Ikävä ja syyllisyys vanhan lemmikin vuoksi ei jätä rauhaan
Elin maalla eksäni kanssa aikoinaan ja hankimme yhdessä kissanpennun. Kiinnyimme kisun kanssa toisiimme ja meidän välinen yhteys oli tosi vahva. Meille tuli ero, ja kisu jäi eksälleni, koska oli tottunut ulkona liikkumiseen ja uskoin, että kissan olisi parasta elää tutussa paikassa. Itse muutin Helsinkiin pieneen yksiöön.
Sittemmin olen kuitenkin katunut asiaa ja miettinyt, olisiko sittenkin pitänyt ottaa kisu mukaani. Minua mietityttää, kaipaako hän minua vielä vai onko hän onnellinen. Eksäni ja kisun suhde oli asiallinen, mutta ei kovin lämmin.
Onko teillä ollut vastaavia kokemuksia, vai olenko liian herkkä?
Kommentit (8)
Vapaasti ulkoileva kissa ei opi sisäkissaksi...
Vierailija kirjoitti:
Eläimelle parasta on että saa elää siinä ympäristössä mihin on tottunut, oot tehnyt oikean päätöksen.
Meillä on jokainen eläin tullut toisesta kodista ja hyvin ovat meille sopeutuneet kunhan ihmiset vain niistä välittävät ja hoitavat hyvin. Itse en voisi jättää itselleni tärkeää eläintä toisen hoiviin koska myös eläimillä on tunteet.
Kysy eksältäsi, miten kisun kanssa sujuu. Soita vaikka heti.
Teit varmaan oikein. Kissat rakastavat ulkona saalistamista. Olisi ollut tuskaa Helsingissä pienessä yksiössä maalaiskissalla.
Miehen voisin jättää, kissaa tai koiraani en. Kissan voi olla vaikeaa sopeutua pieneen kaupunkikämppään, sikäli päätös oli oikein
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläimelle parasta on että saa elää siinä ympäristössä mihin on tottunut, oot tehnyt oikean päätöksen.
Meillä on jokainen eläin tullut toisesta kodista ja hyvin ovat meille sopeutuneet kunhan ihmiset vain niistä välittävät ja hoitavat hyvin. Itse en voisi jättää itselleni tärkeää eläintä toisen hoiviin koska myös eläimillä on tunteet.
Eläimillä ei ole tunteita vaan vaistot.
Kissa kiintyy paikkaan, ei välttämättä ihmiseen. Uuden naapurin kissa karkaili aika pitkään vanhaan kotiinsa.
Eläimelle parasta on että saa elää siinä ympäristössä mihin on tottunut, oot tehnyt oikean päätöksen.