Lue keskustelun säännöt.
Alan vain olla niin syrjäytynyt, että kumppanin löytäminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta
26.11.2023 |
Toki on paljon muitakin samalla tavoin syrjäytyneitä, mutta kuinka kohtaisimme. En ole kroonisesti syrjäytynyt, vaan tilanteen vuoksi jo luovuttanut. Pystyisin tästä nousemaan, jos vain vastinkappaleeseeni jollain ihmeen kaupalla törmäisin. Kiireettä etenisimme ja heräisimme yhdessä eloon.
Työt sujuu ja (vähäiset) sosiaaliset suhteeni ovat kunnossa, pystyn nauttimaan itseäni kiinnostavista asioista, nauramaan hyvälle huumorille jne., mutta en vain koe olevani elossa enkä jaksa nähdä vaivaa parisuhteen löytämisen eteen. Testot normaalilla tasolla eikä olokaan tunnu kurjalta. Silti kiinnostus yrittää lähellä nollaa, vaikka tarve ja kaipuu kumppanille suuri. Hankala yhtälö.
Nelikymppinen
Kommentit (9)
Et kuulosta syrjäytyneeltä. Jos haluat kumppanin niin mene juttelemaan jollekin kuka kiinnostaa tai kokeile Tinderiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et kuulosta syrjäytyneeltä. Jos haluat kumppanin niin mene juttelemaan jollekin kuka kiinnostaa tai kokeile Tinderiä.
Juttelemaan omista ongelmista jollekin ventovieraalle, oletko hullu?!
Itsekin havahduin samaan, että vaikka minä edelleen kaipaan parisuhdetta ja elämänkumppania niin aika on jo valitettavasti tehnyt tehtävänsä. En minä enää ole sellainen ihminen jolla olisi jotain annettavaa vaan tämä ikisinkkuus, ei-vapaaehtoinen lapsettomaksi jääminen sekä sosiaalisen elämän hiipuminen on muuttanut minua.
Ja se muutos on siis ihan luonnollinen seuraus ja oikeastaan pakollinenkin jotta tätä omaa elämäntilannettaan voi edes jotenkin sietää ja elämäänsä elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kuulosta syrjäytyneeltä. Jos haluat kumppanin niin mene juttelemaan jollekin kuka kiinnostaa tai kokeile Tinderiä.
Juttelemaan omista ongelmista jollekin ventovieraalle, oletko hullu?!
No ei nyt ongelmista tietenkään, ainakaan ensimmäisenä.
Itse menin viisi vuotta sitten tervehtimään, naista jota näin usein. Hänellä oli jonkinlainen suhde toiseen mieheen, joten syvempi tutustuminen jäi toistaiseksi. Viiden kuukauden päästä hän kuitenkin tuli itse ehdottamaan juttelua. Aloimme tavata säännöllisesti ja tutustuimme.
No ei tullut unelmieni parisuhdetta, hän löysi itselleen mieluisamman kumppanin ja lakkasimme näkemästä. Tavatessamme hän oli nelikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vittumitäpaskaa. Ai sä tarvitsisit kumppanin, että se kiskoisi sut ylös jostain harmaasta masennuksen ja työttömyyden alhosta?
Mitä SINÄ ajattelit tarjota sille kumppanille vastapalveluksena? Sun työkkärin laput täytettäväksi? Työhakemusten kirjoittamista sinulle?
Jotta ihminen löytää kumppanin, sen oman elämän pitää olla niin kiinnostavaa ja kivaa, että joku haluaa siihen vierelle tulla sitä elämää elämään. Jos nainen haluaa iäisyysprojektin, hän ostaa vanhan homeisen kesämökin ja kunnostaa sen. Ei sua.
Mistä keksit työttömyyden?
Ei minua tarvitse myöskään kiskoa mistään masennuksen alhosta. Kaipaan kumppania rinnalleni jonka kanssa elää ja olla. Samanlaista ihmistä "etsin" joka tykkää elää samankaltaista elämää, en mitään elämän korjaajaa tai muuttajaa. Olen vain vähän syrjäytynyt. Kaksin olisi elämä mielekkäämpää, vaikka pysyisi muuten samanlaisena.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kuulosta syrjäytyneeltä. Jos haluat kumppanin niin mene juttelemaan jollekin kuka kiinnostaa tai kokeile Tinderiä.
Juttelemaan omista ongelmista jollekin ventovieraalle, oletko hullu?!
Eiköhän kaikki täällä ole omallatavallaan hulluja :D
Vierailija kirjoitti:
Et kuulosta syrjäytyneeltä. Jos haluat kumppanin niin mene juttelemaan jollekin kuka kiinnostaa tai kokeile Tinderiä.
Tinder ei toimi itselläni. Minun on hankala kiinnostua kenestäkään paperilla, joten kelle höpöttelisin. Livenä jos pääsisi rauhassa tutustumaan, voisi kiinnostus syttyä. Huomaan työkaverin kanssa flirttaillessani, että halua ja kipinää naisia kohtaan vielä on ja sen puolesta onnistuisi.
Syrjäytymistä lienee monen asteista. Itse koen olevani syrjäytynyt ainakin parisuhdemarkkinoilta ja vähän muutenkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin havahduin samaan, että vaikka minä edelleen kaipaan parisuhdetta ja elämänkumppania niin aika on jo valitettavasti tehnyt tehtävänsä. En minä enää ole sellainen ihminen jolla olisi jotain annettavaa vaan tämä ikisinkkuus, ei-vapaaehtoinen lapsettomaksi jääminen sekä sosiaalisen elämän hiipuminen on muuttanut minua.
Ja se muutos on siis ihan luonnollinen seuraus ja oikeastaan pakollinenkin jotta tätä omaa elämäntilannettaan voi edes jotenkin sietää ja elämäänsä elää.
Kiitos. Osasit sanoittaa ajatukseni paremmin. Lapsia tosin minulla on ja ovat onneni. Ehkä syykin sille, että iloitsen vielä muistakin asioista.
ap
Vittumitäpaskaa. Ai sä tarvitsisit kumppanin, että se kiskoisi sut ylös jostain harmaasta masennuksen ja työttömyyden alhosta?
Mitä SINÄ ajattelit tarjota sille kumppanille vastapalveluksena? Sun työkkärin laput täytettäväksi? Työhakemusten kirjoittamista sinulle?
Jotta ihminen löytää kumppanin, sen oman elämän pitää olla niin kiinnostavaa ja kivaa, että joku haluaa siihen vierelle tulla sitä elämää elämään. Jos nainen haluaa iäisyysprojektin, hän ostaa vanhan homeisen kesämökin ja kunnostaa sen. Ei sua.