Mulle merkkaa jouluna eniten se, että saan olla aikuisten lasteni seurassa. Toki ruoka myös tärkeää. Lähinnä tunne, ettei oo yksin.

Vaikka lapseni ovat muuttaneetkin jo pois kotoa, niin ei minulla ole koskaan mitään tunnetta, että olisin yksin tai yksinäinen. Viihdyn mainiosti yksin, oli tilanne mikä vain,  mutta tottakai on ihanaa, jos lapset tulevat hetkeksi käymään. 

Meillä ei joulu ole ollut enää vuosiin mitään hössöttämistä, vaan se on ollut mukava, rauhallinen ja meidän näköinen joulu.

Toinen aikuisista lapsistani asuu puolisonsa kanssa, ja viettävät aaton kahdestaan. Tämä on minusta hyvä valinta, saavat tehdä itselleen mieleisen joulun :) Toinen aikuinen lapseni asuu yksin ja tulee jouluksi meille, tämäkin on hyvä.

Omassa tai mieheni suvussa ei ole vahvaa perinnettä siitä, missä tai miten joulua pitää viettää. Me olemme viettäneet lapsiperheen joulut omassa kodissa, niin on ehditty rauhoittua. 

Sanoin lähteväni mökille jouluksi, jos säät sallivat. Sinne lapset voivat tulla halutessaan. Kovin ihmeellisiä ruokia sinne ei viitsi raahata, mutta rauhallista on ja netti toimii. 

Tytär tulee jouluksi kotiin ja vävypoika taas menee omille porukoilleen. Näin meillä on tehty.

Jos antaisin periksi tunteelle, ettei kestä olla yksin jouluna en tiedä miten olisin selvinnyt  joulut joko töissä (yksin), reissussa (työ) tai puolisoni kuollessa juuri joulun alla. On pitänyt hyväksyä  tai kestää sen hetkiset tilanteet ja ymmärtää, että joulun aika menee nyt näin ja sillä selvä. On vain itsestä kiinni haluaako löytää pientä ja kaunista joulumieltä vai nostaako älömölön siitä, että aikuisena on välillä yksin oloissaan. Me saamme juuri sen, mitä olemme valmiit ottamaan.  Mielestäni ei aina kannata nostaa odotuksia hirveän korkealle joutuakseen sitten vain pettymään, jos ei tapahdu juuri kuin itse tahtoo.