Otin yhteyttä 7-vuotiaan tyttäreni opettajaan ja pyysin tätä etsimään hänelle luokasta kaveriseuraa.
Tyttäreni on niin yksinäinen. Opettaja ei vaikuttanut ollenkaan innostuneelta pyynnöstäni. Eikö tällainen ajattelu ole häneltä aika jäykkää? Lasten hyvinvointi on hyvin tärkeä asia.
Kommentit (19)
Emme elä niin modernissa yhteiskunnassa. Valitan.
No voi hyvä ihme... Pyydätkö opettajaa myös pyyhkimään pilttisi pyllyn?
Välitunnilla yleensä voi tutustua, luokassa, käytävällä tai pihassa. Ellei tunnilla. Luulisi luokassa olevan muutama sosiaalinen tutustujatyttö.
Miksi opettajan pitäisi itselleen löytää kavereita tyttäresi luokkatovereista? Eiköhän olisi parempi että hän etsii ennemmin vaikka kollegoistaan.
Sano opettajan osoite niin hakkaan hänet. Tai paikkakunta mitä tahansa tietoa.
Nolo. Ei ole opettajan asia. Mutta provohan tämä onkin.
Miksi et ottanut yhteyttä tyttösi ja sanonut että juttelee kavereilleen
Porvoolaiset opettajat on vähän jäykkiä.
Kyllä oman lapsen 1-2lk ope teki ison työn kun piti kaikki lapset mukana, järjesteli että kaikille oli kaveria koulutyössä jne. välkälläkin auttoi asioissa. Nyt samaa 5 luokkaa kehutaan suuresti sen yhteishengestä ja siitä, että jokainen saa luokassa olla oma itsensä. Kyllä teki se alkuvuosien ope hyvää työtä!
Pakkokaverit, sehä onkin hyvä juttu. Ettei näsäviisas lumihiutale vaan ole yksin.
Riippuu opettajasta miten paljon tekee töitä lasten eteen, toiset hoitaa juuri sen pakollisen mitä opetussuunnitelma määrää.
Mä suosittelen että etsitte jonkin ryhmälajin esim voimistelu mitä harrastaa, näissä saa helposti kavereita, koska ryhmä toimii tiiminä ja treenejä on usein.
Vierailija kirjoitti:
Pakkokaverit, sehä onkin hyvä juttu. Ettei näsäviisas lumihiutale vaan ole yksin.
Niitä arkoja lapsia on monesti useampi, eikä ole paljon vaadittu ohjata heitä vähän tutustumaan toisiinsa esim. laittaa pulpetit tunnilla vierekkäin, joskus pieni ele riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkokaverit, sehä onkin hyvä juttu. Ettei näsäviisas lumihiutale vaan ole yksin.
Niitä arkoja lapsia on monesti useampi, eikä ole paljon vaadittu ohjata heitä vähän tutustumaan toisiinsa esim. laittaa pulpetit tunnilla vierekkäin, joskus pieni ele riittää.
Eikö lapselle pitäisi jo kotona ja päiväkodissa opettaa sosiaaliset taidot, jotta hän pystyy hankkimaan kavereita, jo ennen kouluikää?
Yleensä nämä yksinäiset ja kaverittomat lapset ovat olleet kotihoidossa, jopa 3-4 vuotiaaksi asti ja heikot sosiaaliset taidot ja pelkäävät muiden seuraa. Ja on vähän liian myöhäistä opettaa lapselle sosiaalisia taitoja enää koulussa, kun pitäisi keskittyä opiskeluun.
Toiset lapset ovat vaan niin vastenmielisiä etteivät saa ystäviä.
Mitä se auttaa, vaikka opettaja auttaisi kavereiden etsimisessä, jos lapsi ei osaa tai ole taitoja olla muiden ikäistensä seurassa ja leikeissä. Tämä on kotona hoidettujen lasten ongelma, kun ovat oppineet olemaan yksin ja yksin leikkimään. Ja pelkäävät vieraita ihmisiä.
Ja siksi esim. Ranskassa, jo laki velvoittaa vanhempia laittamaan lapsen viimeistään 2v päiväkotiin, jotta lapsi oppisi olemaan ihmisten kanssa.
Itselläni on vähän hyviä ystäviä ja on heikot sosiaaliset taidot, kun niitä en oppinut lapsena, kun äiti oli kotona ja aloitin päiväkodin yli 4v ja se on vaikeuttanut elämää, jopa aikuisena. Ystäväpiirissäni on monia, jotka ovat olleet ystäviä jo pienestä pitäen, kun ovat olleet päiväkodissa.
Meillä lapsella oli 1-2 luokalla aina eri välituntikaverit. Juuri sen takia ettei muodostuisi kuppikuntia. Ja nämä välituntikaverit lukivat seinällä ja ne vaihtuivat joka välitunti. Pitkällä välkällä sai valita kaverin. Luokassa oli tosi hyvä yhteishenki kutosen loppuun asti.
Joo, niin varmaan. Kai se opettaja tulee teille kotiin myös tekemään lapsesi läksyt?