Kertokaa asioita sektiosta! Mitä mieleen tulee!

Puudutuksen epäonnistuminen ja jatkuva kipu ja lääkkeistä seurannut pöhnä..



Sit mielessä on se raastava 8h kun jouduin olemaan heräämössä ilman tietoa miten vauvani voi. Jatkuvasti hoitajat toivat jotain lääkettä kipuihin ja välillä joku kävi painelemassa mahaa jotta saavat kohdusta veret pois.



Sit mielessä on se tuskainen 3päivää millon ei voinut nauraa ei itkee kun mahaa kiristi niin maan perkeleesti. se kipu haavankohdalla on järkyttävä, vessaan ei pääse omin avuin jne. Jälkivuotoakin riitti 7viikkoa ja sitä tuli paljon. kuukauden kävelin kumarassa, ennenkun pystyin seisomaan suorana.



No mut tuloksena oli terveet kaksoset. Seuraavan kerran synnytän mielummin ihan perinteisesti.

Hyvä kokemus kaikin puolin. Kipua oli tosin jossain vaiheessa leikkauspäivän iltana aika helvetisti ja kolme päivää olin todella kipeä. Mutta oli sen arvoista.

Ekassa jännitti mutta kaikki meni hyvin ja terve lapsi tuli.

Toka olikin tuttu juttu ja mulla sisko mukana, heräämössä olin kaksi tuntia ja sitten sainkin jo vauvan viereeni.



Ekassa leikkauksessa haava parani hyvin ja leikkausarpea ei edes huomannut, tokasta jäi sitten ruma arpi.

joka puiolee oli käsiä jotka käänteli ja väänteli joka suuntaan. Mulla meni heräämössä 5 tuntia ennen kuin pääsin osastolle ja sain vauvan syliin ensi kertaa (tietty siellä leikkaussalissa olin nähnyt sen 5 sekuntia). Mulla aika sumua se ensimmäinen vuorokausi, en hirveästi kykene muistamaan siitä oikein mitään, niin kauhea oli se lääkepöhnä. siitä kun sitten selvisi niin se helvetillinen kipu joka kesti n. 3vrk se oli ihan kauheaa!

Mulle tosin tehtiin kiireellinen sektio pysähtynee synnytyksen vuoksi. Nyt odotan toista ja pelkään tuota sektioon joutumista todella paljon!!!

Ne synnytyskivut ei ollut mielestäni mitään tuohon haavakipuun verrattuna ja niitä kesti kuitenkin 26h. ja loppuaika ilma mitään puudutteita. No toki se ponnistusvaihe jäim inulta pois ja se lienee synnytyksessä se kauhein osa.



Uskon kuitenkin että suunniteltu sektio ei ole niin paha kokemus koska siihen osaa valmistautua etukäteen ja vauvan saa ainakin täällä melko heti itselleen yms. Ja tämäkin asia on yksilöllistä ei kaikki ole niin kipeitä.



Mutta on se haava kyllä todella kipeä, enkä voi käsittää sitä miten joku haluaa vapaaehtoisesti valita sektion!



niin ja minulla siis viilto pystyyn , en tiedä onko sillä vakikutusta sien kanssa miten kipeää tekee jälkikäteen.

Tätä minäkin usein ihmettelen ja minulla oli kaksi suht vaikeaa synnytystä ennen sektiota...

Vierailija:

Mutta on se haava kyllä todella kipeä, enkä voi käsittää sitä miten joku haluaa vapaaehtoisesti valita sektion!

Nämä asiat tulevat mieleen:

- pelko jo ennen saliin menoa (takana 2 helppoa alatiesynnytystä)

- hienosti (huomaamattomasti) laitettu epiduraali (alatiesynnytyksissä koski niin s****sti)

- kylmä sali

- runsas verenvuoto

- kohdun liian äkillinen supistuminen -> vauva jäi päästään kiinni, lääkäri joutui kiskomaan vauvan pelkällä voimalla ulos

- epätietoisuus kuinka vauva voi

- lisääntynyt paniikki kun lastenlääkäri hälytettiin paikalle

- vauva teholle -> mitä tapahtui? Miksi? Kuinka vauva voi?

