Tunteeko täällä joku muukin olevansa huonompi ihminen kuin vanhempansa?

Tarkoitan sillä lailla, että toinen vanhempi on todella hyvä ihminen ja itse ei ole. Se vanhempi on aina ystävällinen ja mukava kaikille, oikeasti. Rauhaa rakastava ja viisas. Epäitsekäs ja hyväntahtoinen. Jne. 

Ja itse olet kiivas ja helposti suuttuva, et tule oikein toimeen ihmisten kanssa, etkä pidä useimmista ihmisistä. Olet itsekeskeinen ja helposti ärtyisä jne.

Minusta tuntuu tältä. Tuntuu, että pitäisi muuttaa jonnekin erakoksi, niin eläisin mahdollisimman harmittomasti, enkä olisi haitaksi muille. Epäilen, että olen vähän pettymys vanhemmalleni. Seuraavan polven pitäisi olla parempi kuin edeltävän, mutta välillä niin ei ole.