Lue keskustelun säännöt.
ystävästä asiaa... Mitä tehdä?
04.01.2007 |
Ystäväni on ollut paras kaverini ekaluokalta lähtien. Hän aloitti seurustelun nykyisen miehensä kanssa n.9 vuotta sitten. Nyt pariskunnalle on syntymässä vauva.
Ystäväni sanoi seurustelun alkuaikoihin suoraan etten ole enää hänen paras kaverinsa vaan tämä mies on nyt " ykkönen" . Hän muutti miehen kanssa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Näimme kaikesta huolimatta suht usein, useamman kerran kuukaudessa. Vähitellen tapaamiset ja soittamiset venyivät useamman kuukauden mittaisiksi (n.1-2kk). Ystäväni sai paljon uusi kavereita opiskeluaikana, on myös tiiviisti tekemisissä meidän yhteisten vanhojen kavereiden kanssa.
Häihin mennessään ystäväni kaverit auttoivat hääjärjestelyissä yms. Minä olin " vain" vieraana.
Nyt vauvan odotuksen aikaan onnittelin häntä ja olin tottakai iloinen hänen puolestaan. Vastaukseksi sain " rauhoitu, älä innostu liikaa!"
Mesessä hänen kanssaan jutellessa minä olen se joka kyselee kuulumisia tai ylipäätänsä aloittaa keskustelun.
Mitä teen? Annanko ystäväni elää omaa elämää ja yritän unohtaa hänet vai jatkanko ystävyyden ylläpitoa?? Tunnen itseni ulkopuoliseksi.
Itkettää ja suututtaa, olo on neuvoton.
Kommentit (7)
Tuosta lauseesta mä luulisin että kaveri tarkoittaa että mä luulisin pääseväni kummiksi. Ja ilmiselvästi ei halua mua kummiksi. Näin mä asian ajatteleisin. Ja kyllä, olisin tosi loukkaantunut kun moista luulisi. Enpä juuri tuon jälkeen yrittäisi häneen yhteyttä pitää.
Unohda hänet ja etsi uusia frendejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VAstauksesta sitten riippuu mitä teet.
meidän ystävyyden loppumiseen ei miehet liittyneet.
Ystävyys jotenkin väljähtyi, en enää sitten jaksanut roikkua kun olin hänelle vain hätävara. Nykyisin asutaan samalla paikkakunnalla mutta yhteyttä en ole takaisin muuttoni jälkeen ottanut, enkä ota!
se paras ystävä, silloin sinun tulisi olla huolissaan jos näin ei olisi. Ja itse olen muuttanut muutaman kerran ja tiedän että uuden paikkakunnan kavereiden kanssa on helpompi jakaa niitä arjen juttuja, kun ovat siinä läsnä. Lapsuuden ystävät ovat lapsuuden ystäviä ja tärkeitä, mutta väistämättä se suhde muuttuu vähän ja vaikka se on surullista ei se ole kummankaan teistä vika. Pidä vaan yhteyttä ystävääsi ja elä omaa elämääsi, minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta elämältä.
Aikaisemmin olin ikisinkku jolla oli rajattomasti aikaa ystävilleen. Minun luona oli aina bileitä ja käytiin ostoksilla sun muuta... Yksi ystäväni jotenkin tottui tuohon ja on ollut selvästi mustasukkainen viime vuosina kun en asukaan enää sinkkuboksissa ja minun luokse ei voikaan niin vaan tulla viinipullon kanssa juhlimaan. Hän ei tunne miestäni kovin hyvin mutta mielestäni käyttäytyy häntä kohtaan omituisesti, yrittää ärsyttää jne... Ihan niinkuin mustasukkainen lapsi. Kenenkään muun kanssa tällaista en ole kokenut.
Siis. Yritä ymmärtää että ystävälläsi on nykyään erilainen elämä, johon kyllä kuuluvat rakkaat ystävät mutta eivät välttämättä samalla tavalla kuin ennen. Minusta on ihanaa tavata ystäviä ja touhuta heidän kanssa samoin kuin ennenkin mutta valitettavasti minulla ei ole enää aikaa ja mahdollisuutta yhtä tiiviiseen yhteydenpitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaukosuhteet on aika vaikeita myös ystävä sellaiset.
Minä jatkaisin yhteydenpitoa, mutta realistiselta pohjalta.
Lapsuuden ystävä on vähän kuin sisarus, yhteistä puhuttavaa voi lopulta löytyä yllättävästi pidempienkin taukojen jälkeen.
Mutta pidäthän huolta ystävyyssuhteista ihan lähiympäristössä.
ja joskus loppuu kokonaan ilman erityistä syytä
se on elämää