- pari tuntia heräämössä sirtuunahappoisten hoitajien armoilla

- loistavasti toiminut kivunlievitys

- edelleen epätietoisuus vauvan voinnista (hoitajilla ei kuulema lupa lupaa kysellä asiaa vauvateholta :o )

- anestesialääkärillä lupa oli, muttei osannut sanoa mitään mikä olisi mieltäni huojentanut

- parin tunnin jälkeen siirto osastolle, jossa näin vauvani!!!

- kaikki oli kuitenkin hyvin, selvisimme säikähdyksellä =)

- sairaalassa olin vain 3 päivää, jonka jälkeen päästiin vauvan kanssa kotiin



kotona en tarvinnut enää mitään särkylääkkeitä :) Ale-myynteihin riensin 5 päivää sektion jälkeen! Oli oli heikko (hB 93) mutta onnellinen.

Katetrointi oli kurjan tuntuista. Itse leikkaus ei tuntunut miltään. Pyöreästä lampusta katosta yritin nähdä miä tapahtuu.

Heräämöstä mieleen jäi kauhea palelu. Tärisin kuin horkassa.

Mä toivuin sektiosta hyvin. Vaikka illalla 7 aikoihin leikattiin, kävelin jo seuraavana aamuna. Pikkusen etukumarassa piti kävellä, ei uskaltanut suoristaa vatsaa.

Se oli tietysti kurjaa, kun heti ei saanut hoitaa vauvaa. Haavan takia ei saanut heti nostaa edes vauvaa, imettäessäkin piti soittaa hoitaja vaihtamaan vauva toiselle rinnalle.

Ikävä kokemus oli tietenkin se, että möhemmin haava tulehtui. Yök.

Nykyään siisti arpi.

Ennen leikkausta myös ajeltiin häpykarvoja ja tyhjennettiin suoli. Tätä ei tainnut kukaan mainita.

Leikkauksessa yllättävän paljon tuntui kun kohdussa touhuttiin. Ei sattunut, mutta kaikenlaista venytystä ja kourimista tuntui. Kohdun painelu heräämössä oli tosi kivuliasta, mutta huomasin, että vatsakipuja helpotti kun sieltä saatiin hyytynyttä verta ulos. Olin heräämössä 9 tuntia, koska sain verensiirron huonon hemoglobiinin takia.

Tuskat leikkausta seuraavana päivänä olivat lähes sietämättömät, mutta huoli keskolassa olevista vauvoista oli suurempi niin ettei itseä kerennyt kauheasti ajatella.

Jatkuva kipulääkitys pitää kivun lähes kokonaan poissa, tunnet vain pientä kirvelyä. Jos lääkkeen vaikutus ehtii lakata, sitä ei saa helposti enää uudestaan tehoamaan.



x 3

Kun sanoin, et haavan seutu on aika kipeä, niin hoitajat (osastolla) tokaisivat että tottakai, sehän on leikattu auki :) Ihanan hellästi painelivat.

Vasassa ne ei ei kuitenkaan poista kipupumppua ennen kuin n 24h leikkauksesta, vaikka lääke loppuu. Ainut vaikutus mulla kipupumpusta oli, vasen jalka puutunut. Myös minusta katetrin laitto kamalin vaihe sektiossa.

riittävästi kipulääkettä ja ajoissa. Varaudu että se kohdun painelu sattuu leikkauspäivänä ja sen jälkeisenä päivänä.



Pyydä kotiin apua. Älä tee mitään muuta mitä on ihan pakko eli imetät vauvaa ja kävelet.

se, että operaatio tuntuu muttei satu. Eikä mielestäni ollut mikään kiva tunne, nykimistä ja venyttelyä. Sitä ei tarvitse kuitenkaan pelätä, tuntui vain häijyltä.



