Onko totta, että äidin ja poikalapsen välinen side on jotenkin erityinen, vahva ja kaunis?

Minulla oli isä, joka vain mollasi minua ja kehui kahta veljeäni taukoamatta. Meille tuli useamman kerran vieraitakin, ja toivat tuliaisia vain veljilleni, koska minusta ei ollut heille kerrottu mitään. =(



Nyt itse äitinä ihmettelen isäni käytöstä, koska itse en voisi rakastaa kahta lastani eri lailla. Olen aivan yhtä hullaantunut molempiin. Ja todella kiitollinen siitä, että olen saanut terveen tytön ja pojan!

vanhainkodissa itse havainnoimaani on kyllä se, että useimmiten vanhusta käy katsomassa vain tytär.



joskus useampi tytär, mutta vielä useammin vaikka lapsikatras olisi iso pelkästään yksi tytär käy.

kun mulla on poikia vaan, ei yhtään tytöntylleröä (ellei sitten tämä ole, joka on tulossa =) )



mutta kyllä mulla on todella voimaksa side poikiini, ja olen meidän perheessä se, jota kannattaa viimeistään totella.

iskälle pojat kiukuttelee ja veivaa enemmän, ja varmasti saavat enemmän periksikin, mutta kun äiskä sanoo, niin sit se on niin.. ;)

ihan käytännössä olen nähnyt monta tällaista äiti-poika -suhdetta, jossa napanuora ei katkea aikuisenakaan. Äiti huolehtii ja hoivaa poikaansa paljon enemmän kuin tyttöjään, joilta odotetaan enemmän omatoimisuutta ja selviämistä. Yhdellä ystävällä on esikoinen tyttö ja kuopus poika. Tyttö on reipas ja tarmokas, poika mammanpoika, joka nyhjää äidissään jatkuvasti. Tietysti luonteetkin vaikuttaa. Oma äitinikin valisti mua, miten erilainen suhde on äidillä ja pojalla (veljelläni ja ja äidilläni on edelleen tämä napanuora...). Odotan nyt poikaa ja karvat nousivat pystyyn. En halua mitään erityissuhdetta, jotain parempaa kuin nyt on tyttöjeni kanssa.

Itse pidän itseäni joltisenkin sivistyksen omaavana, akateemisesti koulutettuna ihmisenä, mutta tuollaisesta en ole kyllä aikaisemmin kuullutkaan. Minulla ainakin on erityinen suhde jokaiseen lapseeni, sekä tyttöihin että poikiin.

Verrattuna esim. äidin ja tyttölapsen suhteeseen?



Näinhän on väitetty kautta aikojen monessakin lähteessä.

En minä ainakaan ole huomannut.

perinteisesti kai puhutaan isin tytöstä, ja mammanpojasta... Minulla on vain yksi lapsi, joka on poika, joten en osaa sanoa rakastaisinko tytärtä eri lailla. En varmasti rakastaisi yhtään vähemmän, mutta ehkä eri tavalla. Riippuu lapsen persoonasta enemmän kuin sukupuolesta.

sillä suhteeni rakkaaseen tyttäreeni on juuri erityise vahva ja kaunis. Kuinkakohan ihanaa se voikaan olla sitten poikalapseen jos on oikein tieteellisesti todistettu.

on saanut alkunsa siitä, että lapsen kehityksessä on tietty vaihe, siinä 3--vuotiaana, kun vastakkaista sukupuolta oleva vanhempi tulee lapselle erityisen tärkeäksi - tietyn vaiheen ajaksi. Siitä sitten jotkut valopäät tehneet tällaisia "yleispäteviä totuuksia" joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa yleisesti ottaen.

No ihan jo raamatussakin korostettiin äidin ja pojan suhdetta. Neitsytmaria ja poikalapsi -maalauksesta lähtien. Näitä "äiti ja poika" -juttuja on muutenkin ollut paljon.



Ihan peruspsykologiassa käy selville, että äidin ja pojan suhde on "erityinen" ja vahva ja sehän voi olla sitä vielä pojan aikuistuttuakin jolloin tulee näitä mustasukkaisuuksia miniää kohtaan. Äiti ja tytär eivät täydennä toisiaan kuin äiti ja poika, tytär pyrkii irrottautumaan äidistä, poika taas isästä kasvunsa kautta.



Jne.

ja erityisiä ovat kaikki. Ihmettelen vähän tuota psykologian perusjuttua, että se vieläkin elää ja kukoistaa, vaikka sillä ei oikeasti ole tänä päivänä enää mitään todellista merkitystä. Pitää ottaa huomioon se aika ja paikka ja maailma, jolloinka kyseinen "teoria" on syntynyt...

Minulla on paljon läheisempi suhde tyttäreeni kuin poikaani. Poika on vieläpä esikoinen.

Uusimmassa tieteenkuvalehdessä oli juuri kirjoitus että varmin tapa saada tyttölapsi on kirjoittaa aivottomia tekstejä vauvapalstalle.



No yritä vielä kerran...

ap

paljon vahvempi ja lämpimämpi kuin tyttäreeni. Voihan johtua siitäkin, että poika on esikoinen ja täten se lapsi, jolla aina on erityinen paikka äidin sydämessä.

Minulla on kyllä läheisempi suhde ainokaiseen tyttäreeni kuin kolmeen poikaani. (Lapset ikäjärjestyksessä poika, poika, tyttö, poika)

Mutta eiväthän yksittäistapaukset tästä mitään kerro, mistä löytyy se tieteellinen lähde joka tästä pitäisi olla olemassa?

Minulla on sekä kaksi poikaa että kaksi tyttöä eikä suhde poikiin ole sen vahvempi tai läheisempi tai kauniimpi tai mitään muutakaan, kun suhde tyttäriini.

Kyllä pojan kanssa on vähän erilainen side, ehkä se johtuu siitä että itsekin on tyttö niin jotenkin ei osaa suhtautua samaan sukupuoleen objektiivisesti??