Pimeän pelkoni on kamala eikä kukaan ymmärrä!

päällä tai yöpöydällä, ei se ole maailman kamalin asia. sinä siis et pelkää pimeää sinänsä vaan sitä mitä pimeässä voi olla. mistäs juontaa juurensa tällainen?

Mä vaan pelkään kaikkia yliluonnollisia juttuja, en sitä, et joku oikeesti olis meillä. Olen ollut tällainen aina, viime aikoina on tosin vähän vähentynyt tuo.



Jos ollaan kahdestaan kotona pojan kanssa, otan hänet viereen yöksi. Ja usein pidän alakerrassa valoa päällä, niin ylhäällä on pieni kajo. Se rauhoittaa.

-kokemuksella.

Ap,luulen ymmärtäväni enkä naura. Minäkin pelkään

pimeää ja yksin kotona ollessani on oltava tietyt systeemit että edes vessaan uskallan mennä. Jos jotain kuuluu jotain ääntä niin minä en takuulla mene katsomaan. Sänky voi jo olla keskellä lattiaa mutta ovelle ei selkää voi kääntää...

Suutuin kerran miehelleni kun se laittoi makkarista valot pois sillä aikaa kun olin vessassa! Mökilläkin pyydän pimeän tullen miestä mukaan vessaan.

mutta mä oon ainakin mieluummin pimeessä. Jos sisällä on valot päällä ja ulkona on pimeetä niin kaikki näkee mut mutta mä en näe ketään.



Pimeessä tuntuu turvallisemmalta pimeällä. Kyllä mä valotkin päällä oon, enkä voi sanoa pelkääväni, mutta enemmän mä oon pimeän ystävä. Myönnän kyllä, että useimmat ovat mieluummin valot päällä tai kävelevät ulkona esimerkiksi katuvaloissa.



Mutta onneksi meitä on erilaisia, eikä sitä mitenkään tarvitse hävetä!

itseäsi. Täällä samanlainen mutta ajan myötä olen opetellut nukkumaan ja jos nukun välillä valot päällä niin mitä sitten , ei haittaa, on niitä pahempiakin pelko ja! tsemppiä!

ovelle pitää nähdä, ja varmaan jotain yliluonnollisia juttuja pelkään. Siskon luona kun oon joskus yötä niin on pelottanut kun sen huone on pilkkopimeä! Vaikka samassa sängyssä nukuttiinkin..



Jos mies on yön töissä niin makkarin oven pitää olla melkein kiinni tai kiinni.. kai siis pelkään, että joku tulee, mutta siis mitäpä se ovi siinä sitten enää estää.. ? :( Voi voi..

eli meillä aina vessassa käytävässä valo yöllä,

lasten takia mutta en pistä vastaan! =)

jos mies on yöllä töissä, panttaan nukkumaan menoa ihmeen pitkään.

(niinkuin nyt!)

nuorena pelkäsin enemmän,

kurkein sängyn alle, enkä myöskään kääntänyt selkää ovelle...



eli ikä kai tekee hitusen viisaammaksi :)

esim. ystävistä hyvin harvalla on samankaltaisia ongelmia -onneksi.



Minulla on välillä kausia jolloin pidän valot aina päällä läpi vuorokauden, mutta nyt olen sammuttanut ne jo jonkin aikaa yöksi silloin kun olen ihan unen rajamailla ja ajatukset hyvät.

Mm. raskausaikana en nukkunut lähes yhtäkään yötä pimeässä. Joskus heräsin yöllä enkä voinut nukkua kun pelotti niin paljon.

Myös varpaiden on oltava peiton sisällä, eikä kättä voi roikottaa laidan yli.

Välillä jos vaikka täältä lukee jotain, tulee sellainen ahdistava ja säikky olo. Sitten on pakko katsoa jotain komediaa tai pelata hauskoja pelejä, jotta saa olon normaaliksi. Todella rasittavaa ja kurjaa.



Useinkaan suihkussa en voi laittaa silmiäni kiinni siksikään aikaa kun huuhtelen shampoota tms, sillä heti kuvittelen jonkun tulleen suihkuhuoneeseen ja joudun heti avata silmät.



Pystyn hyvin elävästi kuvitella esim. katsoessani sohvan nurkkaa, että kohta sieltä tulee joku tai jokin. Ja se fiilis on ihan aito. Selkäpiitä alkaa karmia.



Jätin kauhuelokuvien yms katsomisen jo pari vuotta sitten, mutta en ole vielä saanut rauhaa. Sitäpaitsi joka paikasta kuulee/lukee/näkee sellaisia juttuja jotka voivat laukaista tämän tilan. Nykyään parempi kuin ennen.