Onko/oliko sinulla äiti, joka on sinun puolellasi kaikessa

Ei ikinä kysy kuulumisia. Itsekäs ja omahyväinen äiti on.

Ei. Toki huolehti musta, mutta oli silleen tosi oikeudenmukaisuudesta ja siitä, että kaikki ihmiset on tasa-arvoisia.

Kerran muistan, kun jokun kaverin äiti oli ehdottanut omalleni, että menisivät kyttäämään mua ja kaveriani diskon pihalle että eihän vaan juoda alkoholia. 

Äiti sanoi, että hänellä ei ole tarvetta kytätä lastaan ja päivitteli mulle seuraavana aamuna, että miten hulluja vanhempia maailmaan mahtuu. 

On<3 onneksi sitä osaa arvostaa näin aikuisena, toivottavasti saan sen myös osoitettua äidille.

Hän on lähinnä pomo.

Ei ole.

Huolehtiminen ja murehtiminen on vallankäyttöä jolla lapsen elämää rajoitetaan ja kavennetaan. 

Minulla oli. Tosin ei sokeasti palvonut, mutta tiukan paikan tullen, olisi vaikka tuleen kävellyt vuokseni.

Vierailija kirjoitti:

Huolehtiminen ja murehtiminen on vallankäyttöä jolla lapsen elämää rajoitetaan ja kavennetaan. 

Puhut eri asiasta.

Kyllä oli. Aivan kaikessa puolusti ja ajatteli parastani.

Ei ollut. Inhosi minua. Heitti heti pihalle, kun oli mahdollista. Edes jouluisin ei saanut kotiin mennä. Kerran erehdyin menemään , kun olin 18v ja asuin yksin. Hän vei minut linja-autolle ja käski lähtemään omaan kotiini. Muistan, kun jääkaappini oli ihan tyhjä eikä 90-luvun alussa ollut kaupat auki pyhinä. Mitään ruokaa ei tietenkään mukaan antanut. Onneksi silloin oli jo kotipizza ja r-kioskit, niin selvisin joulun.

Ei ole ollut minulla, mutta siskolla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolehtiminen ja murehtiminen on vallankäyttöä jolla lapsen elämää rajoitetaan ja kavennetaan. 

Puhut eri asiasta.

Aloittaja kirjoitti huolehtimisesta ja murwhtimisesta. 

Ei äidin pidä olla lapsensa puolella kaikessa: äidin tehtävä on myös osoittaa lapselle tämän olevan väärässä/huonokäytöksinen (aikusenakin) jne.

Se, että ei koskaan kyseenalaista omaa lastaan, vaikka aihetta olisi ,tarkoittaa curling-vanhemmuutta. Sillä tehdään lapselle haittaa,aikuisellekin.

Eli vanhemman on kyettävä osoittamaan oikean ja väärän ero.

Vierailija kirjoitti:

Ei äidin pidä olla lapsensa puolella kaikessa: äidin tehtävä on myös osoittaa lapselle tämän olevan väärässä/huonokäytöksinen (aikusenakin) jne.

Se, että ei koskaan kyseenalaista omaa lastaan, vaikka aihetta olisi ,tarkoittaa curling-vanhemmuutta. Sillä tehdään lapselle haittaa,aikuisellekin.

Eli vanhemman on kyettävä osoittamaan oikean ja väärän ero.

Muutoin samaa mieltä, paitsi että aikuiseen lapseen ei ole ojentamisoikeutta. Äidin vääräksi kokemassa asiassa voi olla kyse aidosta arvoristiriidasta, lapsi on kasvanut irti lapsuudenkotinsa arvoista ja pitää eri asioita oikeina. Silloin vanhemman pitää oppia hyväksymään se, että aikuisella lapsella on oma elämä ja omat arvot. 

Oli. Nyt on ikävä.

Ei, ei ollut.

Sairaalloinen hössötys että se on melkein maniaa ei ole hyväksi, se saa lapselle huonovointisuutta. Ja on kontrollointia. Joku voi myös olla kylmä äiti vaikka jostain huolehtii ja on marttyyri eli uhrautujan roolissa. Mikä oikeasti on hyväksi, sen vain tietää ihminen itse, ei aina joku ulkopuolinen. Missä ja miten voit hyvin.

Päinvastoin! Koskaan ei ollut missään asiassa sellaista vaihtoehtoakaan että olisin ollut vääryyttä kokenut osapuoli tai viaton. Ehei, aina löytyi syy yksinomaan minusta ja siksi olin ansainnut tulla koulukiusatuksi ja esim epäillyksi myymälävarkaudesta koska varmasti olin käyttäytynyt jotenkin väärin ja muilla oli siksi perusteltu syy jättää mut ulkopuolelle (ja esim antaa toistuvia lumipesuja talvella ja varastaa kenkäni) ja epäillä mun olevan varkaissa (en todellakaan olisi edes uskaltanut varastaa).

Äiti oli aina kenen tahansa toisen puolella minua vastaan. Hänen ei tarvinnut tuntea toista osapuolta, vaan hän äitinä tiesi minun olevan väärässä. Hänen ajatusmaailmansa mukaan olisi ollut sopimatonta olla äitinä minun puolellani. Samoin minun kuului pitää itse itsestäni huoli iästä riippumatta. Tämä tuli ehkä siitä, että hänen lapsuudessaan lapset kulkivat pitkin kyliä keskenään aikuisten ollessa töissä ja lapset huolehtivat itsestään sekä toisistaan. Ainoastaan vauvoista pidettiin huolta.

Vierailija kirjoitti:

Huolehtiminen ja murehtiminen on vallankäyttöä jolla lapsen elämää rajoitetaan ja kavennetaan. 

Terveisin Äitihullu/ Narsistihullu