Olin pikkujouluissa ja katsoin minusta otettuja kuvia

Itsellä sama - näin 30 vuotta täyttäneenä valokuvat ei ihan vastaa sitä mitä näen peilissä juuri laittautuneena. Luin joskus tsemppaavan ajatuksen, että mieti miten kaunis tähtitaivas on, mutta jos otat kännykän kameralla kuvan siitä niin eihän siinä näy mitään. Et sinä silloin ajattele, että kylläpä tuo tähtitaivas on ruma, vaan että onpa huono kamera. Ei valokuva koskaan taltioi sitä kauneutta mitä sinä tai muut ihmiset sinussa näkevät. Ellei ole tosi hyvä kamera/kuvaaja/filtterit tms.

Juuri  nyt on sopiva aika tehdä jotain itsensä hyväksi, eli jättää ne jouluherkut minimiin. Moni lihoo joulun seutuun (joidenkin joulu kestää 3 kk) pari kiloa, ja eihän ne lähde pysyvästi pois. Kymmenessä vuodessa se on jo 20 kiloa.

Been there done that.

Moni näyttää luonnossa paremmalta kuin kuvissa. Kuva on vain se sekunninsadasosa ja yhdestä kulmasta. 

Mietin ihan samaa... Vielä 10 v sitten näytti ihan hyvälle kun oli laittautunut. Nyt 50v ja koko naama roikkuu, sitten kun meikki loppuillasta karissut ja väsynyt naama uurteilla ja tummilla varjoilla niin voisi moni pelästyä. Mutta minkäs sille voi, en ole mikään jennifer lopez. 

Mä näytän kauempaa otetuissa kuvissa kamalalta. Kun on tämmönen vaalea ja pyöreäkasvoinen niin kasvojen piirteet vaan katoaa ja silmät on pienet siantihrut. Ja aina sanotaan että hymyile kuvissa... Joo viimeinen asia. Ei. En halua olla kuvissa enää tätä nykyä kun itkettää jo valmiiks se miltä näyttää.

Ja pahinta on se, kun kaikki muut näyttää itseltään kuvissa. Joten todellisuus taitaa olla se, että näytän oikeassa elämässä tasan niin rumalta kuin miltä kuvissa näytän.

Että on niin kivaa elää maailmassa jossa kuvia räpsitään joka vtun välissä ja tungetaan someen.

Mulle on koko aikuisiän käynyt niin, että näytän kuvissa mielestäni ihan kamalalta. Mutta kun katson niitä samoja kuvia myöhemmin, näytänkin niissä mielestäni ihan hyvältä. Mysteeri tämäkin. Jotenkin nykyistä kuvaa katsoo kriittisemmin, ja ajan myötä siihen persoonaan saa kai sitten etäisyyttä.

Odottelet parikymmentä vuotta ja nuo kuvat itsestäsi näyttävät tosi hyviltä. Näin on käynyt jokaiselle tutulleni - nyt katsoessamme nuoruuskuviamme 90-luvulta, emme voi kun ihmetellä kuinka nättejä me kaikki olimme - ihan kaikki. 

Nuorena on jotenkin niin armoton itselleen ja usein aivan turhaan.

Tämän takia en käy koskaan missään juhlissa. Nykyään kaikki hosottaa siellä kännykkäkameroiden kanssa ja kuvia julkaistaan lupaa kysymättä someen. 

Kun pääsisi takaisin siihen aikaan kun ei ollut jatkuvasti oltava kuvattavana.

Olen ratkaissut ongelman välttelemällä kameraa kaikin keinoin... Ihana oma peilikupla.

Muista aina, myös oman peilisi ääressä, että valokuva ei valehtele. Peili sen sijaan, se antaa aina väärän kuvan.

Tätähän se on nykyään, jos jossain näkee filtteröimättömän kuvan itsestään... Itse olen 55-v ja ikä ei anna armoa. Mutta se asia nyt vaan on hyväksyttävä, koska itsellä ei ole varaa, eikä minkäänlaista haluakaan mihinkään kosmeettisiin hoitoihin/leikkauksiin. Itse en koskaan hankkinut edes korviin reikiä, kun en halua ihooni reikiä, enkä tosiaankaan pidä kivusta, hetkellisestäkään.

Monesti ihmettelen noista pikkujoulukuvista ym. miten "vaatimattomalta" moni näyttää, verrattuna siihen miltä he näyttävät omissa silmissäni luonnossa, itseni mukaan lukien. Eli ainoa selitys on, että kameran linssi vääristää/latistaa, lihottaa ja "syö" puolet meikistä pois. Ei varmaan ole sattumaa, miksi mallit on pääasiassa 180 cm, hyvin alipainoisia ja raskaasti meikattuja. Sen lisäksi, että kuvia vielä muokataan. 

