Oletko pyörtynyt julkisella paikalla?

Kerran pyörryin Valenciassa, Espanjassa odotellessani erään tavaratalon edessä kaupunginbussia. Itseasiassa pyörryin juuri sillä hetkellä, kun olin nousemassa bussiin. Bussikuski + monta muuta avuliasta auttoivat minut bussiin sisälle ja istumaan. Sitten pystyinkin jo ilmoittamaan kuskille, minne olin matkalla. Maksua hän ei huolinut matkasta; antoi vain avaamattoman pienen vesipullo käteeni. Kuuma kesäpäivä ja olin silloin juuri raskaana.

Kerran, olin keuhkokuvissa terkkarilla. Juuri kun saivat kuvat otettua ja mun piti mennä pukemaan paita päälle, alkoi silmissä sumentua. Ehdin pyytää apua ja hoitaja ehti napata kopin ennen kuin kaaduin. Kohta mua jo lykättiin sängyllä ensiavun puolelle ja illalla olin jo osastolla. 

No jos silmälääkäri on julkinen paikka, niin olen.

Pyörryin verenluovutuksessa Helsingin Bio Rexissä ysärillä. Autettiin. Oli hellepäivä enkä ollut tajunnut syödä enkä juoda mitään.

Aikoinaan koulussa (ala-aste) oli muotia tuo pyörryttäminen. Siis vapaaehtoisesti ja tahallaan pyörrytettiin itsemme toisten avustuksella. Kokeilin minäkin. Ja tietysti autettiin. 

Yläasteella joo, kyllä joku opettaja mut auttoi koulun käytävältä ylös ja ulos haukkaamaan happea.

Terveysasemalla myös, vintti pimeni kun lääkäri kutsui nimellä ja nousin ylös. Sairaalaan lähdin lanssilla aivokalvontulehduksen takia.

Kerran olen meinannut pyörtyä kirjastossa. Silmissä pimeni ja aloin kaatua taaksepäin. Onneksi tajusin ja sain napattua hyllyn reunasta kiinni ihan säkällä koska en nähnyt mitään. Pysyin pystyssä ja pyörrytys meni ohi. Mieheni pyörtyi kerran yöllä kun tuli vessasta. Tosi pelottavaa. Luulin että kuoli kun silmätkin oli auki mutta täysin tajuton kuitenkin.

Olen mies ja en ole pyörtynyt julkisella paikalla, enkä ehkä ihan täysin pyörtynyt muutenkaan, mutta ysärillä parikymppisenä oli muutaman kerran saunan jälkeen heikko olo, kerran valuin penkiltä lattialle tuntematta mitään, mutta en ollut ihan täysin tajutonkaan, koska tajusin että nyt mennään lattialle ja hetken kuluttua voimat palasi. Yhden kerran myös nopea nousu istumasta aiheutti huimausta, piti ottaa tukea tuolista, mutta ne muutaman kerrat jäi sinne parinkympin ikään, sen jälkeen ei ole ollut mitään. Mitä lie ollutkaan silloin, tietenkään ei tullut käytyä lääkärille valittamassa niin harvakseltaan ja sattumanvaraisesti esiintynyttä häiriötä.

Kyllä menkkakipujen takia mennessäni töihin Helsingin päärautatieasemalla. Autettiin kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen pyörtynyt terveyskeskuksen käytävälle. Lääkärit eivät tehneet elettäkään auttaakseen. Yksi hoitaja, joka oli tuomassa vanhusta lääkäriin tuli katsomaan mitä tapahtui ja auttoi nostamaan minut sohvalle. 

Olen pyötynyt sairaalassa. Kukaan ei tullut auttamaan. Tulin tajuihin itsekseni.

Olen pyörtynyt toisenkin kerran sairaalassa. Hoitaja huusi silloin kovalla äänellä että täällä on pyörtyilijä ja jätti minut laverille makaamaan. Kukaan ei tullut katsomaan. 

Samoin. Pyörryin sairaalan käytävälle, kun olin siellä omaista katsomassa. Sairaanhoitajat käppäili vaan ohi, kukaan ei tullut auttamaan tai kysymään, mikä minulle tuli. 

Kyllä olen, nuorempana useamman kerran. Aina on autettu, onneksi ei ole osunut pää mihinkään enkä ole muutenkaan loukkaantunut.

Nykyään tunnistan olon joka johtaisi pyörtymiseen ja osaan toimia niin ettei sitä pääse tapahtumaan.

Joku täällä kysyi tarvitseeko mennä päivystykseen. Ei välttämättä jos menee ohi, itse olen päässyt penkille tai lattialle hetkeksi pötköttämään jalat hieman koholla. Sitten se on vain mennyt ohitse. Itselläni siis liittyy matalaan verenpaineeseen, mutta jos on jotain muuta sairautta niin tilannehan voi olla eri.

Kerran pyörryin Prisman kassalla ja vartija oli kantanut minut lähimmälle penkille ja odotteli kanssani kunnes puoliso tuli hakemaan. Sitten kerran en ehtinyt pyörtyä, mutta oksentelin keskellä päivää Los Angelesin siellä tähtikadulla ja sielläkin vartija tuli ystävällisesti kysymään tarvitsenko apua yms ja auttoi lepäämään penkille. Sitten kerran olin Tokmannilla ostoksilla ja pökerryin, mutta siellä ei kukaan tullut auttamaan vaan puoliso sitten löysi ja auttoi. Varmaan ollut muitakin tilanteita.. taustalla 1 tyypin diabetes ja sen kanssa välillä sattuu ja taphtuu vaikka miten ennakoisi..