Pääseekö kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosilla eläkkeelle?

Vierailija kirjoitti:

Ei koska siihen on toimivia lääkkeitä. Mutta tunnen erään joka pääsi tuolla diagnoosilla lopulta eläkkeelle, koska sai monta kertaa vuodessa huumepsykooseja ja esitti niiden olevan kaksisuuntaisen oireilua. 

Oli todella huvittavaa kun hän selitti lääkärin muka valehdelleen lausunnossa liioitellen hänen puolestaan, vaikka todellisuudessa lääkäri oli vain tajunnut, ettei sellaista sekopäätä voi pitää millään työpaikalla, koska hänen todellinen ongelmansa oli vakava persoonallisuushäiriö yhdessä kaksisuuntaisen kanssa ja siihen vielä vuosikymmenien huumeidenkäyttö päälle. 

Ei välttämättä. Jotkut lääkärit on vain ammattitaidottomia. Kaksisuuntainen nyt vain on psykiatrian roskadiagnoosi joka annetaan kaikille mitkä ovesta tulee. Sitten kaasuvalottavat asiakkaan uskomaan että sillä on kyseinen sauraus ja lääkitsee terveet aivot rikki ja asiakkaansa sekaisin. Papereihin tosiaan satuilevat omiaan.

Ihan kiva jos myrkyt toimii. Ihmisen hermojärjestelmä tasaa itsensä kun siihen on tilaisuus. 

Moni pitää väkisin yllä omaa oravanpyörää, ja sairastuu.

Näyttää varmaan hyvältä ja tuottavalta, ja kenenköhän kustannuksella...

Kun ihmisellä ei ole työkykyä muuten kuin lääkittynä, niin silloin se ei ole työkykyä ja siinä on älyttömät riskit kaikenlaiseen pahempaan. 

Mites se nyt sillee sekos, ku lääkitykset ja kaikki?

Psykiatria ei ole yleisesti ottaen kiinnostunut ihmisen tilanteesta, taustoista tai toiveista. 

Siellä olet koneiston kauraa.

Kyllä ihmisellä pitää olla perustulo, järkihän menee ja kunto myös jos oksettaa loppuunpalaneena mikään suorittaminen.

Joku tajunviejälääke siihen vielä niin hieno juttu!

Näissä asioissa tulee väärinarvioita suuntaan ja toiseen.

Oma olo ratkaisee ja se kuinka asiansa esittää.

Huumeita ei kantsi käyttää jos on jo sekaisin. 

Ei pääse. Käyn töissä täysipäiväisesti ja elän normaalia arkea ja perhe elämää. Minulla on toimivat lääkkeet ja olen käynyt myös saanut myös ammattiapua. Olen myös absolutsisti.

Et pääse. Ap olet luultavasti työkykyinen, jos sinulle löydetään juuri sinulle sopiva lääkitys ja saat arkesi kuntoon. Unirytmi ja säännöllien syöminen yms. arjen peruspalikat auttavat myös. Ammattiapukin voi olla tarpeen. Kyllä me Bipotkin voidaan elää hyvää elämää sairaudesta huolimatta. Kiitos lääkkeiden ja ammattiavun.

Joopa joo. Tuskin pääsee, kun voi käydä töissä 

Älä pliis tee lapsia.

Ei onnistu. Töihin.

Olen kuullut että pääsee helpoimmin kuin fyysisistä vaivoista. Lähipiiri 

Älä nyt sen takia itselle sitä kaksisuuntaista toivo että pääsisit sen johdosta työkyvyttömyyseläkkeelle. 

Ykköstyypin bipolla pääsee kyllä eläkkeelle, ainakin jos takana on maniajaksoja, vakavia masennusjaksoja, osastohoitoa, lääkkeitä yms. eikä oireettomuutta ole saavutettu, niin kuin ei usein ole.

Nämä "elän ihan normaalia elämää ja käyn töissä" eivät taida olla oikeasti bipoja rai heillä on kakkistyyppi. Tosin kakkostyypilläkin voi päästä eläkkeelle, jos on oikein pajoja masennusjaksoja rai sekamuotoisia jaksoja hoidosta huolimatta.

Ei pelkästään sillä.

Itse sain työkyvyttömyyseläkkeen muilla spekseillä, vaikka bipo myös olen.

