Tuntuuko koulukiusaus vielä
Tuon toisen ketjun innoittamana: miten koulukiusaus vaikuttaa elämään?
Osa on saattanut unohtaa koko jutun, osalle on jäänyt elinikäisiä traumoja.
Minä olen jotain siltä väliltä. Pääsin koulusta, menestyin opinnoissa ja elämässä kohtalaisesti, olen sosiaalinen, minulla on mielekäs pitkä ihmissuhde...kaikki hyvin.
Mutta vaikka olen pystynyt antamaan kaikille muille anteeksi niin pääasialliselle kiusaajalleni ja sen fanijoukolle on kovin vaikea antaa anteeksi
Väittäisin jopa että jokainen menestykseni on ainakin osittain ollut kiusaajille näyttämistä. On tuntunut tärkeältä näyttää niille. pärjätä paremmin kuin yksikään heistä. En tiedä mitä mukanahekottelijoista tuntui, mutta tiedän että vaikka pääkiusaaja oli koulussa jopa parempi kuin minä, hänellä on koulun jälkeen mennyt lähinnä huonosti. Jos olisin hyvä ihminen, säälisin häntä
Kommentit (40)
Mietin että mikä näistä joistakin tyypeistä on tehnyt tällaisia näin empatiakyvyttömiä?
Janssoninkiusauksen anjovikset kummittelevat vieläkin mielessäni, brrr.
HUOM. Ketju on trollausketju, johon trollit tulevat hekumoiden kertomaan ihmisten kiusaamisista ja eläinten rääkkäämisistä. Heillä on haussa riita ja draama ja psykoilu.
Vierailija kirjoitti:
Minua lähinnä naurattaa koulukiusaaminen koska tein sitä paljon itse =) ne ilmeet kun kastettiin pää vessanpyttyyn johon ensin oltiin porukalla kustu , ne naurattaa vieläkin. Kyllä ne tuntuu vieläkin kivoina muistoina kouluajoilta kun elämä oli huoletonta ja hauskaa. Sellaista pienenpojan elämää. 🙂
Aijai, tuleppa kiusaaja vastaan niin vedän lättyyn.
Vierailija kirjoitti:
Mietin että mikä näistä joistakin tyypeistä on tehnyt tällaisia näin empatiakyvyttömiä?
geenit ja ympäristö tekee ihmisistä mitä me ollaan
Vaikeinta on ollut ymmärtää, että mitä vaikutusta aikuisen ihmisen elämään enää on jossain peruskoulussa tapahtunut ikuisuuksia vanha pikku kiusanteko? Täälläkin yli kolmikymppiset aikuiset ihmiset käyttävät sellaista edelleen tekosyynä siihen, etteivät ole saaneet elämässä mitään aikaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua lähinnä naurattaa koulukiusaaminen koska tein sitä paljon itse =) ne ilmeet kun kastettiin pää vessanpyttyyn johon ensin oltiin porukalla kustu , ne naurattaa vieläkin. Kyllä ne tuntuu vieläkin kivoina muistoina kouluajoilta kun elämä oli huoletonta ja hauskaa. Sellaista pienenpojan elämää. 🙂
Arvostan kaltaisiasi kiusaajia, jotka eivät kadu tekemisiään. Osoittaa, että tiesit jo nuorena mistä pidät etkä toiminut ilkeyttäsi.
Mitä eletyn elämän katuminen muutenkaan mihinkään vaikuttaisi? Elämää eletään vain yhteen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin että mikä näistä joistakin tyypeistä on tehnyt tällaisia näin empatiakyvyttömiä?
geenit ja ympäristö tekee ihmisistä mitä me ollaan
Veikkaan että useimmat näistä ovat kasvaneet isättöminä jonkun yksinhuoltaja äidin kasvattamina vailla minkäänlaista kuria ja kasvatusta.purkavat ankeaa lapsuuttaan sitten muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua lähinnä naurattaa koulukiusaaminen koska tein sitä paljon itse =) ne ilmeet kun kastettiin pää vessanpyttyyn johon ensin oltiin porukalla kustu , ne naurattaa vieläkin. Kyllä ne tuntuu vieläkin kivoina muistoina kouluajoilta kun elämä oli huoletonta ja hauskaa. Sellaista pienenpojan elämää. 🙂
Olet julma
Enhän. Ihan kyllä huuhdeltiin pää ja käsipyyhkeisiin voi kuivata. No hard feelings.
No pojat on poikia.
Kusipäät on kusipäitä.
Typerää nimitellä ihmisiä netissä varsinkin jos ei toista tunne. Voi olla vaikka kuinka mukava ihminen ja sinä nimittelet viatonta ihmistä. Onko sellainen sinusta kivaa?
