tajusin että 40 vuotiaana ikisinkkuna en ymmärrä parisuhteista, niiden muodostamisesta, ylläpidosta tai edes tarkoituksesta yhtään mitään

Huolestuin uutisoinnista, jossa yli puolet suomalaista miehistä elää yksin lapsettomina ja vain noin 30 prosentilla nuorista synnytyskelpoisista naisistakin on vauva. Käsittelin ajatusta, että miten voisin tässä olla yhteiskunnan eduksi, ja järkytin itseni kun tajusin että en osaa edes asemoitua mitenkään tähån ongelmaan ratkaisijan roolissa.

Jos eteeni annettaisiin lappu, jossa lukisi että muodosta parisuhde edessä olevan ihmisen kanssa, en tietäisi alkuunkaan mitä tehdä, ja vaikka jotain ehkä sanoisinkin, en kykenisi sitomaan tätä mihinkään tavoiteltavaan lopputulokseen, kun en ymmärtäisi mitä tehtävällä tarkoitetaan. Tärkeintä minulle yhteiskunnallisesti tuntuu olevan mennä maanantaina kello 8 töihin, jotta voin levätä viikonloppuna. Miten tähän voi edes mahduttaa parisuhdetta, tai siihen liittyvää sosiaalista kanssakäymistä?

Minkä kurssin mahdoin elämänkoulussa skipata...