Hullaannuin syksyn aikana työkaverimieheen, yritän päästä tunteesta eroon

Ei mikään paikka parempi vuodattaa tuntemuksiaan kuin vauvafoorumille, mutta tässä sitä ollaan, kun ei tätä muuallekaan tai kenellekään uskalla avata...

Alkoi hyvinkin viattomasti yhteisellä jatkuvalla kaverillisella läpänheitolla ja "hei tämä tyyppihän on jees" -ajattelulla. Syksyn aikana vaihtunut "en saa sinua mielestäni ja se vaikuttaa jo liikaa" -tilanteeseen.

Meillä kaikilla varmasti tulee matkanvarrella vastaan niitä ihmisiä, jotka pysäyttää. Tulee seksuaalista jännitettä, katseiden vaihtoa, puolihuolimattomia kosketuksia, katseet pitenee, keskustelut syvenee.. Huomaatkin olevasi jo aika ihastunut ja alkaa tulla ulkopuolelta muutamia kommentteja, jotka pistää miettimään, että tämä taitaa jo näkyä ulospäin.

Tiedostan kyllä, että ihastumisia tulee ja menee, mutta jotain tässä ihmisessä on. Arvostan häntä ensinnäkin ihmisenä valtavan paljon, hänen elämänarvojaan, musikaalisuutta, älykkyyttä, jaettuja kiinnostuksenkohteita ja sellaista tervettä miehistä olemusta. Toisessa elämäntilanteessa voisin hyvin kuvitella, että olisimme erittäin yhteensopiva pari, monellakin tasolla, ei ainoastaan henkisellä..

Yritän kirjoittamisellani saada isoimmat tuntemukset itsestäni ulos, koska tätä pidemmälle asiat eivät voi edetä meidän elämäntilanteista johtuen. 

Se siitä. Tähän keskusteluun voitte avata omat turhaumanne ja toivottavasti päästä itseänne helpottavampaan tilanteeseen aikanaan..