Onko teillä kenelläkään sellaista vanhempaa että ette halua ouhua hänestä?
Esimerkiksi ette ole kertoneet hänestä kenellekään ja niin edelleen, koska ette haluat tulla millään tavalla yhdistetyksi tähän ihmiseen.
Kommentit (5)
Juu. Mutta kun tuttu puhuu pelkästään lapsestaan, niin isken pöytään äiti -jaarittelukortin, silloin harvoin kun tuttu viestii. Ja toisaalta mietin miten vanhana itse selviän, jos ei ole sukulaisia.
No mun isäni on ollut alkoholisti lapsuudestani asti ja hyvin arvaamton ja kova rähisemään. Monta juttua on mahdoton antaa anteeksi hänelle. En halua hänestä puhua eikä se häpeästäkään johdu vaan surusta että päihderiippuvuus pilasi sekä hänen elämänsä että meidän suhteen
Kyllä läheisimmät tietävät millainen hän oli ja on. Joskus joku sukulainen yrittää fiksata välejämme ja sen koen vain tunkeilevana.
En ole kertonut varmaan kenellekään kaverille tai edes ystävälle kuka biologinen isäni oli. Eipä sillä ole mitään merkitystä koska hän kuoli jo ollessani lapsi.
Isäni on isäni juridisesti mutta ei biologisesti. Muulla ei ole mitään merkitystä.
Siis puhua