Onko influenssa tuhonnut addiktiosi?
Olen terve, hoikka nainen. Minulla on ollut vuosia kestänyt addiktio Coca Colaan, jota olen juonut 1-2 litraa päivässä. Ja yhtäkkiä tämä addiktio katosi , kun menetin mieltymykseni makeaan.
Muutos tapahtui, kun sairastin aikuisuuteni pitkäkestoisimman voimakasoireisen taudin: 4 päivää kestäneen influenssa A:n. Olen tosin toipilas, en voi sanoa olevani vielä terve, mutta olo on jo suht normaali. Tauti sai alkunsa kylmäshokista.
Taudin pahimmat oireet, horkka ja "sisäinen sähköhoito"-kipu (jota on verrattu aivojen ytimestä pään pinnalle kohdistuvina jääpuikon iskuina -> "ice-pick headache") olivat rajuja oireita nopeaan liikemuutokseen.
Tauti oli tiettävästi kuumeeton. Hoitoon käytin Betadinea ja yhteensä 1800 mg ibuprofeenia (enemmän olisi tarvittu!).
Taudinkulku:
1.-2. päivä: kipu keuhkoputkessa sekä yskä ja nuha, ylipaineen tunne päässä, sietämätön olo, ruokahaluttomuus.
3. päivä: horkka, huonovointisuus, täydellinen ruokahaluttomuus.
4. päivä: vihlaisevia kipuja vasemmassa ohimossa sekä oikeassa korvassa, vasen silmä valonarka, huonovointisuus, täydellinen ruokahaluttomuus.
En ole syönyt kolmeen vuorokauteen, lukuun ottamatta tilkkaa soijakastiketta, sinappia ja kahta maustekurkkua eilen, kun tunsin voimakasta heikotusta suolojen puutteesta, lisäksi on mennyt 2 lonkeroa ja teetä. Pelkkä makean ajatteleminenkin oksettaa, paitsi teessä, tai osana jotain hapokasta, EI kuitenkaan coca colaa eikä rahkaa tms. Ruokahalu on palautunut, ja nyt tekee mieli suolaista ja hapanta! Ja proteiinia.
Onko minulla toivoa päästä addiktiostani kokonaan eroon? Onko joku joskus päässyt addiktiostaan eroon taudin seurauksena??
Kommentit (3)
Join tänään ekaa kertaa cokista sitten influenssan. Se ei ällötä mua, mutta ei myöskään aiheuta euforiaa - en MUISTA miltä cokis-addiktioni tuntui edes silloin, kun juon cokista (vähän pelkäsin, että niin käy). Voisin yhtä hyvin juoda vettä, ja itse asiassa, vesi on nyt cokista parempaa!
On toinenkin asia, jossa menetin muistini: himo Herkkumaan kokonaisiin, makeisiin maustekurkkuihin. Saatoin ennen rouskuttaa niitä puoli purkillista kuin hullu hevonen, nyt pari kurkkua kerralla riittää mainiosti.
En ole ainakaan vielä huomannut muita muutoksia. Uskallan ehkä jo väittää, että Cokiksen juontini jää historiaan!
Pidän kyllä itse tehdystä, vastapuristetusta Lime-mehusta... ja Early Grey -teestä... molemmista makeina, siis niin että makeus tuntuu selvästi. Ne on tullu cokiksen tilalle, veden lisäksi.
Ei ole peiton alla lämpenin niin että vonkasin seksiä yli 38 asteen kuumeessa. Naisen tokaisu v...u sä olet sairas sai meidät molemmat repeämään nauruun. Kun toivuttiin naurusta niin oli sitä seksiäkin. Yritti mokoma naurattaa lisää kun sanoi ettei ole noin kuumaa jätkää ennen saanut.
Ap täällä hei. Ko. addiktiosta ei ole tietoakaan, vaikka olen ollut terve jo viikkojen ajan.
Kyse ei ole siitä, että Coca Colaan olisi mennyt sairauden aikana maku... vaan olen yksinkertaisesti UNOHTANUT, miltä cokis-himo tuntuu. Ts. TIEDÄN olleeni niin hulluna cokikseen, että tunsin sen juomisen nautinnon pelkästä ajatuksesta, mutta en enää TUNNE sitä.
Muuttuukohan asia vielä, en tiedä. Tavallaan ikävä omaa himoa. Ja tavallaan helpotus, kun ei ainakaan toistaiseksi tarvii ostaa ja kantaa kotiin cokista.
Miten voi tällä tavalla spesifisesti unohtua...