Tunteiden tunnistamattomuus tai muutoin etäinen mies

Kokemusta aleksityymisestä miehestä puolisona ja isänä, tai muutoin vuorovaikutus- ja tunnetaidoiltaan todella etäisestä miehestä? Neurokirjoa ehkä. Tämä välttelevä kiintymystyylinsä ja etäisyyden halunsa alkaa kohta korpeamaan.

 

Asumme teillämme, koska hän ei halua muuttaa yhteen oman tilan voimakkaan kaipuunsa takia. On introvertti mies. 

Tätä, siis samassa kaupungissa erillään asumista ja seurustelua on nyt vähän reilut kaksi vuotta takana.

Kummallakaan meistä ei ole lapsia. Olemme kolmevitosia eli kiire alkaa tulla.

Mutta haluamme kumpikin lapsen/lapsia. Itse olen toivonut äitiyttä koko elämäni ja olenkin hoitanut paljon lapsia, työksenikin aiemmin. 

 

Ajatuksia tai kokemuksia parisuhteessa erillään asumisesta, jos lapsi on syntynyt? Joskus viikonloppuja ja lomat yhdessä, mutta siis päivittäin hyvänyön viestit jne.?

Tai kokemusta, että mies muuttuu ja pystyykin tiiviisiin yhteiseloon?

Kiitos!