Miksi on vaikeaa myöntää olleensa väärässä ja ilmaista ettei ole "täydellinen"

Tämmöstä miettii kohta viiskymppinen, kai sitä vois ihminen kehittyä jotenkin. En halua olla katkera vanhus, siitä kärsin eniten minä, myös siksi, että mahd tulevat hoitajatkin kärsivät ja negatiiviisuus heijastuu hoitooni. Pointti oli, kannattaako positiivisuus vai onko negatiivisuus turvallisempi vaihtoehto?