Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olisit (kaverista asiaa)?
03.01.2007 |
Kaverini tiesi, että mulla oli kurja viikko ja sovittiin, että nähdään to iltana. Ilmoitti sitten (peruu usein näkemisiämme), että se to ei sovikaan kun hänen ystävänsä tulee käymään Suomeen ja on vain muutaman päivän täällä (ei ollut mitenkään yllätys, että tämä henkilö tulee Suomessa käymään).
Tänään soitti ja kertoi miten ihana uusi vuosi heillä oli ollut, eivät olleet edes to nähneet vaan vasta viikonloppuna (olleet yhdessä koko viikonlopun ja vasta tänä aamuna tämä toinen kaveri lähtenyt takaisin missä opiskelee nykyään). Ei maininnut mitenkään meidän näkemistä enää.
Tuli tosi paha mieli. Ylireagoinko?
Kommentit (8)
melkoinen torvi kaiken lisäksi. Kannattaakohan hirveästi ylläpitää yhteyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin itsekin miksi pidän yhteyttä. Oli jo katko tässä välissä, mutta kun nähtiin pitkästä aikaa syksyllä niin vaikutti taas, että voitaisiin olla ystäviä. No ilmeisesti olin väärässä :(
Hitto kun sitä turtuu jotenkin näihin ja pitää kaikkea normaalina. On tehnyt niin paljon ohareita ja aina jotenkin selitän itselleni, että eihän se nyt pahaa tarkoittanut ja tulkitsen vaan väärin kaiken.
ap onnettomana
Mä en oo sun kaa, jos sä oot jonkun toisen kaa.....
Aikuistukaa hyvät tytöt!!
Jos sulle joku lupaa että näette niin sustako on ihan ok aina perua ja mennä jonkun muun kaverin kanssa ja jälkikäteen sulle soittaa ja kehua miten kivaa oli? Kaikki ei ihan näin paksunahkaisia ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksisuuntaista. Eli soittavat vain kuin tarvitsevat jotain.
Mina en ole koskaan ollut mustasukkainen tai omistuksenhaluinen kavereistani. Monta kertaa olen kylla tormannyt tahan ilmioon tormannyt.
Tuollaiset ihmiset pitäisi viedä käytöskouluun, jotka odottavat muilta paljon, mutta itse eivät anna mitään.
Mullakin on yksi kaveri, joka soittelee kertoakseen omia kuulumisiaan, mutta ei koskaan kysy multa, mitä kuuluu. Peruu useimmiten sovitut tapaamiset myös. En ota itse enää häneen yhteyttä, mutta lapseni (jonka kummi hän on) yrittää joskus soittaa hänelle. Silloinkin hän puhuu lapsen kanssa kaksi lausetta ja pyytää antamaan puhelimen minulle, jotta voi kertoa omat kuulumisensa.
Parantumattomia ovat, mutta pakko vaan koettaa kestää.
kyllä mäkin loukkaantuisin.