Vierailija kirjoitti:

Toisten ottamissa, filtteröimättömissä kuvissa näytät siltä, millainen oikeasti olet. Kun otat itsestäsi kuvia, poseeraat ja vaihdat kuvakulmaa, joten kuva on valheellinen. Siksi on järjetöntä vertailla itseään netin kuviin. Rehellinen kuva olisi sellainen, jossa kuvataan suoraan edestä, tasavalossa, kädet suorana vartalon sivuilla, seisten siten, että jalat suorana ja kantapäät lattiassa.

Tämä on totta. Toisaalta pitää myös muistaa että muut eivät katso niin julmasti, ajattelevat että tuo on tavallisen näköinen tai ei mitään kummempaa. Itse näkee itsensä hirviönä, vaikka tosiasiassa paha olo omasta ulkonäöstä tulee siitä kun tajuaa ettei kukaan voi koskaan rakastua itseen eikä saa kokea rakkautta. Mutta silti on jokaisella ihmisarvo vaikka olisikin ihan tavallinen eikä malli.

On tullut todettua monet kerrat että toiset myös kasvoista valokuvauksellisemmat kuin toiset. Livenä saattavat olla hyvinkin ns.taviksia. Vastaavasti tosielämässä monet jopa kauniit eivät välttämättä onnistu kuvissa.

Ammattivalokuvaajille tuttu juttu. (kasvojen mittasuhteet )

Vierailija kirjoitti:

Mistä se johtuu, että peilistä näyttää ihan hyvältä mutta valokuvissa kamalalta?

Peiliin katsotaan metrin päästä, kamera on yleensä kauempana. Linssit ovat erilaiset silmässä kuin kamerassa, kummatkin "vääristävät" kuvaa, mutta eri tavalla, kamerassa se riippuu käytetystä linssistä. Kameralla on vain yksi silmä, eli kameran kuva on kaksiulotteinen, silmät muodostavat kahdesta kuvasta kolmiulotteisen kuvan. Peilille poseerataan tiedostamatta, kameralle poseerattaessa ei samaan aikaan näe miltä poseeraus näyttää. Valaistus, kulma jne.

Kunnolla ja oikeilla aineilla tehty meikki kestää heittämällä pitkän illan tai työpäivän. Huulimeikkiä joutuu tietysti fixailemaan.Monet jotka käyttävät kevyttä ehostusta arkisin eivät välttämättä osaa tehdä pysyvää iltameikkiä. Pelkästään valaistus vaatii omansa. Harjoittelu tekee mestarin 🙂

 

Kuva kertoo totuuden. Siksi itse pakoilen kameraa viimeiseen saakka. Mies joskus räpsii minusta puolisalaa kuvia ja näytän niissä aivan hirveältä. Kasvokuvat ovat vielä jotenkin siedettäviä, jos kuvakulma on sopiva, mutta kokovartalokuvat... Voi apua 🙈 

Tiedän oikein hyvin, että mulla on ylipainoa, mutta kroppa ei näytä peilissä ollenkaan niin pahalta kuin kuvissa. Niitä katsoessa ei pysty filtteröimään pois lattapersettä, paksua vyötäröä ja riippuvia, ylisuuria utareita, vaikka peiliin katsoessa silmä jotenkin kaunistelee kokonaisuuden. 

En käy juuri koskaan missään, koska näytän niin kamalalta. Naamasta saa kelvollisen suht vähällä vaivalla, ylipaino tekee sen, ettei näytä ihan niin vanhaltakaan kuin on, mutta läskejä ei saa minnekään piiloon. Mulla on aina ollut isot tissit ja leveä lantio, paksut jalat, normaalipainoisenakin, ja kärsin niistä jo silloin. Mikään vaate ei istu, eikä näytä hyvältä ja aina näyttää vähintään 10 kiloa isommalta kuin oikeasti on. Mulla ei ole itsestäni yhtään kokovartalokuvaa edes niiltä ajoilta, kun olin hoikimmillani, koska en silloinkaan näyttänyt kuvissa hyvältä kaulasta alas päin. 

Siksi ei ole kauheasti motivaatiota edes laihduttaa, kun tiedän, ettei ulkonäkö siitä merkittävästi parane. Luultavasti pahenee, kun kasvotkin rupsahtavat rasvakerroksen hävitessä ihon alta. Terveyssyistä olisi kuitenkin pakko saada painoa pois ja yritän tässä psyykata itseäni ajattelemaan, ettei sillä ole väliä miltä tällainen nelikymppinen, pitkässä parisuhteessa oleva akka näyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Tuliko rupsahtaminen tuossa iässä muka yllätyksenä?

Mistä rupsahtamisesta kukaan on puhunut?

Itselläni sama kuin ap:lla, tosin niin pahana että en voi olla valokuvissa tai menen osastokuntoon. Avauduin tästä vasta ketjuun joka sitten poistettiinkin. Kyse ei ole mistään rupahtamisesta vaan olen nähnyt itseni lapsesta asti hirviömäisenä enkä hahmota omaa kehoani, naamaani yms.