Vanhojen ystävyyksien lämmittely

Olen löytänyt pari ala-asteen kaveria uudelleen monien vuosien tauon jälkeen.

Jään seuraamaan tätä kun itselläni samankaltainen tilanne.

Voit ilman muuta yrittää ja katsoa, miten käy. Oma kokemukseni on, että alussa ovat olleet hyvin innostuneita ja viestit ovat kulkeneet tiuhaan mutta alkuhuuman jälkeen yhteydenpito on hyytynyt ja olemme lopulta ajautuneet uudelleen eri suuntiin. Aina ei toisen osapuolen elämäntilanne tai vointi ole sellainen, että hän jaksaisi panostaa vanhojen ystävyyssuhteiden elvyttämiseen. Toivottavasti sinulla kävisi kuitenkin parempi tuuri.

Eipä tämä oikein toimi kokemukseni mukaan. Minulla on aikanaan hyvä kaveri, tehtiin ja koettiin paljon yhdessä ja vuosien ajan, kunnes työ ja muut jutut veri eri suuntiin siis ihan konkreettisestikin (toinen muutti ulkomaille) Siinä sitten vähitellen kaveruus jäähtyi, ilman mitään sen kummempaa. Meni sellainen 7 vuotta ja sain viestiä että olisi kiva pitkästä aikaa nähdä, kaveri oli muuttanut takaisin. Käytiin ulkona mutta ei se enää ollut samanlaista, vaikka molemmat yritti. Jotenkin aika oli vaan mennyt kaiken ohi. Yritimme toisenkin kerran, sama juttu. Puhuimme toki molemmat että "kiva olisi nähdä useamminkin", mutta molempien osalta se oli vaan puhetta ja se on jäänyt.

Mulla ei oo lähtenyt uudelleen toimimaan, vaikka parin lapsuudenystävän kanssa on yritetty. Ja samoja mukavia ihmisiä ovat kuin ennenkin, mutta jotain siihen välillemme on tullut. Se onkin yllättävää, että ihan uuden ihmisen kanssa on helpompi aloittaa ystävystyminen. Vanha ystävä tietää minusta jo ennestään paljon, mutta tuntuu raskaalta ns päivittää tilanne tähän päivään. Kun vuosien aikana on kuitenkin tapahtunut niin paljon. 

Puhuimme toki molemmat että "kiva olisi nähdä useamminkin", mutta molempien osalta se oli vaan puhetta ja se on jäänyt.

Eli olette paskanpuhujia kumpikin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tämä oikein toimi kokemukseni mukaan. Minulla on aikanaan hyvä kaveri, tehtiin ja koettiin paljon yhdessä ja vuosien ajan, kunnes työ ja muut jutut veri eri suuntiin siis ihan konkreettisestikin (toinen muutti ulkomaille) Siinä sitten vähitellen kaveruus jäähtyi, ilman mitään sen kummempaa. Meni sellainen 7 vuotta ja sain viestiä että olisi kiva pitkästä aikaa nähdä, kaveri oli muuttanut takaisin. Käytiin ulkona mutta ei se enää ollut samanlaista, vaikka molemmat yritti. Jotenkin aika oli vaan mennyt kaiken ohi. Yritimme toisenkin kerran, sama juttu. Puhuimme toki molemmat että "kiva olisi nähdä useamminkin", mutta molempien osalta se oli vaan puhetta ja se on jäänyt.

Juu, tuota vähän pelkäänkin, että noin käy. Varsinkin kun maantieteellistä etäisyyttä on ja vanhoilla ystävillä tuskin edelleenkään halua matkustaa mun luo (eli olisi myös sen varassa, että itse alkaisin taas aktiivisemmin käydä entisellä asuinpaikkakunnalkani).

Samalla kaipaan hirveästi asioita, joita entisten ystävien kanssa pystyin tekemään. Ja sen verran suomesta nään, että edelleen tekevät niitä asioita. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo lähtenyt uudelleen toimimaan, vaikka parin lapsuudenystävän kanssa on yritetty. Ja samoja mukavia ihmisiä ovat kuin ennenkin, mutta jotain siihen välillemme on tullut. Se onkin yllättävää, että ihan uuden ihmisen kanssa on helpompi aloittaa ystävystyminen. Vanha ystävä tietää minusta jo ennestään paljon, mutta tuntuu raskaalta ns päivittää tilanne tähän päivään. Kun vuosien aikana on kuitenkin tapahtunut niin paljon. 

