Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En muistele huonoa nuoruuttani
Kommentit (6)
Täällä jossain on vieläkin keskustelu kun noin 50-vuotiaat valittavat lapsuudestaan. Siinä oli hyviä juttuja, pakotettiin piano/balettitunnille, äidillä oli turkki ja isä osti koruja äidille, vaikka tyttärillä olisi ollut jonkun tavaran puute. Jne.
Ovat joutuneet ihan terapiassa käymään kun vielä oli sääntöjäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin minäkin tein. Suuren ikäluokan ihminen äärimmäisessä köyhyydessä suurperheestä tökerössä hirsimökissä syntyneenä.
Siihen on ollut turha jäädä piehtaroimaan. Yksi sisaristani ei koskaan päässyt irti, hän oli kuolemaansa asti katkera vaikka hänelläkin asiat ihan hyvin, sinkkuutta ja tuota katkeruutta lukuunottamatta. Hän olisi tarvinnut apua, ei tullun kummankaan vanhempien hautajaisiinkaan koska uskoi olevansa löytölapsi, paremmista oloista hyljätty . Kuitenkin vanhemmat sisarukseni muistivat hänen syntymänsäkin kuinka norkoilivat ulkona päivän kun ei sisälle saanut mennä.
Ei mua köyhä lapsuus tai koulukiusaaminen ole ikinä haitannut. Mulla oli nuoruudessa väkivaltainen parisuhde,abortteja ja lapsen adoptioon antaminen. Ne olen unohtanut.ap
No ethän sinä näköjään ole unohtanut, kun tänne niistä kirjoittelet. Mitä niinkuin hait tuolla aloituksellasi?
Vierailija kirjoitti:
No ethän sinä näköjään ole unohtanut, kun tänne niistä kirjoittelet. Mitä niinkuin hait tuolla aloituksellasi?
Kyllä mä vaan olen unohtanut. Joku niistä toisessa ketjussani vaan muistutti.
Olet kertonut noista asioista täällä ennenkin. Joten näyttäisi unohdus olevan kaukana. Kuulostat ihan Ammattivalittajalta.
Alue: Aihe vapaa
Näin minäkin tein. Suuren ikäluokan ihminen äärimmäisessä köyhyydessä suurperheestä tökerössä hirsimökissä syntyneenä.
Siihen on ollut turha jäädä piehtaroimaan. Yksi sisaristani ei koskaan päässyt irti, hän oli kuolemaansa asti katkera vaikka hänelläkin asiat ihan hyvin, sinkkuutta ja tuota katkeruutta lukuunottamatta. Hän olisi tarvinnut apua, ei tullun kummankaan vanhempien hautajaisiinkaan koska uskoi olevansa löytölapsi, paremmista oloista hyljätty . Kuitenkin vanhemmat sisarukseni muistivat hänen syntymänsäkin kuinka norkoilivat ulkona päivän kun ei sisälle saanut mennä.