Jos olet kipeänä niin odotatko että muualla asuva kumppani

Elämä on opettanut että loppujen lopuksi jokaisen pitää huolehtia itse itsestään eikä keneltäkään voi odottaa yhtään mitään. Suurin osa ihmisistä on oikeasti aika itsekkäitä tai ei ainakaan kovin huomaavaisia tai huolehtivaisia edes parisuhteessa. En siis odottaisi mitään mutta tottakai se tuntuu tosi hyvältä jos toinen haluaa auttaa ja huomioida ja helpottaa mun elämää kun mulla on paha paikka ja kurja olo. Ja niin tekisin itsekin jos roolit olisi toisin. 

Oletan jos asuu kohtuullisen matkan päässä ja todella tarvitsen apua. Ruuan voin kyllä tilatakin kotiin.

Siis asuu jossain muualla paikkakunnalla vai samassa kaupungissa mutta ette asu yhessä?

Kyllä. Mulla ei asu perhettä täällä kaupungissa ja lapsiperheystäviä en viitsi pyytää ja kumppani asuu samassa kaupungissa ja omistaa auton toisin kuin minä. Yleensä tarve lähinnä ruokakaupalle, apteekille sekä koiran lenkitykselle jos oikein kipeä olen.

Jos asuu amassa kaupungissa niin toki jos muualla niin en.

Automaattisesti en oleta mitään. Jos toivon ja tarvitsen apua, osaan avata suuni ja pyytää sitä. Jos välimatka on kohtuullinen ja sairaus sellaista sorttia että ei tartu, voisin kumppania kyllä pyytää tulemaan avuksi sopivana ajankohtana (en siis olemaan luonani jatkuvasti jos se ei hänen muiden aikataulujensa kannalta ole järkevää). Kavereita en tykkää juoksuttaa, heitä vaivaisin vain jos on oikeasti sellainen hätä ettei muuten pärjää, en esim pääsisi kauppaan ja kotiinkuljetus ei olisi alueella mahdollinen. 

Vierailija kirjoitti:

Siis asuu jossain muualla paikkakunnalla vai samassa kaupungissa mutta ette asu yhessä?

Ihan miten vain. Meillä esim. parikymmentä km välimatkaa, samalla paikkakunnalla. Olettaisin että tarjoutuisi tekemään jotain, mutta ei.

No riippuu välimatkasta. En oleta että kukaan ajaisi kymmeniä saati satoja kilometrejä tuon takia. Ruuan saa yleensä tilattua kotiin kaupasta. Tai taksi. 

Riippuisi siitä missä se seurustelukumppani asuu, että käykö hän, mun tytär vai mun isä mun puolesta kaupassa. Toki vaikuttaa myös onko töissä tms. Mun isä on eläkkeellä, että hänellä on aikaa kyllä käydä kaupassa ja jättää ostoskassi oven taakse. Olen kuitenkin sinkku, että eipä tarvitse miettiä mitään seurustelukumppania.

En odottaisi että sinun kumppanisi tulisi hakemaan minua yhtään mihinkään. 

Kyllä minä apteekissa käyn toisen puolesta ja tuon lääkkeitä jos tarvii.

Vierailija kirjoitti:

En odottaisi että sinun kumppanisi tulisi hakemaan minua yhtään mihinkään. 

Vaikken nyt ymmärrä miksi näin käänsit, niin eipä muuten tiedä, jos olet nuori ja nätti nainen. Minä en ole.

Tekee se naapurin nuoren naisen lumityötkin.

Haluan ehdottomasti sairastaa itsekseni. En myöskään halua, että soitellaan ja kysellään vointia.

No kumppanina ainakin kysyisin sairaalta, että voisinko auttaa hakemalla jotakin.

Kenenkään ei ole pakko auttaa, mutta kertoohan se jotain suhteen laadusta, jos parisuhteessa toista ei huvita auttaa.

Itselläni oli tällainen tilanne, suhde ei kauaa sen jälkeen jatkunut. Ei ollut ainoa syy, mutta yksi lisäsyy muiden joukkoon. 

Jos olisin kipeä, en haluaisi ketään kotiini hössöttämään. Kerran olin viikon sairaana, silloin ystäväni kävi kerran kaupassa puolestani, muttei jäänyt sen pidemmäksi aikaa.

Samassa taloudessa asuvalta kumppanilta turha odottaa apua, sama kuin yksin asuisin.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tilanne se että nilkka nyrjähti tms. enkä pysty oikein kävelemään.

Ollaan erottu hiljattain, mutta mies haluaisi olla kanssani. Hänellä ei ole autoa, mutta saisi kyllä heti lainaan.

Siellä se voivottelee ja harmittelee, että "mites sinä nyt teet lumityöt, ja kaupassakäynnit saa odottaa".

No eipä tässä auta kuin pyytää joltain sukulaiselta kyytiä ja lähteä yrittämään jotta saisi ruokaa yms.

Minulla on vesikin kannossa eikä vessaa jne, joten onhan tämä vähän raskasta kun ei oikein edes tuolista ylös meinaa päästä.

Mutta kyllä minulla vaan tulee entistä selvempi ajatus, että se lopullinen ero tässä on oikea ratkaisu. Mies olisi voinut näyttää että hän oikeasti välittää. Nyt en sitä usko. Tämmöistä suhdetta en halua. Mutta monen viestin perusteella ihan normaalia ilmeisesti?

No, sitten ollaan sinkkuna. 

Siis olette eronneet ja sinua harmittaa että eksäsi ei juokse passaamassa sinua?

Kaikenlaista sitä onkin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Mulla ei asu perhettä täällä kaupungissa ja lapsiperheystäviä en viitsi pyytää ja kumppani asuu samassa kaupungissa ja omistaa auton toisin kuin minä. Yleensä tarve lähinnä ruokakaupalle, apteekille sekä koiran lenkitykselle jos oikein kipeä olen.

Wolt tuo apteekista ja ruokia. Ruokakauppa toimittaa kotiin.

Koira olisi sellainen mihin oikeasti tarvitsisi apua, mutta tällä hetkellä ei ole sitäkään.

En kyllä mistään samaa lähiötä kauempaa alkaisi kumppania juoksuttaa. Aikuinen ihminen ja pärjännyt vuosia yksinkin, en tarvitse mitään isähahmoa lohduttelemaan ja paapomaan.

"Siis olette eronneet ja sinua harmittaa että eksäsi ei juokse passaamassa sinua?

Kaikenlaista sitä onkin."

No kun hän niin kovasti toivoo minun palaavan, ja on sinne pyydellyt, niin nyt olisi ollut loistava tilaisuus tehdä itseään tykö.

Luulen että ihan sama se olisi yhdessä ollessakin, ja onpa kyllä silloin ennenkin vastannut tylysti kun pyysin auttamaan jossain asiassa.

Näin se nainen hurmataan, eiku...