Aikuisena vain tuntuu, että ihmisiin on vaikeampi tutustua. Ja nykyisellä asuinpaikkakunnallani ei oikein ole ketään oman ähenkistä tullut vastaan. Pieni paikkakunta, josta tykkään ympäristönä, mutta ihmiset tosi perhekeskeisiä ja konservatiivisia.ap

Ei ne elvy. 

Riippuu ihmisistä. Mulla on kokemusta sekä siitä, että ystävyys/kaveruus on lämmennyt uudelleen (yhteydenotot jopa lisääntyneet) ja myös niistä, joiden kanssa ei vaan enää synkkaa. 

Ihmiset muuttuu vuosien varrella, koska olosuhteet muuttuu. Siten myös yhdistävät tekijät muuttuu. Ihminen myös muuttuu ihan fysiologisesti, ei jaksa enää samoja juttuja kuin nuorena. Toki on näitäkin, jotka ei tunnu muuttuvan miksikään 20:ssä vuodessakaan, mutta nämä ovat harvinaisuus ja oikeastaan usein kyse on siitä että heidän elämänsä on jämähtänyt paikalleen.

Joten sinuna en lähtisi elättelemään liikoja toiveita kaveruuksien uudelleen lämmittelyistä. Ikä, muutokset olosuhteissa ja tällaiset vaikuttaa ihmiseen aika paljon. Ihminen on aika tavalla eri asemassa, jos se on parikymppinen sinkku kun se on 35-vuotiaana pienen lapsen vanhempana ja päälle vastuunalaisessa työssä. Samat jutut ei enää toimi.

Soitin lapsuuden kaverilleni muutama vuosi sitten. Kyseenalaisti soittoni kyllä. Jäi jankkaamaan sitä, että eihän me olla aikuisina oltu tekemisissä. Jäi kurja maku. Hän sitten soitti pari vuotta myöhemmin minulle. Minulla ärsytti oikeastaan ja toivon ettei enää soita. 

Yritin yläasteaikaista parasta kaveria pitää yhteyttä hetken. Mutta hän on baarimikkona/plokkaajana ja yh, minä lapseton akateeminen. Se kateuden määrä, mikä oletettuja rahojani kohtaan hänellä oli... ystävyys ei toiminut.

 

Lisäksi hän oikutteli joka asiasta kuin teini; halusi tavata illanviettoa ja baariin mennä, ja kun mitään aikaa ei ollut sovittu ja hän sitten sanoi klo 14 että nyt tulen sinne, ja vastasin että olen kaupassa ostamassa tarjottavia ja juotavaa mutta tunnin päästä kotona tervetuloa, niin ei enää käynytkään.

Lisänä facebook täynnä ihmeellistä "on kumma kun vanhat ystävät ei pidä yhteyttä päivittäin"-narinaa, ja poisteli useamman kerran facesta ja lisäili sitten takaisin kaveriksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset muuttuu vuosien varrella, koska olosuhteet muuttuu. Siten myös yhdistävät tekijät muuttuu. Ihminen myös muuttuu ihan fysiologisesti, ei jaksa enää samoja juttuja kuin nuorena. Toki on näitäkin, jotka ei tunnu muuttuvan miksikään 20:ssä vuodessakaan, mutta nämä ovat harvinaisuus ja oikeastaan usein kyse on siitä että heidän elämänsä on jämähtänyt paikalleen.

Joten sinuna en lähtisi elättelemään liikoja toiveita kaveruuksien uudelleen lämmittelyistä. Ikä, muutokset olosuhteissa ja tällaiset vaikuttaa ihmiseen aika paljon. Ihminen on aika tavalla eri asemassa, jos se on parikymppinen sinkku kun se on 35-vuotiaana pienen lapsen vanhempana ja päälle vastuunalaisessa työssä. Samat jutut ei enää toimi.

Se asia mikä mua näissä entisissä ystävissä puoleen vetää, onkin se, että ovat edelleen lapsettomia sinkkuja. Toki monet muut asiat elämässä muuttuneet varmasti. Itse lapsettomana kaipaan kaltaistani seuraa, ystäviä joilla ei olisi lapsia. Ap

Ei siinä mitään, jos haluaa lämmitellä vanhoja ystävyyksiään, jos molemmat on samaa mieltä siitä.

