Näin lääkkeet lihottavat

Ihminen lihoo jos syö enemmän kuin kuluttaa. Ja lääkepillereissä ei ole kaloreja. Eikö vain? 

Tuttua argumentaatiota. 

Kerronpa oman tarinani. Kaksikymmentä vuotta sitten olin 18-vuotias, hoikka, mutta normaalipainoinen lukiolainen. Kesken kirjoitusten masennuin vakavasti. Tilanne meni niin pahaksi, että minut otettiin useaksi kuukaudeksi sairaalaan osastolle ja siellä aloitettiin vahva lääkitys. Söin useampaa eri valmistetta ja pahaan ahdistukseen kokeiltiin uutta lääkettä nimeltään Seroquel, joka nykyään tunnetaan paremmin Ketipinor-nimellä. 

Ketiapiini, eli lääkkeen vaikuttava aine, tunnetaan painoa nostavana, koska se lisää ruokahalua reilusti. 

Olin pitkään huonossa kunnossa ja taistelin jaksaakseni elää päivästä toiseen. Sanomattakin selvää, että siinä kunnossa en jaksanut välittää ruuasta. Muistan että minulla oli jatkuvasti kiljuva nälkä ja kalorien laskeminen viimeisenä mielessä. Söin siis mitä sattui ja milloin sattui, niin kauan kun lääkitystä jatkettiin. 

Niinhän siinä kävi, että lihoin vuodessa 20 kiloa. 

Se, joka väittää että lihavuus on oma valinta ja täysin itsekurista kiinni, joutaa roskiin. Siinä vaiheessa kun vaihtoehdot ovat lihominen tai menehtyminen (kirjaimellisesti), ei vaan voi sille lihomiseen mitään. 

Nykyään olen edelleen ylipainoinen. Useaan kertaan olen laihduttanut kymmeniä kiloja, mutta ne tulevat takaisin, vaikka lääkitys on purettu kauan sitten. En vaan osaa enää. Harmi, mutta näillä mennään. Olen sentään edelleen elossa, terve ja työkykyinen kaikesta menneestä huolimatta.