Ei kai enää ole puolisoja, jotka eivät osallistu tasa-arvoisesti perhearkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli. Heitin meneen, kun lapset oli hoitanut tarpeeksi vanhoiksi. 

Nykyinen kumppani on tasa-arvoinen. Samoin on ollut ihana huomata töissä, miten paljon enemmän sellaiset 30-40v miehet osallistuu lastensa arkeen. Mulla ei sitä luksusta ollut. 

Totuus on se, että isä-lapsisuhde jää todella kolkoksi ilman tasa-arvoa. Ei siinä auta, että isä vie kerran kuukaudessa lapset laskettelemaan tai uimahalliin, mutta muuten loistaa poissaolollaan ja osallistumisen puutteella. Vaikka miten olen yrittänyt lapsiani kannustaa, niin eivät halua olla enää missään tekemisissä isänsä kanssa. Kun taas noilla mun työpaikan miehillä on "isin tyttöjä" ja poissaoloja sairasta lasta hoitaen.

Eipä sekään kauheasti kannusta perheen perustamiseen kun aika hyvällä todennäköisyydellä jossain vaiheessa joka tapauksessa nainen lähtee lapsien kanssa jolloin jää korkeinta

Siinä vaiheessa kun olet täysillä ollut mukana perheesi arjessa, eron tullessa myös isät haluavat lapset esim viikko-viikko sopimuksella ja jokainen täysjärkinen haluaa lapsilleen molemmat vanhemmat mahdollistaa. Ne jotka haluavat korkeintaan viikonloppu isäksi, eivät edes suostu lapsia ottamaan silloin kun sovittu. Niin paljon näitä vierestä seurannut.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ex rva pääministerimme on oiva edi erkki siitä, että kaikki muu paitsi koti ja kodin työt kiinnostavat. Bibbalot, mekot, meikit, some, festarit, fitness ja ns ,, kaverit,, siinä koko hänen elämänsä kiinnekohdat. Pintaliitoa, mutta yleensä kun noissa kuvioissa vain pörrää, niin oikea elämä jää näkemättä ja kokematta.

Ja viimeisimpänä näytti keskisormea Niinistölle kun järjesti omat ryyppyjuhlat nyt Itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Törkeä ihminen tämä Marin.

Meillä mies on viimeisen puolentoista vuotta tehnyt paljon enemmän kuin minä. Ja lisäksi vielä auttanut minua, äitiään ja toista läheistä vanhusta. Lapsiperheaikana hän osallistui niin paljon kuin työltään ehti. Ura oli silloin nousussa, silloin minulla oli isompi vastuu. Toisaalta en montaakaan kertaa joutunut olemaan sairaan lapsen kanssa kotona tai käyttämään häntä työpäivän aikaan lääkärissä, Ne hoiti lähes aina mies. Niin hyvän puolison sain, että pitää vain kiittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole Suomessa tullut ainuttakaan aidosti tasa-arvoista perhettä vastaan. Asun itse Norjassa, ja Suomen-reissuilla tuntuu aina siltä, että siirtyisi aikakoneella 20 vuotta ajassa taaksepäin mitä tasa-arvoon tulee.

Millaista se norjalainen koti-elämä on?

 

Oma mieheni ei ole norjalainen (eikä myöskään suomalainen), mutta mitä nyt olen seurannut ystävien ja tuttavien perhe-elämää, niin isät osallistuvat siihen huomattavasti aktiivisemmin, kuin Suomessa. Esim. lähes kaikissa tuntemissani perheissä miehet hoitavat ruoanlaiton, Suomessa sen sijaan olen elämäni aikana tuntenut tasan yhden perheen, jossa mies oli päävastuussa ruoanlaitosta. Norjassa ei miehillä myöskään ole samanlaista alkoholiongelmaa, kuin Suomessa, eli mitään viikonloppujen kapakkailtoja ei juurikaan harrasteta, vaan sen sijaan esim. vuoristossa vaellusta perheen kesken jne. Isät kuskaavat lapsia hoitoon ja harrastuksiin aktiivisesti jne. Äidit (tai isät) palaavat töihin lapsen täytettyä vuoden, eli mitään vuosikausia kestävää naisten kotona oloa ei juurikaan ole, tai se on erittäin harvinaista.

Asiat ovat menneet parempaan suuntaan siitä kun esim. oma, 80-luvun puolivälissä syntynyt, sukupolveni oli lapsi. Omaa lapsuutta ajatellessa lapset olivat suurimmassa osassa tuntemiani perheitä jonkinlainen naisten projekti, eivätkä miehet ikinä siivonneet. En muista esimerkiksi nähneeni isääni ikinä imuroimassa tai pesemässä pyykkiä. 

Mutta olen törmännyt myös lukuisiin ikäisiini ja nuorempiin miehiin, jotka on kasvatettu siten, että heiltä ei ole vaadittu juuri minkäänlaista osallistumista kotitöihin. Jos jollekulle ilmestyy ruoka pöytään, puhtaat vaatteet viikattuina kaappiin, ja pölykoirat katoavat lattioilta, niin ei sellainen ihminen opi pitämään kodistaan huolta. Erityisesti poikien äitien pitäisi tehdä tuleville miniöilleen palvelus, ja muuttaa asenteitaan. Siivous, ruoanlaitto ja pyykinpesu tulisi opettaa nuoresta pitäen kaikille lapsille. Ne eivät ole naisten hommia. 

Lisäksi olen keskustellut todella monen oman ikäluokkani miehen kanssa, joiden käsitys vanhemmuudesta oli suurinpiirtein kalareissujen tekemistä, videopelien pelaamista ja jalkapallotreenien seuraamista. Kun kysyin, entäs lapsen kuskaaminen, sairastelut, yövalvomiset, uusien vaatteiden hankinta jne., miehet katsoivat minua kuin idioottia. Myös tässä asiassa pitäisi aloittaa asennekasvatus jo nuorena. 

Meillä mies hoitaa kaikki kotihommat/lapset  siinä missä minäkin. Varmaan kotona oppinut kun appi vastaa enimmäkseen yhä edelleen ruuanlaitosta, jäipä hän myös 90 luvun laman aikaan kotiin lapsia hoitamaan kun työpaikka meni. Anoppi taas loi uraa. 

Suurin osa miehistä on todella laiskoja tekemään yhtään mitään. Hyvä kun viitsitään töissä käydä, muu aika maataan sohvalla. Siihen on syy, että olen tehnyt valinnan olla yksin. Vähemmän kotitöitä lasten kanssa yksin, kun laiskan miehen kanssa. 

Tasa-arvo on suhteelinen käsite. Sehän ei automaattisesti tarkoita 50/50 jakoa.