Minulla yksi kouluaikainen kaveri koitti ottaa yhteyttä sukulaiseni kautta, enkä tykännyt siitä lainkaan, koska tiesin, että elämänkatsomuksemme on ihan päinvastaiset. Ja jo silloin koulussa meni sukset ristiin hänen kanssaan niin, että vaihdoin kaveria jo silloin. Ihmettelinkin kovasti, miksi ko. hlö kumminkin olisi halunnut yhteyksiin kanssani vuosikymmeniä myöhemmin. Mutta en siis lämmennyt sille ajatukselle. En halua jotain kouluaikaisia kavereita takaisin elämääni, joilla on joku ennakkokuva minusta lapsuuden ja nuoruuden perusteella. Olen ihan eri ihminen nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tämä oikein toimi kokemukseni mukaan. Minulla on aikanaan hyvä kaveri, tehtiin ja koettiin paljon yhdessä ja vuosien ajan, kunnes työ ja muut jutut veri eri suuntiin siis ihan konkreettisestikin (toinen muutti ulkomaille) Siinä sitten vähitellen kaveruus jäähtyi, ilman mitään sen kummempaa. Meni sellainen 7 vuotta ja sain viestiä että olisi kiva pitkästä aikaa nähdä, kaveri oli muuttanut takaisin. Käytiin ulkona mutta ei se enää ollut samanlaista, vaikka molemmat yritti. Jotenkin aika oli vaan mennyt kaiken ohi. Yritimme toisenkin kerran, sama juttu. Puhuimme toki molemmat että "kiva olisi nähdä useamminkin", mutta molempien osalta se oli vaan puhetta ja se on jäänyt.

Juu, tuota vähän pelkäänkin, että noin käy. Varsinkin kun maantieteellistä etäisyyttä on ja vanhoilla ystävillä tuskin edelleenkään halua matkustaa mun luo (eli olisi myös sen varassa, että itse al

Mitä niin ihmeellistä oikein teitte, ettei muka uusienkin ystävien kanssa samoja voisi tehdä...?

Olen huomannut että aika on ajanut lapsuuskavereiden ohi vaikka olimme tekemisissä ihan viime vuosiin saakka. Alun alkujaan meitä yhdisti siis sama lähiö ja koululuokka ja silloinen ystävyys kesti opiskelut, perheenperustamiset jne. Sitten oikeasti aikuisena 40+ kriisissäni rupesin ihmettelemään että keitä nämä ihmiset ovat. Siis esim. töissä mulla on työkavereina itseni kaltaisia, vähän introverttejä, älykkäitä ihmisiä joiden kanssa voi keskustella samalla aaltopituudella ja sitten taas näillä lapsuudenkavereilla... No, illanistujaiset meni kosteissa merkeissä ja juttujen aiheeksi riitti yhteisten tuttujen asioita juoruilu seiskapäivää meiningillä. Alkoi sitten kyllä jäädä nämä tapaamiset kun ei voinut enää vähempää kiinnostaa tuollainen tekeminen/aihepiiri lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tämä oikein toimi kokemukseni mukaan. Minulla on aikanaan hyvä kaveri, tehtiin ja koettiin paljon yhdessä ja vuosien ajan, kunnes työ ja muut jutut veri eri suuntiin siis ihan konkreettisestikin (toinen muutti ulkomaille) Siinä sitten vähitellen kaveruus jäähtyi, ilman mitään sen kummempaa. Meni sellainen 7 vuotta ja sain viestiä että olisi kiva pitkästä aikaa nähdä, kaveri oli muuttanut takaisin. Käytiin ulkona mutta ei se enää ollut samanlaista, vaikka molemmat yritti. Jotenkin aika oli vaan mennyt kaiken ohi. Yritimme toisenkin kerran, sama juttu. Puhuimme toki molemmat että "kiva olisi nähdä useamminkin", mutta molempien osalta se oli vaan puhetta ja se on jäänyt.

Juu, tuota vähän pelkäänkin, että noin käy. Varsinkin kun maantieteellistä etäisyyttä on ja vanhoilla ystävillä tuskin edelleenkään halua matkustaa

Jonkin verran matkustettiin, käytiin ulkona syömässä, leffassa jne. Eniten kuitenkin kaipaan keskusteluja, istuttiin vain iltaa jonkun meistä luona ja puhuttiin aiheista, jotka kaikkia kiinnosti. Nykyään mulla ei oo oikein elämässä sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voisi käydä samanlaisia keskusteluja. Ap

Joskus aika ajaa asian ohi. Se, että on joskus tunnettu ja oltu kavereita, ei välttämättä enää toimi 10-20 vuotta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Joskus aika ajaa asian ohi. Se, että on joskus tunnettu ja oltu kavereita, ei välttämättä enää toimi 10-20 vuotta myöhemmin.

Tuo on ihan mahdollista, että noin joutuu toteamaan. Entiset ystävät ei tuntuisi enää ystäviltä ja uusia ei enää löydä. Ap