Niin ja imettäessä haavaan sattui.



Ja kannattaa lähteä ripeästi liikkeelle leikkauksen jälkeen, toivut mukavammin.



Onnea matkaan!

Etukäteen otin kaiken mahdollisen selville ja keräsin vinkkejä. Leikkaus ei todellakaan satu ja sen jälkeen vain tyhmä kärsii kipuja kun voi pyytää kipupumpun tai kipupiikkejä.



Paikallaan ollessa kipua ei todellakaan ole ja minä sain kipupiikin ennen kohdun painelua. Liikkuminen sängystä ylös oli viheliäistä, mutta sitäkin ennen kannattaa pyytää kunnon lääkettä.



Sanotaan, että kolme päivää olo oli heikohko. Ylös nousin puoli vuorokautta leikkauksesta ja todellakin suoristin itseni. Se vain tuntuu pelottavalta, ei se suoristautuminen satu. Rohkeutta ja asennetta!! Et joudu kestämään kipua kun pyydät lääkettä, joten mitä pelkäisit. Komplikaatiot ovat harvinaisia.



Alatiesynnytykseen liittyy taatusti enemmän tuskaa. Onneksi ei tarvitse sitä kokeilla edes.

Kerta on siis ensimmäinen ja tehdään ahtaan lantion vuoksi. Kaksi aikaisempaa synnytystä todella vaikeita ja nytkin vauva iso! Aika paljon olen kysellyt ystäviltä joille tehty sektio, mutta kyllä täältäkin sain hyvää tietoa. Esim. pelkään piikkejä, vaikka ed. synnytyksissäkin laitettu, jotkut onneksi sanoivat ettei tunnu pahalta. Olen varautunut koviin kipuihin ja vaikeampaan toipumiseen. Jännitän kovasti!

Kumarassa ei saa kävellä, vaikka suorana oleminen sattuukin. Voipi jäädä kiinnikkeitä.

Kun sain spinaalipuudutuksen; olo oli kuin taivaassa, koska kipu loppui. Haava ei ollut jälkeenpäin juurikaan kipeä, koska sain spinaalitilaan morfiinia. Kohdun painaminen tuntui ikävältä, mutta kestin sen koska tiesin sen olevan välttämätöntä, koska kohdun supistumista pitää tarkkailla. Ainut ikävä muisto jäi synnytysvuodeosastolta, jossa ohjaus ja kohtelu olivat ala-arvoista, jopa piittaamatonta. Johtuiskohan siitä, että olen työssä leikkaussalissa :)

Loppubonuksena sain kohtutulehduksen, mutta se hoitui onneksi lääkkeillä.

Onhan se aika rajua puuhaa se leikkaus, siinä heiluin leikkauspöydällä kun vauvat on otettu ulos.

Epiduraalin laitto oli varmaan pelottavin hetki, siihen kun meni ihan kylmiltään ilman mitään rauhoittavia esilääkityksiä. Hampaat vaan kalisi kun jännitti. Siinä tuli muutama pieni sähköiskukin joista säikkynä hyppäsin, mutta vaikka ne on yleisiä niin harvoin siinä piikki väärän kohtaan osuu. Epiduraalin jälkeen tuli ihana rauhallinen olo.

Ilmeisesti jollain on laitettu katetri ennen epiduraalia? Kättärillä se nimittäin laitettiin siinä vaiheessa kun oli jo puudutettu eikä tuntunut ollenkaan. Jos se ei sinun sairaalassa ole tapana niin esitäpä toivomus.

Mä olin 2h heräämössä, mies hoiti sillä aikaa vauvan pesut ja mittaukset yms.

Kivuista vielä, olihan ne aikamoiset mutta mielestäni ihan hallittavista. Kun sattui liikaa niin oli paikallaan. Paikallaan olo kun ei satu ollenkaan.