Lue keskustelun säännöt.
Muilla kaipuuta takaisin yksiöön?
25.11.2023 |
Olen vihdoin päässyt isompaan kämppään, mutta pikkuhiljaa on syntynyt kaipuu takaisin yksiö-elämään. Onko muille käynyt näin ja oletteko muuttaneet takaisin yksiöön?
Kommentit (48)
On olemassa 120 m2 yksiöitä ja 35 neliön kolmioita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen usein miettinyt että jos/kun eroan puolisostani, niin haluan yksiöön kaupungin sykkeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos te naiset saisitte päättää maailmassa ei olisi mitään suurta ja hienoa. Eiffel-torni olisi matonpesupaikka.
Ei se meidän vika ole, ettei sulla ole naista lauantaina.-kaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen usein miettinyt että jos/kun eroan puolisostani, niin haluan yksiöön kaupungin sykkeeseen.
Mihin kaupunkiin ajattelit? Edes Helsingissä ei ole nykyään muuta sykettä kuin tusinaostareiden lähi-itäsyke.
Vierailija kirjoitti:
Olette mielenterveysongelmaisia. Tuo on hyvin tyypillistä. Kaivataan johonkin ihme pikku pEsÄäN. Huoh. Menkää terapiaan!
Terapiaan onkin ihan tosi helppo päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos te naiset saisitte päättää maailmassa ei olisi mitään suurta ja hienoa. Eiffel-torni olisi matonpesupaikka.
Ei se meidän vika ole, ettei sulla ole naista lauantaina.-kaan.
Vammaiset hiljaa.
30 neliön kerrostaloyksiö oli tarpeeksi iso. Mutta ne naapurit ja kuumuus kesällä ja hissin kolina. Nyt asun perimässäni hirsi okt 5h+k ja onhan tässä liikaa huoneita ja sähkölasku turhan iso vaikka on ilmapumppu ja takka. En vaihtaisi enää kerrostaloon, mutta pienempi okt kyllä kelpaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3 askelta sängystä aamukahvin keittoon, 6 askelta vessaan. Pikkuyksiössä ei tarvitse turhia askeleita ottaa.
Ja perse vaan leviää.
Ai siivoamisen nopeus on teille elämässä tärkeää? Eipä ole rima kovin korkealla. No milloinkas naisilla olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ehaana pieeni yksiö on teille hautakammio.
yksiöitä on monenlaisia, alle 30 neliöinen olisi liian pieni, mutta joku 36neliöinen yksiö alkovella olisi ihan toimiva ratkaisu. Moni vain paikkaa omaa ahdistuneisuuttaan järkyllä tavaravuorella ja isoilla kämpillä, suku sitten aikanaan kiittää kun saavat niitä tyhjentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan opiskeluaikojen yksiötä usein. Se edusti vapautta.
Vierailija kirjoitti:
Ai siivoamisen nopeus on teille elämässä tärkeää? Eipä ole rima kovin korkealla. No milloinkas naisilla olisi.
Miehet usein jättävät siivoamatta, ei rimaa lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 askelta sängystä aamukahvin keittoon, 6 askelta vessaan. Pikkuyksiössä ei tarvitse turhia askeleita ottaa.
Ja perse vaan leviää.
Aika iso asunto pitää olla, että siellä varsinaista liikuntaa saa.
Vierailija kirjoitti:
Mä muistelen kaiholla aikaa reippaasti yli 30 vuotta sitten yksin yksiössä. Sai mennä ja tulla mielensä mukaan
Hurjaa. Minä asun kolmiossa eikä yksikään huoneista ole estänyt minua menemästä tai tulemasta mieleni mukaan.
Meillä on neljä yksiötä, joten kolmen kuukauden varoitusajalla voimme aina muuttaa. Vielä ei kiusaus ole iskenyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani kaipaan ennemminkin kyseistä elämänvaihetta kuin itse yksiössä asumista. Olin parikymppinen, asuin kantakaupungissa, opiskelin, työskentelin, kävin juhlimassa ja treffeillä. Eipä siellä kotona lopulta tullut hirveästi aikaa vietettyä.
Sama. En kaipaa yksiöön, mutta kaipaan omaan kotiin, omaan yksinäiseen rauhaan. On tää perhe-elämä vaan perseestä, voi hyvä luoja.
Jos se olisi perseestä, voisi vain häipyä. Enimmäkseenhän se ei ole, mutta silti kaipaan omaan yksiöön olemaan omassa rauhassa.
Ei kiitos ikinä enää yksiöön. Vietän paljon aikaa kotona ja todellakin haluan eri toiminnot omiin tiloihinsa. Nyt on kolmio eikä yhtään turhaa neliötä. Haluaisin kolmannen huoneen/erillisen tilan, jonne voisi laittaa kunto pyörän ja juoksumaton. Näihin neliöihin ei mahdu.
Yksiössä ahdistuu vaan. Tunnistan saman kuin tuossa aiemmin todettu, kaipaan sitä elämänvaihetta kun yksiö keskustassa oli yhtä kuin vapaus ja vasta läytynyt "aikuisuus". Opinnot, kaverit, etkot, krapula-aamut ja ihana huoleton elämä opiskelijana. Sen kun saisi takaisin... Noo, ehkä ilan krapulaa XD
Mulla ei tule tuota. Kaksio parempi, aina.
Sama. En kaipaa yksiöön, mutta kaipaan omaan kotiin, omaan yksinäiseen rauhaan. On tää perhe-elämä vaan perseestä, voi hyvä luoja.