Ei, itse olen tuolla diagnoosilla töissä ja tiedän muutaman muunkin. Ei ole este työn tekemiselle, mutta työn saanti tuolla diagnoosilla voi olla haastavaa. 

Te jotka kerrotte olevanne työkykyisiä, oletteko ns. varsinaisia bipoja eli 1 tyyppiä vai 2 tyyppiä? Tämä on aika oleellista eläkkeen kannalta. Toki työkyvyn kannalta ratkaisevinta on se, kuinka tiheäjaksoinen sairaus on, kuinka pahoja jaksot ovat ja auttavatko lääkkeet. Maniassa ihminen päätyy osastolle eikä todellakaan ole töissä. Samoin psykoottisessa masennuksessa. Vaikeassakaan masennuksessa ei ole työkykyinen. Jos kyse on 1-tyypistö, joka ei reagoi kunnolla hoitoon, eläke napsahtaa melkein aina. Toki ihmisellä voi olla jonkin verran työkykyä jäljellä jaksojen välillä, mutta säännöllinen kokopäivätyö on täysin mahdotonta.

Ihan eri juttu on, jos masennusjakso ovat lieviä tai korkeintaan keskivaikeita eikä ihmisellä ole maniaan vaan pelkkää hypomaniassa, koska se ei vie työkykyä. Ja jos vielä jaksot tulevat harvoin ja reagoivat lääkitykseen, niin eihän se tosiaan juuri työkykyyn vaikutakaan rai korkeintaan hyvin satunnaisesti lyhyitä aikoja kerrallaan.

Ajattelitko alkaa perehtymään, miten toimia että saa diagnoosin?

Vierailija kirjoitti:

Ei, itse olen tuolla diagnoosilla töissä ja tiedän muutaman muunkin. Ei ole este työn tekemiselle, mutta työn saanti tuolla diagnoosilla voi olla haastavaa. 

Pitääkö tulevalle työnantajalle kertoa diagnoosesista eikös ne ole salaisia henkilökohtaisia asioita?

Mitä sitten jos pääsee pysyvälle eläkkeelle voiko jatkossa hoitava lääkäri perua pysyvän eläkkeen jos katsovat että diagnoosi on ollut väärä tai ihminen on "parantunut" riittävästi tekemään töitä, onko sellaista tapahtunut kenellekään?

Niin että olet ollut vuosia pysyvällä eläkkeellä ja sitten se peruttaisiin lääkärin toimesta?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten jos pääsee pysyvälle eläkkeelle voiko jatkossa hoitava lääkäri perua pysyvän eläkkeen jos katsovat että diagnoosi on ollut väärä tai ihminen on "parantunut" riittävästi tekemään töitä, onko sellaista tapahtunut kenellekään?

Ei voi. Eläkkeen voi laittaa lepäämään, jos tahtoo kokeilla siipiään työelämässä tai opiskella. Eläke on pysyvä. Se asia katsotaan yhdessä ja edetään asiakkaan ehdoilla. Kun on työkyvyttömyys todettu pitkäaikaissairauden takia ja siitä virallinen päätös, on hyvin harvinaista että työkyvytön lähtee tätä asiaa itsensä kannalta viemään huonompaan suuntaan. Se työ- tai opiskelupaikka pitää olla jo valmiina, ja siihenkin koeaika.

Nää hoitavat lääkärit tuppaa vaihtumaan, joten voi olla työlästä alkaa hakea jotain asiakkuussuhdetta vuodelta nakki ja muusi. 

Kymmeniä ja kymmeniä autettavia. Osa elossa, osa kuolleita. Ei diabeteksestäkään parannuta, tai syövästä. Toivossa voi toki elää.

Mainitsen vielä, että pipot ja muut psyk diagnoosin (määritelmän) saaneet on taistelleet asioittensa eteen vuosia, ja kun käyt diagnoosisi kanssa peruslääkärillä, voi kohtelu olla eriarvoista ja vähättelevää, jolloin ne fyysisetkin sairaudet jää sitten hoitamatta, koska STRESSI on se mitä pitäisi välttää jos edes siinä remissiossa pysyisi.

Kukaan ei siis ilman omaa aloitetta eli henkilökohtaista käyntiä lääkärillä ja hyvien suunnitelmien kanssa ns joudu pois eläkkeeltä.

Jos joku näin viran puolesta ominpäin toimisi, niin sehän olisi aikamoinen rikos, vai mitä mieltä olette?