Lue keskustelun säännöt.
Gallup keski-ikäisille (45-55) naisille: eroaisitko, jos se ei vaikuttaisi merkittävästi taloudelliseen tilanteeseesi/asumiseesi?
29.11.2023 |
Niin surullista kuin se onkin, itsellä nämä asiat ovat tällä hetkellä ainoa syy pysyä tässä avioliitossa. Rakastan kotiani enkä missään nimessä haluaisi muuttaa ja taloudellinen status Helsingissä asuvana ja tällä palkalla tippuisi vahvasti keskiluokkaisesta suorastaan köyhäksi, kun kaiken joutuisi sitten yksin kustantamaan. Ei toki hyvät lähtökohdat suhteessa, mutta veikkaisin etten ole ainoa näin ajatteleva.
Kommentit (49)
Erosin ja muutuin köyhemmäksi mutta miten ihanaa oli mennä kotiin töistä kun pystyi hengittämään vapaasti ja oli kuin leijuisin onnesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun kohdallani eroaminen vaikuttaisi talouteen positiivisesti. En silti eroa, koska en halua.
Jos haluaisin, eroaisin joka tapauksessa, koska pystyisin kyllä pitämäään itsestäni huolen vähän pienemmässäkin asunnossa ja pienemmäilläkin tuloilla.
En eroaisi. Minunkin elintasoni putoaisi, mutta haaveeni on elää omavaraista ja hyvin vaatimatonta elämää, joten jos mies ottaisi eron tai jäisin leskeksi, niin toteuttaisin sen haaveen kesämökillä. Varallisuuteni riittäisi siihen eli en käyttäisi yhteiskunnan tukia.
Ei ole tarvetta erota, mutta pystyisin lunastamaan miehen tästä ulos tai hankkimaan asunnon muualta. Lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa, joten mitään perheasuntoa en tarvitsisi. Kiva pikku kaksio kaupungin keskustasta olisi mieluisin vaihtoehto.
En todellakaan halua erota. Olemme olleet 2v. yhdessä. Mä maksan asumiskulut. Ja yli puolet ruoasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin ja aloitin uuden elämän karmean vuokrakämpän lattialta patjan ja muutaman ruokailuvälineen omistajana. Toki vaatteet ja työläppärin sain mukaan.
Nyt 5v myöhemmin olen nostanut palkkaani, elintasoani ja elän elämäni parasta aikaa ilman haukkumisia, väkivaltaa, omassa kodissa pelkäämistä. Olen ihan viime aikoina löytänyt uuden parisuhteen ja en ole koskaan aiemmin liitossani kokenut tällaista, että kotona on hyvä olla ja toinen osapuoli arvostaa ja kunnioittaa myös minua. Elämä on hyvää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä rakastaako tai ei rakasta. Oma ja yhteinen talous on kunnossa, eli meillä on ihan tunteeseen perustuva avioliitto.
Vierailija kirjoitti:
Erosin ja muutuin köyhemmäksi mutta miten ihanaa oli mennä kotiin töistä kun pystyi hengittämään vapaasti ja oli kuin leijuisin onnesta.
Tämä! Erosin, vaikka otin satoja tuhansia takkiin ja jouduin Helsingissä muuttamaan omakotitalosta kerrostaloon, ottamaan toisenkin työn, lomamatkat loppuivat ymv. Mutta tämä jokapäiväinen ilo ja onnellisuus, rauha ja vapaus, tämä on jotain ihan käsittämättömän upeaa. Rakastan ja arvostan elämääni ja itseäni nyt, joka hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroaisin- on surullista että minusta tuli sittenkin tyypillinen miehen elätetävänä oleva vaimo, jolla ei ole omaa uraa vaan jonka päätehtävänä on hoitaa kotia ja lapsia ja turvata miehelle hyvä elämä. Mitä itse tästä sain? No minulla on kyllä ihanat lapset, mutta aviolitto on täysin kuollut. Mies on todella paljon poissa kotoa työmatkoilla, jotta perheellämme on tarpeeksi rahaa, mutta mitään rakkaussuhdetta meillä ei enää ole ollut vuosiin.
Eron myötä jouduin jättämään yhteisen talon exälle ja muuttamaan vuokrakaksioon. Ei vaikuttanut päätökseen. Ehdin jo vuosia unelmoida, miten nauttisin elämästä missä tahansa pikku luukussa, missä hapannaama mies ei olisi sotkemassa. Meitä oli kaksi pienituloisia mutta ihmeellisesti pärjään nykyään taloudellisesti paremmin itsekseni.
Olisi pitänyt lähteä jo aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En eroaisi. Rakastan miestäni, yhdessä 19 v takana. Toivottavasti edessä vielä monta kymmentä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin. Siitä puoli vuotta eteenpäin tuli sitten vielä muutosneuvottelut töissä ja niiden seurauksena irtisanominen. Eli alle vuodessa muutuin vakaassa parisuhteessa omakotitalossa asuvasta vakituisesti työssä käyvästä vuokrakerrostaloasunnossa asuvaksi työttömäksi sinkuksi. Muutos oli tietysti hirvittävä, kun tapahtumat alkoivat vyöryä eteenpäin ja koetat vaan pysyä kyydissä. Elintaso laski, mutta toisaalta lopulta tunne oli aika euforinen, vapautunut ja sain elämäniloni takaisin. Huonoon suhteeseen en missään nimessä olisi halunnut jäädä rahan ja elintason takia. Työpaikkakin oli ollut yhtä hullunmyllyä, joten tuo stoppi tuli tarpeeseen ja jälkikäteen ajateltuna selvisin siitäkin.
En eroaisi. Olemme olleet yhdessä koko aikuisikämme, 28 vuotta. Lapset muuttaneet omilleen ja lapsenlapsiakin on. Olemme vielä suht nuoria, viisissäkymmenissä, koska perustimme perheen melko nuorina. Vaikeuksia on näihin vuosiin mahtunut, mutta kaikesta on selvitty. Rakastan miestäni ja hän minua. Haluamme olla edelleen yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
No mun kohdallani eroaminen vaikuttaisi talouteen positiivisesti. En silti eroa, koska en halua.
Jos haluaisin, eroaisin joka tapauksessa, koska pystyisin kyllä pitämäään itsestäni huolen vähän pienemmässäkin asunnossa ja pienemmäilläkin tuloilla.
Just näin ajattelen minäkin.
Ei olisi rahalla mitään tekemistä asian kanssa jos haluaisin erota.
Erotilanteessa ei ole ajateltu rahaa. Eron syy vaikuttaa.
En ole eroamassa, mutta jos olisin, raha vaikuttaisi paljonkin päätökseen. Muuttuisin keskiluokkaisesta köyhäksi ja sellainen ei miellytä enää tämän ikäisenä ja tiettyyn elintasoon tottuneena.
En eroaisi. Tosin ei ero mitenkään kovin merkittävästi muuttaisi talouttani.