Minusta tyhmimpiä olivat koulussa ne röllijät jotka menivät valittamaan opettajille ihan kaikesta pienestäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua lähinnä naurattaa koulukiusaaminen koska tein sitä paljon itse =) ne ilmeet kun kastettiin pää vessanpyttyyn johon ensin oltiin porukalla kustu , ne naurattaa vieläkin. Kyllä ne tuntuu vieläkin kivoina muistoina kouluajoilta kun elämä oli huoletonta ja hauskaa. Sellaista pienenpojan elämää. 🙂
Olet julma
Enhän. Ihan kyllä huuhdeltiin pää ja käsipyyhkeisiin voi kuivata. No hard feelings.
No pojat on poikia.
Olen, tai siis olin tyttö. Nainen nyt.
Kyllä se vaikuttaa kaikkeen, eikä tule loppumaan milloinkaan. Minua kiusattiin enimmäkseen jättämällä ulkopuolelle, lisäksi oli nimittelyä. Olen sen myötä sosiaalisesti todella huono, en pärjää porukoissa. En pysty juttelemaan esim työporukassa. Jollain lailla sujuu jutella kerralla yhdelle ihmiselle, jos ihminen on oikeanlainen. Perheen olen saanut mutta ystäviä minulla ei ole.
Meidän koulun pahimmat kiusanhenget ei ole kaksisesti pärjänneet. Vaikka niiden kiusaaminen juuri herkässä iässä jätti pysyvän jäljen, olen pärjännyt paremmin
Yksi pyrki meille töihin, ei varmaan tiennyt raukka edes että olen siellä töissä. Olin ylpeä siitä että en pysäyttänyt hänen etenemistään. Oli ihan itse pysäyttänyt sen kun oli aukkoja cv:ssä. En tiedä oliko lataamassa vai vankilassa, kumpikin kävisi.
Kiusaajani näytti patsastelevan paikallislehdessä kunnallispoliitikkona. Tukka sillä oli lähtenyt päästä. Kova on itseään kehumaan. Onnea hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Meidän koulun pahimmat kiusanhenget ei ole kaksisesti pärjänneet. Vaikka niiden kiusaaminen juuri herkässä iässä jätti pysyvän jäljen, olen pärjännyt paremmin
Yksi pyrki meille töihin, ei varmaan tiennyt raukka edes että olen siellä töissä. Olin ylpeä siitä että en pysäyttänyt hänen etenemistään. Oli ihan itse pysäyttänyt sen kun oli aukkoja cv:ssä. En tiedä oliko lataamassa vai vankilassa, kumpikin kävisi.
No ei aina ole näin. Yksi pyrkii presidentiksi.
Kansa- ja kansalaiskoulussa kiusattiin. Ammattikoulussa suurin ihmetyksen aihe oli se, ettei kiusattu. K
esti noin 40 vuotta, ennenkuin uskaltauduin seurustelusuhteeseen ja siten myös avioliittoon, sen ekan seurustelukaverin kanssa. Lliitto päättyi kumppanin kuolemaan.
Nykyinen avopuolisoni tuli tutuksi edesmenneen mieheni kautta, oli hänen ja myös minun työkaverina yli kymmenen vuotta. Vietämme nyt eläkepäivä yhdessä, hän 86 ja minä 67, ja puhutaan koulusta aika usein. Joten kyllä kiusaus vaikuttaa läpi elämän ja tulee vieläkin joskus uniin.
No en mä niitä aikoja juurikaan ajattele, mutta ajatusmalli "älä luota toisiin ihmisiin" on jäänyt erittäin vahvasti päälle.
Kyllä koulukiusaaminen vaikuttaa edelleen varsinkin ajatteluuni, vaikka siitä on jo lähes 40 vuotta. Olen mm. pitänyt huolen, että omat lapset oppivat kamppailutaidot heti aivan pienemä opettamalla heille taitoja sekä vein heidän kamppailuharrastusten pariin. Omat lapset eivät olekaan ikinä saaneet ns. turpaansa, sillä tappelut ovat päättyneet aina heidän edukseen. Itsekin olen harrastanut kamppailulajeja lähes koko 2000 luvun, sillä päätin joskus että ikinä en enää ota turpaan.
Kosto elää edelleen mielessä, vaikka en mitään konkreettista ole tehnyt. Minulla on ollut elämässäni liikaa hävittävää, jotta olisin lähtenyt koskaan rikoksia tekemään. Joskus leikittelin ajatuksella, että hakkeroisin entiset kiusaajani ja tekisin sitä kautta heidän elämästään helvettiä. Moraalisi ei kuitenkaan oikein sitä salli, sillä pelkään siitä kärsivän myös viattomien eli kiusaajien perheenjäsenten. Jos jossain kohtaa elämää tulee tilanne, että millään ei ole mitään väliä, niin siinä kohtaa saatan kyllä mennä tekemään jotain äärimmäisen pahaa kostaakseni.
kaverit paukutti kuolleita hiiriä samanlailla japseiia :D
ite räjäytin tykkärillä jossain tapahtumassa kalan pään.
melkonen huuto alko ku akkojen hameet oli kalanpää-silpussa ja veressä :D
oi muistoja ! :DD