esimerkkiä ri ole saatavilla lapsi jää paviaanin tasolle henkisiltä ominaisuuksiltaan.